Akryylimaalauksesta ja uuden luomisesta

Törmäsin muutama päivä sitten kirjailija Maxine Hong Kingstonilta peräisin olevaan sitaattiin, joka tuntui sopivalta tähän hetkeen: In a time of destruction, create something. Se osui. Monien muiden tavoin minäkin olen tuntenut tarvetta luoda jotain uutta hävityksen keskellä. Ja koska yhtäkkiä onkin aikaa, tartuin vihdoin ja viimein, viidentoista vuoden tauon jälkeen, taas akryylimaaleihin ja pensseliin.

Aloitin valitsemalla inspiraatiokuvan, jota jäljittelemällä alkukankeus ja tyhjän paperin kammo hälvenevät. Levitimme kämppiksen kanssa kankaan lattialle ja istuimme alas, musiikki soi taustalla, juttelimme niitä näitä ja töpöttelimme maalia kankaalle. Aloitin siveltimen kanssa, sitten siirryin käyttämään sormia. Lopulta valutimme, roiskimme ja raaputimme. Ja äkkiä kolme tuntia oli kulunut.

Sessiosta syntyi kaksi taulua, joista toinen pääsi seinälle, ja toinen jäi nurkkaan odottamaan päälle maalaamista, niin ruma siitä tuli. Eikä sillä ole mitään väliä: Kingston tuskin tarkoitti sanoillaan, että meidän täytyisi välttämättä luoda jotain kaunista ja täydellistä. Kunhan vain tartumme toimeen ja teemme.

Sillä hävityksen hyvä puoli on se, että se tekee tilaa uudelle. Oli kyse sitten maalausharrastuksesta tai laajemmista yhteiskunnallisista muutoksista, syntyvä tyhjyys tarjoaa myös tilaisuuksia. Niin — kunhan vain tartumme toimeen ja teemme.

“In a time of destruction, create something.”

— Maxine Hong Kingston

*

FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM