Tuunataan kotia

Lapsuudessani äiti uudisti kotiamme aika ajoin paitsi vaihtamalla matot ja ikkunaverhot, myöskin verhoilemalla kammarin huonekalut. Nojatulit olivat sellaiset puolipyöreät, jotka oli helppo huputtaa uusiksi aina, kun mieli teki ja kukkaro salli. Varsinkin kesäksi äiti kävi kangaskaupassa etsimässä keveyttä kalusteisiin. Verhoilu myös suojasi sohvaryhmää, olihan meitä viisi sisarusta, joista kolme pojannassikoita. Syksyn mittaan huonekalut taas kuorittiin alkuperäiseen asuunsa. Aivan kuin olisi ollut uudet mööbelit!

Päivien lyhetessä jopa minä innostun hetkellisesti sisustuksesta. Värit kun näyttävät syysvalossa aivan erilaisilta kuin keväällä, jotenkin haljuilta, siksi niitä tekee mieli vaihtaa. Syystunnelma kaipaa keveyden sijasta lämpimiä sävyjä ja paksumpia tekstiilejä. Rakennan lämmintä kotipesää talven varalle. Viime vuonna lisäsin sohvan mukavuutta isolla lampaantaljalla. Lämmin ja pehmeä.

 

Äitini tavoin minäkin nuorena äitinä uudistin huonekaluja mieleisekseni. Rahaa ei juurikaan ollut, mutta mielikuvitusta sitäkin enemmän. Esikoisemme vauva-aikana muutimme Hallaan isoon työsuhdeasuntoon. Meillä oli yhtäkkiä niin paljon neliöitä, että vähät huonekalut huutelivat toisilleen autioissa huoneissa. Onneksi saaressa kasvaneena olin oppinut käyttämään mielikuvitusta, ompelukonetta ja muita työkaluja: Kahdesta sukulaisten vanhasta perussohvasta tuunasin (kukaan ei oikeati kyllä tuohon aikaan tuunannut yhtään mitään, vaan uudisti, päällysti, maalasi tai verhoili) sohvaparin, joka oli hyvä istua tai loikoilla – ja vielä oikein mukiinmenevän näköinen siinä avotakkahuoneessa. Vanhan, kirpputorilta hankitun keittiönpöydän jalat katkaisten muokkasin sohvien seuraksi persoonallisen sohvapöydän, vähän vain uutta maalia lakasta puhdistettuun pintaan.

Isosta 70-luvun kirjahyllystä purkasin hyllyosan pois, tasoitin kolot, hioin ja maalasin koko kapistuksen. Tuli hieno moderni tv-taso ja yläosasta vielä leluhyllyt pojan huoneeseen.

Appeni äidin vanha piironki sai myös uuden elämän, kun maalasin sen valkoiseksi eteistä koristamaan. Nykyään se on maalista puhdistettuna ja lakattuna taas olohuoneessamme.

 

Tähän asti ainoa kotiimme uutena hankittu sohva ostettiin, kun odotin tytärtämme. Luonnonvalkoinen kangassohva. Voi hyvää päivää! Pian talossa oli sitten kaksi pientä lasta, toinen leikki-ikäinen vilkas pojanvesseli, toinen puklaileva tyttövauva – ja jo seuraavana vuonna kirjavakankainen sohva. Se entinen luonnonvalkoinen komistus omien pikku kätösteni huolella huppuverhoilemana. 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *