Leipuri Hiiva ..hän leipoi porkkanat, kesäkurpitsat ja punajuuret!

Porkkanakakku on suosikkikakku (ainakin jo ystäväni leipomaa vegaanista ja gluteenitonta suklaakakkua ei lasketa tai ehkä vaikka laskettaisiinkin..). Tänään törmäsin porkkanakakun variaatioon nimeltä punajuurikakku ja reseptissä vielä vinkattiin, että punajuurenkin voisi korvata kesäkurpitsalla! Ei tähän voi muuta sanoa, kuin että syödään enemmän kakkua, ennakkoluulotta!

shot_1354119072233.jpg

Itse teen porkkanakakun näin:

2,5 kananmunaa (siis niinkun oikeasti 3 kpl!!) 

2,5 dl sokeria

175 g (mitätahansa) jauhoja  (joita haluat käyttää)

1,5 tl leivinjauhetta

vajaa 1 tl leivontasoodaa

20 g luomuvoita (käytä voita myös uunivuuan voiteluun)

1,5 tl kanelia

300 g raastettua porkkanaa (ihan voi käsivaralta punnita vaikka karkkipussin painoon verraten 😉 

n. 1 rkl raastettua inkivääriä (jos tykkää inkivääristä, jos ei tykkää niin ei kannata laittaa!)

 

Ohje: vaahdota munat & sokeri, lisää joukkoon lämmin voisula sekä porkkana- ja inkivääriraaste. Sekoita kuivat aineet keskenään ja nostele ne taikinan sekaan. Pyöräytä nopeasta tasaiseksi taikinaksi. Paista 180°C kunnes kakku on kauniin ruskea (eikä tartu siihen tikkuun, millä kakun kypsyyttä testaillaan). Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi.

****************************

150 g Philadelphia -tuorejuustoa (varmasti joku muukin käy, mutta itse pidän tätä parhaana)

50 g tomusokeria

1 rkl luomuvoita

sitruunan mehua (ei sitä tiivistettä)

Ohje: mittaa tuorejuusto, voi ja tomusokeri kulhoon. Aloita pienemmällä määrällä (kuin 50 g) tomusokeria ja lisää myöhemmin maun mukaan. Lämmitä aineksia vesihauteessa kunnes seos on notkeaa, sekoita tasaiseksi ja mausta sitruunan mehulla. Laita seos hetkeksi jääkaappiin viilenemään ja levitä kakun pintaan.

 

Koristele kakku maun mukaan vaikkapa tuoreella mintulla

 

(..ja koska olet rohkea – minäkin aion olla! – kokeilet ensi kerralla ohjetta raastetusta punajuuresta tai kesäkurpitsasta!)

shot_1354125094932.jpg

..ja kyytipojaksi ehkä glögiä?

 

 

 

Puheenaiheet Ruoka ja juoma Ajattelin tänään

Pimeää

Ulkona, kun ei ole lunta. 

Ja ajoittain myös pääni sisällä.  Lauantaisten pikkujoulujen keskustelut yhdistettynä Kristaliinan  pohdiskeluun Onni, rakkaus vai lapset (jos valita saisi vain kaksi) vetivät aivoni solmuun.  Oma vastaukseni tulee aivan automaattisesti takaraivosta – rakkaus ja onni. Ja päivän biisi on tänään John Lennonin Mind Games .

Ihmismieli on aika jännä. Vaikka itse tekee valintoja, joihin päätymistä on miettinyt ja punninnut tai joskus menee ihan vaan fiiliksen mukaan, silti muiden ihmisten puheet saavat ajoittain oman mielen häiriintymään. Häiriintymisellä en tarkoita sitä, että mieli jotenkin järkkyisi tai menisi sekaisin vaan sellaista epämääräistä ärsytystilaa. En myöskään tarkoita sitä, että omia valintoja ja vakaumuksia alkaisi epäilemään vaan sitä, miten helppo mielen on joutua sivuraiteille omalta rauhalliselta ja kivalta reittimatkaltaan, kun sitä tarpeeksi painostetaan.

Painostamisesta tulee stressi ja stressistä ahdistus. Siis hetkinen: onnistuin hankkimaan itselleni stressin, pikkujouluissa. En töissä, en gradustani, en edes tällä hetkellä puoliksi kesken olevasta (eli siis minun mielessäni puolivalmiista) remontista vaan ystävieni keskusteluista. Keskusteluista, joiden väliin mieleni teki jatkuvasti singauttaa pieniä sammakoita, mutten sitä tehnyt (yhtä pientä lukuunottamatta), koska halusin olla kohtelias. Stressi helpotti hetkeksi, kun päädyin juttelemaan Jyväskylästä ja toiseksi hetkeksi, kun puhuimme uimisesta. Kiva kaupunki, kiva elementti. Rentouttavaa. Kunnes jostain taas eteeni sinkosi 4D ultrakuva ja letkeä pikkujoulukeskustelu, aiheesta synnytys, jatkui. Tällä kertaa ei onneksi päästy lempiaiheeseeni eli siihen, miten omakotitalossa menee potentiaali hukkaan ja samalla naapurin mummola ja se ikäkin tulee pian vastaan. Eikä toistettu jo loppuunkulunutta laustetta ”mikset sinäkin jo luovuttaisi, olisi helpompaa”. Luovuttaisin mitä? Luopuisin siis itselleni sopivasta, omasta mielipiteestä painostuksen alla ”kun kaikki muutkin” -periaatteella. Siis millä logiikalla?

Tässä vaiheessa ehkä satunnaisen lukijan mielessä kiehuu, joku saattaa loukkaantuakin. Vaan kun tarkoitus ei ole ilkeillä, tarkoitus ei ole arvostella kenenkään valintoja eikä neuvoa, miten jonkun toisen pitäisi elämänsä elää. Siksi myös minä toivoisin, että erilaiset valinnat otettaisiin huomioon. Vaikka ne omat kaksi valintaa automaattisesti miettimättä sisältäisivät ne lapset.

Kiitos ja anteeksi. Eikä unohdeta hengittää.

muista_.jpg

 

 

Puheenaiheet Ajattelin tänään