Kun kävi ilmi, että tulemme viettämään useita viikkoja kotona, stressaannuin ensin vähän ja päätin, että otetaan tämä nyt ikäänkuin projektina. Suhtaudun projektiluontoisesti melkein kaikkeen, joten miksi ei tähänkin.

Valitsin projektin keskeisemmäksi tavoitteeksi pysyä järjissäni lähes keinolla millä tahansa ja asetin itselleni löyhät rajat siihen.

-Pidän  kiinni siitä, että lapset tekevät pääosin aikaa järkeviä juttuja ja ruutuaika ei valtaa elämää enemmän kuin normaalistikaan

-Yritän olla itse edes niin aktiivinen, että päivittäinen askelmääräni ei jäisi alle 5 000

Ei hurjan kunnianhimoista, mutta tärkeintä on, että jonkinlainen projekti on olemassa. Sitten kun tämä projekti on ohi, olen ajatellut ottaa seuraavaksi projektiksi reissata niin maan perkeleesti sitten kun se on taas sopivaa.

Miten on mennyt?

Noh, ihan ok. Ruutuaika on pysynyt kurissa oikein hyvin kaikilla lapsilla ja touhut hyvinkin kivoina ja järkevinä. Se on käynyt yllättävän helpostikin nyt kun olen asiakseni ottanut puuttua normaalia enemmän heidän päiviensä kulkuun. Samaa ei voi sanoa omasta ruutuajasta, sitä onkin lasketeltu surutta menemään. Onneksi ei ole tullut siihen mitään rajaa laitettua 😉

Askel-puolella onnistuminen on ollut yllättävän vaikeaa. 5 000 kuulostaa vähältä ja onkin, mutta kyllä vaan meitä näin passiivisia ihmisiä on olemassa ja pahoin pelkään, etten ole edes ainoa laatuani. Minulla askelmäärää mittaa vain kännykkä, jotka ei tietenkään ole aina mukana ja jos onkin, on akku välillä loppu. Joka tapauksessa tavoite oli asetettu koskemaan näitä ”todistetusti laskettuja” askelia. Joinain päivinä tuntuu, että lyhyenoloinenkin kävelypyrähdys kerryttää reilusti askelia ja toisena päiväna tuntuu, että olen tehnyt kaikki maailman asiat ja ne eivät kerry millään.

Sivuprojektina Kesäkuntoon- projekti

Kotoilutavoitteiden lisäksi minulla on käynnissä Kesäkuntoon-projekti, joka ei viittaa koko ihmisen kesäkuntoon saattamiseen, vaan ainoastaan jalkapohjiini. Jalkapohjani ovat aina aivan ruokottomassa kunnossa ja lähetin yhtenä päivänä niistä horror-kuvan ystävälleni. Haluaisin melkein laittaa sen tänne, mutta kuva saattaa järkyttää herkimpiä, joten pidetään se omissa arkistoissa. Sain ystävältäni lahjaksi jalkahoidon ja puhuttelun. Hän asetti minulle tavoitteeksi saattaa jalkapohjani pysyvästi kesäkuntoon ensi kesään mennessä. Jalkahoidon jälkeen jalkapohjani olivatkin jonkin aikaa hyvät, mutta nyt on jälleen tapahtunut paha repsahdus. Joka päivä päätän aloittaa jalkojen hyvä hoidon huomenna, mutta ehkä voisin nyt heti tänään ihan oikeasti tehdä niille jotain. Tai ehkä sittenkin huomenna aloitan sen.

Minkälaisia projekteja teillä on käynnissä?  Miten niiden kanssa on mennyt?

1. Tanssivideot – YouTube on näitä pullollaan. Sutsisatsisatsaa vaan!
2. Masked Singer Suomi – Olemme katsoneet koko perhe yhdessä. Lapsille julkkispanelistit tai julkkikset muutenkaan ole tuttuja, mutta heille kyse on hassuista eläimistä.
3. Kilpailut; Kuka matkii parhaiten Crazy Frog-ääntä? Kuka rakentaa Duploista hienoimman eläimen? Kuka esittää parhaiten Pingua (noot noot!)? Palkinto pitää totta kai olla, että asiaan pysyy mielenkiinto ja panostus on kohdillaan.
4. Kokkaaminen. No enpä tiedä onko  vaikka nakkikeiton tekeminen nyt aina niin iloista, mutta kyllä siitä onnistumisen olon saa.
5. Leipominen. Ostin pari pakettia piparitaikinaa ihan vaan että saisin itse lusmuilla. Kun lopputuloksella ei ole väliä, aika pienetkin lapset osaavat hoitaa homman. Rumia tuli, mutta ei haittaa. Isompi lapsi tai aikuinen toki tarvitaan paistamiseen.
6. Hamahelmet. Pitkästä aikaa meillä on pulattu hamahelmillä ja olen kaikki ne myös silittänyt. Silitys tehdään niin, että hamahelmityön päälle laitetaan varovasti leivinpaperi ja sulatetaan hamahelmet silitysraudalla varovasti leivinpaperin läpi.
7. Korttien askartelu ja lähettäminen. Kortin tekemiseen menee pidempi tovi, kun ensin tekee vaikka hamahelmityön, sitten liimaa sen muiden hienouksien kanssa pahville, kirjoittaa itse osoitteen kuoreen, laittaa itse postimerkin ja ikätason sen salliessa kuljettaa itse kirjeen postilaatikkoon. Ja muutaman päivän päästä joku sen saa ja hyvällä tuurilla lähettää joko kortin tai tekstiviestin.
8. Videopuhelut sukulaisille ja tuttaville. Etenkin pienemmillä tuntuu paremmin toimivan soittaminen aikuiselle tuttavalle kuin kavereille.
9. Näytelmän tekeminen ja kuvaaminen kännykällä. Aina hauskempi, jos joku aikuinen suostuu hetkeksi mukaaan. Meillä on tehty aika hieno Punahilkka ja monta osaa Potterin Harrya.
10. Kielenopettelusovellus kännykässä. Isommalle lapselle se on ollut ihan jees, mutta saa nähdä riittääkö motivaatio sitten kun ”peli” etenee.
11. Majan rakentaminen sisään tai ulos.
12. Äänikirjat tai e-kirjat. Näillä on myös mahdollisuus saada lapsille vähän omaa hetkeä, vaikka lapsia olisikin lähtökohtaisesti liikaa pienessä tilasssa kuten meillä on.
13. Kukkasen, sitruunan tai minkä tahansa kylväminen ja hoito.
14. Valokuvien katselu ja vauva-aikojen tarinoiden kuuntelu. Lapset ovat hyvin itseriittoisia ja mielellään ihailevat omia kuviaan.
15. Takan, saunan tai puugrillin sytyttäminen itse. Jos käy tuuri, saa myös grillata makkaraa.
16. Vesivärimaalaus. Siinäpä vasta edullinen ja (aikuiselle) harmiton harrastus.
17. Eväsretket. Vaikka ihan omalle pihalle kun ottaa välipalan mukaan, niin onhan se hienoa.
18. Kuka on kauimmin sängyssä/trampalla/ulkona/pahvilaatikossa-kilpailut. Aikuisten makuun lähinnä raivostuttavia, mutta enpä valita kun lapset päättivät lauantaiaamuna itse kisaille trampalla olemisesta. Sisällä oli varsin rauhallista meillä aikuisilla.
19. Mikä vaan, missä saa käyttää puukkoa tai muita jänniä työkaluja tai hakata jotain.
20. Pokemon Go. Nyt kun tunteja on päivässä rajattomasti (lapsilla, ei aikuisilla) on tämäkin järjettömyys sallittu kolmelle isoimmalle.

Yritän lisäillä kuvia ja tarvittessa vähän ohjeitakin meidän puuhaluista Instagramin puolella. Tervetula seuraamaan!

#uptodateblogi