Miksi bloggaan?
Toimitus haastoi perhebloggaajat kertomaan miksi me kirjoitamme blogia, jonka teemana on lapset? Ja oikeastaan heti tämän lauseen kirjoitettuani tajusin, etten pidä itseäni niinkään perhebloggaajana, vaikka minulla kaksi lasta onkin ja jotkut postaukset jopa silloin tällöin sivuavat lapsiperhe-elämää. Yritän ainakin kirjoittaa mahdollisimman monipuolisesti mielessä pyörineistä jutuista ja toivonkin, että olisin siinä onnistunut edes hippasen.
Silloin kun poika oli vielä pieni vauva, kirjoitin vauva-arjesta aika paljonkin ja pojan kasvaessa olen jatkanut pitkälti samalla linjalla. Mutta, kun tyttö syntyi minut valtasi jonkinlainen todella voimakas tunne siitä, ettei lasten asioiden kirjoittaminen nettiin olekkaan enää niin soveliasta. Näistä fiiliksistä kirjoitin jopa ihan oman postauksena, jonka löydätte täältä. Ajattelen edelleen samalla tavalla, kuin kirjoittaessani tuota postausta reilu kaksi kuukautta sitten, enkä ole blogini linjausta muuttamassa enää takaisin entisiin uomiinsa.
Mutta, täytyyhän mun nyt kuitenkin olla rehellinen itselleni sekä teille ja todeta ääneen, että : ” Ketä mä oikein yritän huijata?! ” Sillä, kahden näinkin pienen lapsen äitinä juttuni välillä eksyvät puolivahingossakin lapsiini. Olen mm. kirjoittanut kuvakorteista ja avoimesti omasta megalomaanisesta väsymyksestäni. Joten sen verran voin varmaan todeta, että vaikken kasvokuvia omista lapsistani täällä jaakkaan, enkä kirjoita heistä omilla nimillään, niin joitain juttuja tulen täällä teidän kanssanne kuitenkin tulevaisuudessa jakamaan. 🙂
Mutta, miksi kirjoitan (perhe)blogia ja juuri täällä Lilyssä? Vastaus on helppo:
– ensinnäkin tykkään kirjoittamisesta
– vertaistuen määrä samassa elämäntilanteessa olevilta on ihanaa
– blogi tarkoittaa itselleni omaa aikaa
– täällä on positiivinen ilmapiiri ja yhteisöllisyyden tunne on mahtava
– tunnen kuuluvani jonnekkin, muuallekin kuin olohuoneen lattialle lelujen, vauvan ja taaperon alle
– kirjoittaminen lapsiarjesta on äärimmäisen terapeuttista
– tämä on ihan sika koukuttavaa
– ja osanaan varmaan siksi, koska tämä on nykypäivänä mahdollista
– haluan jakaa kuvia ja omia ajatuksia
Ja nyt haluankin kiittää teitä lukijoita, sillä kommenttiloota on viime aikoina herännyt aivan uudenlaiseen eloon! On ollut ihana huomata, ettei Google Analytics valehtele, vaan täällä oikeesti käy ihmisiä – jee, niin kivaa kun jätätte itsestänne puumerkin! Te ette tiedäkkään kuinka onnelliseksi teette yhden väsyneen ja rupsahtaneen kotiäidin.
Kiitos, kiitos ja kiitos! Puss ja muah! Halit ja kaikkee!
