Hitaasti, mutta varmasti remontti etenee ja viimeisetkin liisterit on nyt keitelty ja levitetty tapettivuotiin – mitään muuta jännää keltaisessa tuvassa ei olekaan keitelty muutamaan päivään..

Tältä kulmakamari näyttää juuri nyt – seinissä tapettia, makulatuuripaperia ja maalia, lattiakin on pohjamaalattu. Vaikka remonttia on tehty pi(iiiiiiiiiiii)tkään, tuntuu silti että kulmahuone on edistynyt ihan hirmuisen nopeasti. Totuus on ehkä toisenlainen, sillä huoneen varsinainen remontti (lue: purkaminen) aloitettiin jo viime vuoden toukokuussa, silloin huone näytti tältä.

Kirkkaan vihreiden levyjen alta paljastui kaunis vanha mustikkainen tapetti. Sinne seiniin tapetti jäikin, jos joku vaikka joskus tulevaisuudessa seinien väliin kurkkii niin löytää vähän aarteitakin.

Remontin eri vaiheissa on usein tullut vastaan se, miten mielikuvissa värien kuvittelee sopivan hyvin yhteen ja seinällä väri näyttääkin vähän erilaiselta – tällä kertaa taustaseinän tummanharmaan piti olla sama sävy kuin uunin uusi sävy, mutta toinen maaleista olikin sävytetty väärin. Seinän sävy ”myrsky” on kuitenkin aivan mielettömän ihana, matta, ehkä jopa liitutaulumainen. Uunin utuisempi ”uni” (mukamas ”myrsky”..) taas sopii uuniin niin hyvin etten sitäkään vaihtaisi. Tapetin kuvioiden harmaa seuraa myrskyn sävyä.

Ja miten erilaiselta huone voikaan näyttää kuin vielä pari kuukautta sitten. Uuni huoneen nurkassa oli oranssi eikä huoneessa ollut lokakuussa edes lattiaa!!

Joulun jälkeen lämpimässä vesisateessa vaihdettiin vielä huoneen ikkunakin – nyt ei vedä ja lämpö pysyy sisällä.

Ja sitten vihdoin ja viimein pääsi tapetoimaan vuoden tauon jälkeen! Ja nyt kaikki tapetit ovat seinissä. Ja huoneesta puuttuu vielä toinen (ja ehkä kolmaskin?) kerros lattiamaalia, kattolistat, jalkalistat, ovien ja ikkunan peitelistat, sähkökalusteet.. molemmat huoneen ovet täytyy puhdistaa, rapsuttaa vanhoista maaleista, hioa ja maalata uudelleen – ja entisen kirkkaanvihreän, nykyisen mintunvihreän kulmakamarin toisen oven karmi muistuttaa edelleen siitä kirkkaammasta vihreästä.

Mutta nyt molemmat jotakuinkin 30 vuotta enemmän ja vähemmän suljettuna olleet ovet huoneeseen ovat nyt auki ja huone on vihdoin osa kotia. Ihan vähän vielä keskeneräinen, mutta eihän tässä kiire ole ollutkaan.