Lista onnistuneeseen remonttimieleen

Tässä postauksessa työelämän haittana olleista yksityiselämän kommelluksista.

Olen pari viikkoa elänyt remonttistressin vallassa ja huomannut, miten työteho on ollut matalampi kuin koskaan. Väsymys, päänsärky ja matala mieliala. Epävarmuus ja syyllisyys. Muutamia tunteita ja oloja luetellakseni.

Vaikka kuinka luen työn tehokkaaseen tekemiseen liittyviä oppaita, tauottamisesta alkaen, on olo kuin tervaa joisi. Yhdessä työstä palautumisen prosessikaaviossa todetaan aivojen tarvitsevan palautumisaikaa intensiivisen työrupeaman jälkeen. Mutta entäs, kun se intensiivisyys on johtunut yksityiselämän stresseistä?

Alla vinkkilista, jolla ylläoleviin tunteisiin ja ajatuksiin on mahdollista päästä. Listan toteuttamisaika on kaksi kuukautta.

  1. Kuule kosteusmittauksessa kohonneet pintakosteusmittausarvot ja järkyty.
  2. Pyydä Facebookissa suosituksia remontin tekijöistä, koska sinulla ei ole suhteita, joita hyödyntää.
  3. Kilpailuta remontti kahdessa viikossa, mieluiten siten, että 11 eri työntekijäkandidaattia käy katsomassa tilan ja tekemässä hinta-arvion. Kirjoita vihkoon jokaisesta tuntomerkit: hyvä kättely, kumpparit jalassa, puukko vyöllä, tuttu murre tai muita mielestäsi tärkeitä remontoijan ominaisuuksia.
  4. Panikoi laattojen kokoa, väriä ja asettelua. Käy pyörällä 10 kilometrin päässä olevassa rautakaupassa, ”ihan vain katselemassa”. Turhaudu.
  5. Varaa aikaa ilmaiseen sisustuspalveluun (tai jokin vastaava laattojen valintaan soveltuva) ja hämmästy, miten tekniikan avulla saadaan mallinnettua 3D:nä kylppärisi tulevat laatat.
  6. Päädy ihan muihin laattoihin, kuin joista olit jo innostunut.
  7. Hyödynnä sukulaisten apua; osta laatat etukäteen. Säästät selvää rahaa, kun itse kannat pari sataa kiloa laattaa kotiisi. Kiellä kuitenkin apuna ollutta vanhempaasi puuttumasta asiaan liian paljon. Olethan itsenäinen aikuinen, äidin läsnäolo alkaa ärsyttämään. Lue: pura jännityksesi läheisimpiin kiukuttelemalla. Tunne olosi aikuiseksi.
  8. Jännitä kuukausi remontin alkua. Eritysesti viimeinen ilta. Nuku huonosti ja liian vähän.
  9. Vie etukäteen kassikaupalla vaihtovaatteita yliopiston pukkarinkaappiin. Pakkaa vaatteet pieniin nyssyköihin, joista et löydä mitään mieluisaa, edes säähän sopivaa. Riko myös kivat sukkahousut huolimattomuuttasi.
  10.  Älä asu vajaaseen kahteen viikkoon omassa kodissa.Totea kahden yön jälkeen kaipaavasi omaan kotiin ja omaan sänkyyn. Unohda sähköhammasharja viikoksi ystävän luo. Ikävöi myös sitä.
  11.  Tee eväitä etukäteen taukohuoneen pakkaseen (lue: keitä kvinoaa, mausta se ketsupilla ja soijalla). Osta lisäksi tonnikalaa. Muut ruokatauot ja välipalat mene leivän, kaurapuuron ja rahkan voimin. Toivottavasti äitisi on opettanut lisäämään joka ruokaa siemeniä, pähkinöitä ja marjoja. Myhäile, miten paljon ruokia tuunaamalla ravintoarvot nousevat. Toivo hyvää säätä: lähes päivittäin täytyy olla syy jäätelön ostamiseen. Tylsisty ruokavalioosi ja uhoa mielessäsi puuropastolla.
  12.  Puhu remontin vaiheista ja kuormituksesta jokaisella kahvitauolla ja hetkinä, jolloin joku vain kuuntelee. Pohdi, onkohan ok aina selittää samat asiat uudestaan ja uudestaan. Koe vähän syyllisyyttä, mutta ole silti päättäväinen: sinulla on oikeus ilmaista mielessä painavia asioita. Vai onko?
  13.  Käy ostamassa kaksi pakettia kylppärin laattoja lisää, pyöräillen. Totea pyörälaukkujesi olevan juuri täydellisen kokoiset 25×40 cm laatan kuljettamiseen. Nyt voi jo vähän naureskella: ennen remonttia palautit laattapaketteja, koska olit mielestäsi laskenut laattojen määrän NIIIN yläkanttiin.
  14.  Googlaa remontin eri vaiheita kaikissa hetkissä. Pohdi, mikä voi mennä pieleen. Lue Facebookin remonttiryhmää ja joudu trollien uhriksi kysyessäsi mielestäsi järkeviä kysymyksiä.
  15.  Jännitä lopputarkistusta ja keskustelua remonttivalvojan kanssa. Pidättele itkua, joka ihan varmuuden vuoksi on tuloillaan. Ole päättäväinen, sillä jossain se itkemisen raja menee. Eli, ei remonttivalvojan edessä.
  16.  Siivoa asunto lattiasta kattoon 10 kertaa ja pohdi, oletkohan hengittänyt kilon rakennuspölyä. Poskionteloissa ehkä vähän tuntuu painetta? Googlaa asia.
  17.  Hanki Facebookista ilmainen imuri, nouda se keskustasta, laita Ikea-kassiin ja pyöräile kolme kilometriä. Huomaa, kuinka koordinaatiokykysi kasvaa.
  18.  Tee kokemuksistasi blogipostaus ja hihittele mielessäsi, kuinka hauska olet.
  19.  Totea remontti valmiiksi ja nautiskele!

Koti Oma elämä Hyvä olo Mieli

Alansa asiantuntija, itkusta huolimatta?

Ensimmäisen postauksen kirjoittamisen jälkeisistä jännityksistä toivuttu. Kiitos kannustavista kommenteista, nyt jatketaan! Tässä postauksessa toivotan sinut, lukijani,tervetulleeksi mukaan sukeltamaan syvään päätyyn ja pohdiskelemaan herkkyyttä erityisesti itkemisen kautta.

Olin jo eilen kirjoittanut osan tästä tekstistä, kunnes tänään SE taas tapahtui. Herkistely ja kyyneleet. Hillitysti, mutta silti häpeää herättäen. Totesin kahvipöytäseurueelleni, kuinka vaikeaa töiden tekeminen on ollut; koko viikko on tuntunut menevän saman tiedoston ja saman rivin lukemisessa, olo on ollut kuin suossa hiihtäisi.

Vaikka halusinkin jakaa ajatukseni ja tunteeni toisille, huomasin samalla miettiväni, mikä siinä on, kun minä aina vetistelen. Itsehillinnän puutetta, sisäinen ääneni totesi.

Ihmisillä on luonnollinen tarve kuulua erilaisiin sosiaalisiin ryhmiin, itselläni näitä ovat esimerkiksi savolainen ja nainen (+ hieman epäröiden se väitöskirjatutkija). Ryhmään kuulumista voi vahvistaa tekemällä eron toisiin ”ulkoryhmiin”, esimerkiksi etten kuulu vaikkapa mies- tai helsinkiläinen -kategoriaan.

Tässä tunteiden julkilausumisessa taitaa olla se puoli, että olen astunut omista sosiaalisista ryhmistäni ulos alueelle, jossa en ole ennen ollut.

Huomaan miettiväni, ketähän muita tänne tunteilijat-ryhmään ajan kanssa liittyy. Vai liittyykö? Ryhmällä tarkoitan tässä siis abstraktin tason käsitettä, en niinkään mitään konkreettista Tunne-ryhmää, joka kokoontuu kerran kuussa.

Miten siis tunteilijat-ryhmän jäsenyys sopii akateemiseen maailmaan? Kuka ammattilainen ja oman alan asiantuntija itkee julkisesti?

No, itkivätpä muut tai eivät, kuvaan seuraavaksi lisää itkun hetkiä. Olkaa hyvä:

Ensimmäinen itku

Tapahtui, kun väitösohjaajien läsnäollessa kuulin, etten saanut tohtoriopinto-oikeutta ensimmäisellä hakukerralla. Itku tuli pettymyksestä omaan suoritukseen, miten pystyinkään alisuoriutumaan näin pahalla tavalla? Samalla hillitön häpeä valtasi mielen. Muut varmaan ajattelevat, ettei tuosta ole yhtään mihinkään.

Toinen itku

Tapahtui, kun työkaveri kysyi kahvihuoneessa small talk -hengessä: ”Mites sen tutkimussuunnitelman kanssa menee?”Stressi tulevan tutkimussuunitelman palauttamisesta laukaisi itkun ja toisen häkeltynyt, mutta myötätuntoinen kohtaaminen sai olon helpottumaan. Joskin sisäisesti sätin itseäni heikkoudesta.

Edelleenkään en ollut nähnyt muiden ihmisten kyyneleitä työyhteisössä. Erottaudunko liikaa tästä luomastani akateemikot -ryhmästä näillä tunteiluilla?

Kolmas itku

Tapahtui väitösohjaajien kanssa keskustellessani ja selittäessäni, miksi on ollut niin (omasta mielestä) hidasta etenemistä väikkärin teossa. Tuleva remontti on vienyt energiaa ja asioiden järjestäminen on ollut henkisesti raskasta. Vastuu painaa, mutta samalla tunsin selitteleväni vähäpätöisillä asioilla saamattomuuttani.

Onneksi tässäkin tilanteessa ohjaajani olivat myötätuntoisia ja ymmärtäväisiä. Tämän hetken myötä ymmärsin, että hekin ymmärtävät herkkyyteni. Ja vaikutti, että se puoli oli myös ok ja hyväksyttävä piirre.

Häpeän näitä tunnekuohuja vieläkin aivan järjettömästi. Epäilen kuitenkin, että nämä yllättävät itkut ovat seurausta liian tiukasta tunteiden hillitsemisen yrityksestä; seula vuotaa väistämättä jossain vaiheessa hallitsemattomasti. Olisiko aika perustaa tunteiden säätely -dieetti näin kesän kynnyksellä?

Nämä mietteet palauttivat minut pohtimaan kysymystä: ”Saako asiantuntija itkeä?”

Mitä mieltä olette?

Terveisin,

Katja

(Kuvittele tähän kuva itkevästä ihmisestä)

Hyvinvointi Oma elämä Mieli