Koronakotoilu: Kotikoulu eriarvoistaa lapset äärimmilleen

Koronakotoilussa polarisoituvat asiat monella tapaa, mennään äärilaidasta toiseen;

Perheelliset eivät saa olla koskaan yksin ja yksineläjät joutuvat olemaan liian yksin. Siinä missä turvallisissa kodeissaan viihtyvät ihmiset keksivät toinen toistaan kivempiä kotiprojekteja, toisille kotonaolo on syystä tai toisesta yhtä helvettiä. Joillain on yhtäkkiä vapautunut hurjasti vapaa-aikaa ja toisilla kiire on mennyt aivat överiksi etätöiden ja kotikoulun ( ja-päiväkodin!!!) yhteensovittamisessa. Joillain koronakotoilu jättää rahaa säästöön, kun ei pääse kuluttamaan normaalisti ja tulot pysyvät samana, mutta on myös suuri ryhmä, joilla taloudellinen ahdinko on ollut tuttu juttu jo valmiiksi ja nyt viedään vielä lopullisesti matto alta, kun kaikki ovat kotona kaikilla aterioilla ja lomautuskin kolahtaa kohdalle samalla hetkellä.

Meillä on toistaiseksi ollut tuuria kaikessa mielessä tähän liittyen. Tulot putoavat, ruokakulut nousevat ja niin edespäin, mutta toisaalta kaikki maksulliset vapaa-ajan menot ovat peruuntuneet, jolloin tilanne on taloudellisesti neutraali normaalin nähden. Kotimme on kiva ja turvallinen ja seinät eivät kaadu päälle. Tekemistä riittää ja seura vaihtuu sopivan usein yhteishuoltajuuksien ansiosta. Kuulumme myös aikaresurssin puolesta ”voittajiin”, koska meillä tilanne on vapauttanut hurjasti aikaa siitäkin huolimatta, että painan puuhatätinä pää kolmantena jalkana täällä kaikki arkipäivät. Sitä ei tietenkään voi tietää, mitkä kortit saamme sitten kun itse korona sairautena meihin osuu, mutta lähtökohtaisesti meillä ei ole perheessä riskiryhmäläisiä.

Ihan pelkästä tuurista ei  meidänkään osalta ole kyse, vaan osin myös varautumisesta ja yleisesti ottaen hillitystä elämäntavasta. Joka tapauksessa olen paljon miettinyt eriarvoistumisen myrskyä, jonka tämä tilanne on aiheuttanut erityisesti lasten kannalta. Lapset itsehän eivät voi juurikaan vaikuttaa siihen,millaisten resurssien keskelle on sattunut syntymään ja kasvamaan. Kotikoulun-ja päiväkodin järjestäminen neljälle on minulle nyt ihan täysi työ. Se huolestuttaa minua aivan hurjasti! Olen täysissä sielun ja ruumiinvoimissa ja oma koulunkäyntini on mennyt hyvin, joten itse tehtävät eivät aiheuta ongelmia. Kielimuuria on meillä vähän on, mutta oleellisilta osin ymmärrän kaiken opiskelumateriaalin. SILTI kotikoulu ja päiväkotilainen vaativat huomioni aivan täysin useamman tunnin ajan päivässä.

Meidän lapsemme ovat kaikki lähtökohtaisesti hyvin koulussa pärjäävää porukkaa ja siitä huolimatta he eivät todellakaan pärjäisi koulutehtäviensä saati tekniikkapuolen asioissa ilman aikuisen tukea ja jatkuvaa panostusta.

Miten menisi, jos asiat olisivat toisin? Jos olisinkin itse vaikka masentunut, en puhuisi tai ymmärtäisi itse opetuskieltä, meillä olisi useampi öisin valvottava pikkulapsi, parisuhdekriisi, erityislapsia tai talous kuralla? Useampi tai kaikki mainituista?

Siinäpä vasta paljon ongelmia, eikä lainkaan ratkaisuja.

Mikä on sinun päälimmäinen huolenaiheesi koronaan liittyen tai muuten?

 

Kommentit (1)
  1. Koronakotoilu: Tuleeko meille (sijais)vauva? Saa nähdä. – Up to Date | Lily
    14.5.2020, 14:28

    […] määrää ja ongelmia perheissä, joten tarve sijaisperheille lienee lisääntymässä. Olen surrut asiaa mielessäni ja pelännyt pahoja uutisotsikoita. Minulla on sijaisvanhempikoulutus käytynä jo vuosia sitten ja vauva-asia mielessäni on aina […]

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *