Härkää sarvista eli Snurre

Virkkausharrastus aloitetaan parhaiten siten, että ensin himoitaan ystävien ja tuttavien omin pikku kätösin väkerrettyjä _ihania_ pyörylämattoja. Sitten ajatellaan ”mutkun en mä kun en mä taida en mä osaa enkä ehkä sittenkään uskalla kokeilla ja….” ja lopulta eksytään esimerkiksi Kauhavan Kangasaitan nettisivuille, selataan virkkausohjeita matonkuteelle, tulostetaan läjäpäin ohjeita ja hihkutaan sisäisesti innosta oppia virkkaamaan.

Kudetta kerällä ja ei-kerällä..

Sitten:

1. Kävellään lankakauppaan (minä kävin Helsingissä Snurressa, jossa oli valtava valikoima ja mukava palvelu ja kurssejakin järjestettäisiin!)

2. Valitaan kaupasta kivan värisiä ja tuntuisia kuteita (ei tehdä niinkuin minä tein eli valitaan juuri sitä kudetta, mitä ei ihan niin kauheasti ole siellä kaupalla..)

3. Tuijotetaan välillä koko kauppaa ihan pihalla olevan näköisenä (mitä nää kaikki langat on?)

4. Kerrotaan, että ei osata virkata (eikä muuten neuloakaan) ja otetaan vastaan hyviä neuvoja

5. Muistetaan ostaa myös se virkkuukoukku (melko olennainen!)

6. Mietitään, onko sillä yhtään mitään merkitystä, onko koukku kiinalainen vai japanilainen, kun ei kuitenkaan vielä osata edes virkata (millään koukulla)..

Sitten raahataan kuteet kotiin.

Ohjeiden mukaisesti nostetaan kudepinkka (tai mikä nyt onkaan..) kahden tuolin selkänojille tai apulaisen käsivarsille ja asetellaan kuteen kaikki langat samansuuntaisiksi. 

(Auttaaks tää  tuoli jotain?) ..ei näin!!

Yritä selviytyä. 

Keri. Kierrä.

Levitä koko hässäkkä lattialle ja ravistele kevyesti (siis oikeasti, _älä tee näin_!)

..eikä näinkään..

Ota kissa avuksi:

Kissa kyllä tietää, kuinka tästä selvitään: leikkimällä!

Alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo(?)

Ja sitten kissan voikin nostaa pöydälle..

Kissa pöydällä. Nosti kyllä ihan itse itsensä siihen pöydälle.

Toim.huom. Kirjoittaja ei ole koskaan virkannut. Kirjoittaja vietti peruskoulun käsityötunnit pääosin puukäsitöissä. Kirjoittaja ei ole koskaan aiemmin ostanut lankakaupasta mitään eikä kissalla ole lupaa kiipeillä tuvan pöydällä (en toki käskenyt alaskaan ennen kuin olin saanut kissasta kuvan..ihii!)