Vihdoinkin kouluun!

Pari hellepäivää elokuussa ja jo kansa huutaa koululaisia kesälomalle. Siellä ne murkut sitten nukkuisivat aamupäivään, kun pitkin yötä rellestäisivät somessa ja ulkona.

 

On harvinaisen vaikea perustella koulujen kesäloman loppua kahden ja puolen kuukauden jälkeen. Siinä huutaa tuuleen, jos pyytää ihmisiä ajattelemaan myös lapsia. Liike-elämän tarpeisiin vedoten kansa nousee barrikaadeille puolustamaan elokuista kesälomaa ja pitäisi pienet luokissa vielä juhannuksena.

 

Katsotteko te ihmiset milloinkaan ulos ikkunasta? Meillä on pitkä ja pimeä talviaika, jolloin opiskellaan ankarasti. Keväällä valon määrä lisääntyy ja oppilaat rupeavat olemaan levottomia. He eivät malta mennä ajoissa nukkumaan ja univelkaa tulee entistä enemmän. Keväiset viikonloput menevät monella teinillä nukkuessa viikon vajetta kiinni.

Elokuun päivissä on edelleen valoisaa aikaa koulun jälkeen vielä monta tuntia, kyllä siinä ehtii ulkoilla. Illat puolestaan vähitellen pimenevät ja lapsiakin haukotuttaa hyvissä ajoin.

 

Aivan kuin nykyaikuiset eivät arvostaisi koko koulua. Onko koulu heidän mielestään joku säilö, jonne lapset viedään vanhemppien töissäoloajaksi ja josta mukulat taas halutaan pitää poissa silloin, kun sattuu oma loma kohdalle, vaikka se sitten olisi kesken kiireisintä yläkoulun koerupeamaa. Pitkin lukukautta anotaan parin viikon vapaita ulkomaanmatkoja varten, vaikka jälkikasvun koulunkäynti kuinka takkuaisi. Tulevan reissun läksyt opettajan pitää suunnitella viikkoja etukäteen, koska oppikirjojahan ei missään nimessä sovi ottaa matkalle mukaan, perheen lomahan siinä häiriintyisi.

 

Opettajana olen takavuosina saanut jopa sellaista postia, jossa kielletään (vanhemmat kieltävät) pitämästä kokeita heti loman jälkeen tai edes maanantaisin, koska perheen yhteinen aika on tärkeämpää kuin mikään muu (esim. lapsen koulu).

 

Koulu alkoi Kotkassakin tiistaina. Oppilaat olivat innoissaan, eikä kukaan kaipaillut takaisin lomalle. Kysyin lapsilta.