Harmittelin eilen keskeneräisiä projektejani – kaksi kaulaliinaa, kaksi kaappia, yksi kulmahuone, välikatto, vintti, vaatekaappi.. (olikohan vielä muuta?). Kaulaliinoista toisen neulominen on aloitettu vuonna 2011, muistaakseni, toisen virkkaaminen ehkä kuukausi sitten, tai ehkä kaksi. Vanha kaappi nro 1 odottelee vielä pientä hiontaa ja uutta maalia ja saman kaapin alaosan entisöintiä ei ole vielä aloitettukaan (ups..), kakkoskaappi odottaa osat irtonaisina uusia metalliosia vanhojen ruostuneiden tilalle ja uutta maalipintaa vanhan lohkeilevan tilalle. Niin, nämä ikuisuusprojektit.. päätin siis omalla pettämättömällä logiikallani (jonka rakas aviomieheni on nimennyt Viivi-logiikaksi) aloittaa uuden projektin!

Yksinkertaistakin yksinkertaisempaan pantaan meni noin puoli kerää lankaa (pahoittelut epämääräisistä termeistä ja määristä, olen täysin epäammattilainen käsitöissä..) ja ehkä kaksi tuntia aikaa. 

Virkkasin ensin 10 perussilmukkaa eli PS:ää (hih hih..), ja jatkoin virkkaamista kunnes ”pötkylä” ylsi sopivasti pään ympäri. Virkkasin ”kaventajaksi” pienemmän ”pötkylän” ihan muutamalla silmukalla (4 taisi olla). Lopuksi silmukoin isomman palasen rinkulaksi ja pienemmän palan taas silmukoin suuremman ympärille kiristämään kavennuskohtaa – ja niin hattaralankainen korvienlämmittäjäni oli valmis.

Siis valmis! Antaa toivoa kaikkien lukuisien ikuisuusprojektien valmistumiselle! ..ja näitä pantoja aion tehdä ainakin toisen, ehkä vielä kolmannenkin 🙂 

Kissanen tietysti osallistui virkkailuun – oman matonkudekeränsä kanssa tietysti <3