Ladataan...
Vähän vähemmän

Kun surffailen taas kerran lounastauolla netin lentosivustolla tsekkailemassa halpoja lentoja Japaniin, tunnen piston sydämessäni. Miten voin kirjoittaa kestävään elämään keskittyvää blogia, kun olen itse kaikkea muuta kuin malliesimerkki?

Yksilönä tekee usein lähinnä niitä ilmastovalintoja, jotka vaativat vain vähän. Minulla ei ole autoa eikä ajokorttia, mutta asunkin kaupungissa. Asumme keskivertosuomalaista ahtaammin, mutta ei meillä olisi ensiasuntoa Helsingistä hankkiessamme varaakaan tilavampaan – sen sijaan energialuokitukseltaan vanha talo on pohjasakkaa. En syö kotona lihaa, mutta reissussa tai ravintolassa periaatteet unohtuvat helposti. Puhun lähimatkustamisen puolesta, mutta istun työni vuoksi lentokoneeseen vähintään kerran kuussa. Välillä tuntuu tekopyhältä puhua vaikkapa vaatteiden huoltamisen tärkeydestä, kun samaan aikaan suunnittelee lentoa puolison luokse toiselle puolelle maapalloa.

Ilmastokeskustelussa keskitytään usein yksilötason valintoihin, joihin tässäkin blogissa kannustetaan: kierrättämiseen, lähimatkailuun, kuluttamisen vähentämiseen, kasvisruokailuun ja energiatehokkaaseen asumiseen. Nousussa on moraalinen ehdottomuus, jossa keskitytään Malediiveille lentävien vaikuttajien julkiseen nolaamiseen. Ilmastoteoissa epäonnistumisesta tulee yksilön epäonnistuminen.

Käyttäytymistieteellisessä tutkimuksessa on kuitenkin huomattu, että vain harva meistä onnistuu tekemään pysyvästi kestäviä valintoja, kun ympäröivä yhteiskunta kannustaa koko ajan toimimaan toisin. Hesarissa kirjoitetaan lentojen päästöistä, mutta jo seuraavalla aukeamalla esitellään Dubain rantalomakohteita.

Vaikka tietty määrä sosiaalista painetta varmasti lisää todennäköisyyttä toimia toisin, syyllistävä keskustelukulttuuri ei tee ilmastonmuutoksen pysäyttämisestä kaikkien yhteistä asiaa. Jos ilmastoaktivismi sallitaan vain oman ruokansa kasvattaville, nollaenergiataloissa asuville pyöräileville kierrättäjävegaaneille, riittävää painetta poliittiseen muutokseen ei synny. Kukaan meistä ei ole riittävän hyvä - ja minusta on aika karmivaa, että vaikkapa lapsista on alettu puhua ilmastotekoina. 

Vaikka kulutusvalinnat ovat tärkeitä, ne usein ovat liian vähän liian myöhään, sillä yhteiskuntamme rakenteet perustuvat jatkuvalle kuluttamisen kasvulle. Kuluttamisen rahoittamiseksi teemme pitkää työpäivää, joka jättää vain vähän aikaa kokkaamiselle, vaatteiden korjaamiselle ja huoltamiselle tai pakkaamattomien linssien ostamiselle toisella puolella kaupunkia olevasta erikoiskaupasta. Moni unohtaa, että isoäitien aikaan vaatteita paikattiin, koska monet äidit olivat kotona. Nykyään vapaa-aika on jaettava useiden kilpailevien prioriteettien välillä – ei tarvitse vain hoitaa kodinhuollosta, vaan myös kehon ja ihmissuhteiden.

Yksilökeskeinen ilmastopuhe esittää meidät kuluttajina, ei kansalaisina. Haluan kuitenkin olla ennen kaikkea kansalainen, enkä kävelevä lompakko. Kuluttamiseen keskittyminen sulkee vaikuttamisesta ulos ne ihmiset, joilla ei ole rahaa kuluttaa. 

Toisaalta yksilönkin valinnoilla on merkitystä. Suomalaisten hiilijalanjäljen kohdalla suurimmat valinnat tehdään ruuan, asumisen ja liikkumisen suhteen. Kun koko yhteiskunnan muuttaminen voi tuntua joskus mahdottomalta rastilta, ainakin omiin elämänvalintoihin voi vaikuttaa suoraan. Se voi olla voimaannuttavaa ja sitouttaa tekemään enemmän ympäristön eteen. Siksi me täällä blogissakin kirjoitamme aiheesta.

Silti pienten kulutusvalintojen sijaan (tai mieluiten niiden lisäksi) kannattaa aikaa, rahaa ja energiaa suunnata systeemisen muutoksen ajamiseen, kuten:

  1. Äänestää puoluetta, jolla on oikeasti kunnianhimoinen ilmasto-ohjelma – älä tyydy löysiin lupauksiin! Jos jokin kuulostaa liian helpolta, se todennäköisesti on sitä. Moni ilmaston suhteen kunnianhimoinen ehdokas kaipaa myös vaalien alla kampanja-avustajia.
  2. Tehdä vapaaehtoistyötä järjestössä, joka keskittyy sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen tai ympäristön suojeluun.
  3. Lahjoittaa ylimääräiset eurot samoille järjestöille.
  4. Ostaa ikimetsää.
  5. Mennä mielenosoitukseen, kun sellainen järjestetään – tai järjestää sellainen itse.
  6. Soittaa kansanedustajalle ja kertoa, minkälaisiin poliittisiin muutoksiin sinä olisit valmis.
  7. Osallistua ilmastokeskusteluun riippumatta siitä, miten kestäviä valintoja teet omassa arjessasi. Tähän tarvitaan mukaan kaikki.

Näihin tekoihin pystyy jokainen. Poliittisen muutoksen aikaansaamiseksi niiden vaikutus on paljon yhtä lentomatkaa suurempi.

Minkälaisia kansalaisvaikuttamisen keinoja sinä käytät? 

 

FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM

Ladataan...
Vähän vähemmän

Ruoanlaitossa minulle tärkeimpiä asioita ovat helppous, hyvä maku ja ruokahävikin minimoiminen. Niinpä kokkaan yleensä varsin yksinkertaisia safkoja ja kartan uusia reseptejä, joissa kaivataan aineksia, jotka eivät ole meillä peruskäytössä jo valmiiksi – tällaiset harvinaisemmat ainekset kun tuppaavat tuon yhden kokeilukerran jälkeen unohtumaan kaapin perälle ja päätyvät lopulta roskikseen.

Tämä johtaa kuitenkin siihen, että monet kiinnostavat reseptit jäävät kokeilematta. Siksi olen viime aikoina alkanut testailla, voisiko uusia sittenkin reseptejä hyödyntää niin, että jättäisi niistä vain pois kaiken ylimääräisen ja ruokahävikkiin johtavan. Ja usein todellakin voi! Esimerkiksi tämä helppo bataatti-maapähkinäkeitto oli heti täydellinen menestys: hyvää, nopea valmistaa ja koostuu aineksista, joita kaapeistani löytyy lähes aina (ja joita voi käyttää moneen muuhunkin perusruokaan). Keitto perustuu tähän Chocochilin ohjeeseen, mutta on siitä eräänlainen laiskoja kokkeja varten yksinkertaistettu versio.

Kissaakin kiinnostaa, kun on keittopäivä. Keiton soseutus käy kätevästi ukkini 70-luvulta peräisin olevalla Bamixilla. Kuinkakohan suuri osa modernista elektroniikasta pelittää vielä 40 vuoden päästä?

 

Helppo bataatti-maapähkinävoikeitto

3 keskikokoista bataattia (n. 800 grammaa)

2 pientä sipulia

5 keskikokoista valkosipulinkynttä

1 tölkki tomaattimurskaa

1 tölkki kookosmaitoa

2 kasvisliemikuutiota

maapähkinävoita

suolaa ja pippuria

tulista chilimaustetta

 

Pilko sipuli ja valkosipuli ja ruskista niitä hetki kattilassa. Heitä sekaan paloitellut bataatit, tomaattimurska ja lisää sen verran vettä, että bataatit peittyvät. (Mieluummin liian vähän kuin liikaa, koska paksuun keittoon voi aina lisätä vettä, mutta litkuksi lirahtaneesta sopasta sitä ei saa pois.) Lisää sekaan kasvisliemikuutiot ja ripaus suolaa, pippuria sekä chiliä.

Anna kiehua, kunnes bataatit pehmentyvät. Kaada sekaan tölkki kookosmaitoa ja sekoita keittoon makusi mukaan maapähkinävoita. Neljä kukkurallista ruokalusikallista takaa oikein kivan kermaisen ja pähkinäisen keiton.

 

Mitkä ovat teidän arkiruokienne luottoreseptejä?

 

 

FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM

Ladataan...
Vähän vähemmän

Roolini kotimaanmatkailun lähettiläänä jatkuu. Tällä kertaa vuorossa on Saaristomeren kansallispuiston ulkosaaristossa sijaitseva Jurmo.

Tarinan mukaan Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa kyllästyi rantarosvoiksi syytettyjen jurmolaisten edesottamuksiin Saaristomerellä ja määräsi koko saaren rakennuksineen poltettavaksi 1500-luvulla. Totta tai ei, mutta Jurmo on ollut jo useamman sata vuotta lähes puuton ja sen luonto on koko Suomen mittakaavassa poikkeuksellista.

Saaren karusta kauneudesta osaa nauttia myös biotooppeja heikommin tunteva kaupunkilaisjuntti. Iso osa Jurmosta on osa Saaristomeren kansallispuistoa, eikä saaren länsikärkeen pääse lintujen pesimäaikaan huhti­–heinäkuussa lainkaan. Saaristomerta on kutsuttu maailman kauneimmaksi saaristoksi, eikä se mielestäni ole liioittelua. Alueella on myös enemmän saaria ja luotoja kuin missään muualla.

Tunnelma kaukana ulkosaaristossa olevalla saarella on erityinen. Ulkosaaristossa tuntee olevansa kaukana maailman murheista, mutta samaan aikaan sataman pienestä putiikista saa nyhtökauraa ja kaurakermaa.

Mitään erityistä tekemistä Jurmossa ei ole, mutta sehän saaristoon lähtemisen pointti onkin: päivät kuluvat rannoilla käyskennellessä, ruokaa laittaessa, kirjoja lukiessa ja saunaa lämmittäessä. Myös pihalla jonossa eteneviä alpakoita on kiva seurata.

Parin yön vierailun jälkeen olo oli täydellisen levännyt ja ajantaju kadonnut jonnekin merituulen mukana. Seuraava vierailu on jo suunnitteilla.

Vinkkejä Saaristomerelle matkaaville:

  • Jurmoon sekä usealle muulle ulkosaariston saarelle kulkee kesäkaudella lähes päivittäin yhteysalus M/S Eivor Nauvon Pärnäsistä, jonne on bussiyhteys Turusta. Maksuton laivamatka Jurmoon kestää kolme­–neljä tuntia. Samalla reissulla voi poiketa myös Utössä, joka on Suomen uloin saari.
  • Saarella voi telttailla, mutta suosittelen lämmöllä mökin vuokraamista Jurmon kylästä – toimi nopeasti, sillä mökit ovat hurjan varattuja!
  • Kesäkaudella satamassa toimii pieni kahvila-myymälä, josta saa esimerkiksi tuoretta savukalaa ja leivonnaisia. Mukaan kannattaa silti myös pakata ruokaa.
  • Matkalla Jurmoon voi hyvin yöpyä esimerkiksi Nauvossa, jossa on paljon sympaattisia B&B-paikkoja. Niistä lisää myöhemmin!

     

FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM

Pages