Liimamaalia eli salin katon kunnostaminen

Viime kesänä oli työpäiväni aikana vanhan salin eli tulevan olohuoneemme katto paljastunut. Kauniin 60-lukuisen pahvi(?)laatan ja vanhemman kattotapetin alta pilkisti aivan ihana alkuperäinen leveä lautakatto. Paitsi, että siinä oli ainakin 1000 naulanreikää ja ehkä purut putoilivat liikkuneiden ponttien välistä ja joskus jostain oli tullut läpi vähän kosteuttakin ja ehkä kaikkien muiden paitsi minun mielestä kattoa ei kannattaisi jättää näkyviin (koska pontit ovat liikkuneet ja purua putoaa saliin ja ne naulanreiät ja putsatakin se pitää! Niin, se putsaaminen..)

katto.jpg

Nyt puolisen vuotta myöhemmin salin IHANA!! VANHA!! ja kaunis(!) katto on aiheuttanut muun muassa kiivaita keskusteluja työmiehien (lue: isien) perustellessa, miksi kattoa ei missään nimessä kannattaisi jättää näkyviin. Katon vuoksi on myös imuroitu, lakaistu, raivattu, raivottu, tuskastuttu ja aina todettu, että on se sen arvoinen!

tyhjennys.jpg

Yläpohja tyhjentyy talkoovoimin, kun puruimuri petti remontoijat 

imurointia.jpg

Salin yläpuolelta imurointiin kattoa kolmeen kertaan n. 40m2 kokoinen alue – siltapuilla taiteillen 

Imuroinnin jälkeen yläpohja paperoitiin tarkasti ja päälle puhallettiin ekovilla 50cm kerros uudeksi lämpöeristykseksi. Hyvin muuten toimii! Tällä hetkellä salin seinissä ei ole lainkaan eristeitä, koska sisäseinät ovat edelleen remontissa. Silti pelkkä hirsi ja kerran pari päivässä lämmitettävä pieni uuni pitävät lämmön.

375890_10151283097956155_1382160357_n.jpg

Vanhan katon maali putoaa suurimmaksi osaksi alas melkeinpä puhaltamalla, mutta kokeiltiin silti pehmeällä teräsharjalla.. 

Kunnes eksyin Munalan kaupan blogiin! Munalassa (kuin myös Myllykylässä) näytti olleen varsin samanlainen projekti! Paitsi, että  siellä tiedettiin maalin olevan liimamaalia, ja tiedettiin myös että liimamaali kannattaa pestä pois uuden maalin alta. 

Pesuhommiin siis!

2012-12-08-16-43-03.jpg

Näin se lähtee! 

Tänään siis vietin aikaan viitisen tuntia pesten kattoa (toisena vaihtoehtona olisi ollut kirjoittaa gradua..). Sain pestyä noin kolmasosan katosta, olin päästä varpaisiin liimamaalissa ja joka hetki mietin niitä eläimiä, joista tuo vanha maali on sekoitettu. ..ja vähän tuntuu, että uusi maali ei tule olemaan liimamaalia.

Ainiin. Salin lattiahan on tällä hetkellä turvallisesti papereiden ja pahvien alla, mutta kun tämä ihana katto on asennettu poikittain niin ne lattialaudat on asennettu pitkittäin, kun ne vanhat juoksut lattian alla oli siihen suuntaan. Varmaankin jonkun mielestä iso virhe, mutta ainakin minulle vain persoonallinen poikkeama tulevassa olohuoneessani!

 

Suhteet Sisustus Oma elämä

Talvisella Tampereella eli naistenpäivä

Vietän ehkä luontevammin aikaa ihan vaan sekalaisella porukalla sen kummemmin miettimättä, ja aika harvoin tulee lähdettyä niihin vain tyttöjen iltoihin tai vietettyä naistenpäiviä. Vähän turhaa mielestäni ja aika rajoittavaakin.  Viime viikon lauantaina kuitenkin tyttöilin Tampereella tätini, serkkuni, kälyni sekä veljentyttöni kanssa ihan urakalla. 

Kaikki alkoi baletista, Pähkinänsärkijästä, jonne tätini halusi meidät, useamman sukupolven naiset, viedä. Juna oli tietysti reippaasti myöhässä Antinpäivän lumimyrskyn takia, mutta perille päästiin ja Tampereella oli oikein kivaa!

Olen ollut baletissa kerran aikaisemmin, joskus aika pienenä, katsomassa Joutsenlammen kenraaliharjoitusta. Siellä Jorma Uotinen istui samalla rivillä kanssamme ja kysyi meiltä pieniltä väliajalla ”Noh.. onks tää hieno?”. Olihan se! Ja oli tälläkin kertaa. Ja se musiikki, orkesterin soittamana <3 Ihanaa!

(Pähkinänsärkijästä ei ole kuvia, koska kiltisti noudatin kylttiä, joka kielsi esitystä kuvaamasta.)

Tampereella on paljon kivoja pieniä paikkoja. Yksi niistä on kovinkin pieni (kävijämäärään nähden ainakin!) Vohvelikahvila , jossa on paisteltu vohveleita herkkutäytteillä jo 20 vuotta. Veljentyttöni mielestä ehkä kivointa oli vohvelikahvilan ”ihan tavallinen keittiö” ja ”ihan tavallinen vohvelirauta”. Niinpä. Pieni on kaunista.

2012-12-01-16-03-31.jpg

Gluteeniton jäätelövohveli ja vihreä Joulutee 

Iloinen yllätys itselleni oli, että vohvelit saa myös gluteenittomana, vegaanisena ja laktoosittomana. Nam! Kaikille!

20121201164936.jpg

Heippa Vohvelikahvila, tavataan taas!  

Matka jatkui vohvelit vatsassa katselemaan Tallipihan joulua. Heppatyttönä jo Tallipiha -nimenä kuulostaa houkuttelevalta, ja kun matkassa oli kaksi paikallisopasta niin lumihangessa tarpominen sujui ehkä hieman vaivattomammin.

Vohvelikahvilalta Finlaysonin kautta kuljimme yli sillan, jonka kaiteeseen oli kiinnitetty ikuista rakkautta symboloivia lukkoja. Vähän plääh ehkä, mutta kaunis ajatus ja olihan ne nättejä! 

20121201165430.jpg

Love(ly) locks (ja Tammerkoski) 

Joukkomme jatkoi tarpomista ohi Finlaysonin Palatsin ja pian Tallipiha jo häämöttikin edessä..

20121201171023.jpg

Retkue Palatsin edustalla.. 

Tallipihan joulu näytti kauniilta ja pikkupuotien tarjonta kutkutti jälleen sisustusintoisen makunystyröitä!

20121201172129.jpg

Jouluvalaistusta 

20121201172140.jpg

Kauniin vihreä vanha puutalo

20121201171514.jpg

Vihreästä talosta sisältä löytyi muun muassa pöllöjä 

20121201172208.jpg

Talvi-karuselli 

Ja sitten vastaamme tuli se Suoklaapuoti! Voihan…. suklaa!! 

20121201173127.jpg

20121201173135.jpg

Suklaa on parasta!  

Reippailun ja kiertelyn ja kaartelun jälkeen sanoimme joukkiomme tamperelaisille Hei hei! :t ja loppukolmikko suuntasi junalle.

Kotimatkalla kertasimme nauraen päivän kohokohtia. Ja haukottelimme…

 

Suhteet Ystävät ja perhe Matkat Suosittelen