Zero Wasten ei ole pakko olla kallista
Zero waste -vaikuttajia netissä seuratessa tuntuu joskus siltä, että jätteiden vähentämisen aloittaakseen pitäisi ensin ostaa kaikenlaista: yhteensopivia lasiastioita ruoantähteille, lasisia juomapulloja ja metallisia pillejä, mehiläisvahakääreitä, muodikkaita verkkokasseja, miljoona samanlaista lasipurkkia kuiva-ainekaappiin… Onko vähentämisprosessiin ryhtyvän tosiaan ensin ostettava talo täyteen kallista tavaraa?
Arvasitte varmaan jo vastauksen: ei tietenkään. Tosiasiassa jätteiden vähentämisen aloittamiseen ei vaadita monia uusia hankintoja eikä suurta taloudellista panostusta. Vähän vähemmänkin riittää.
Näissä kuvissa näkyy suurin osa niistä esineistä, joiden avulla olen itse pyrkinyt välttämään roskan tuottamista. Osan hankinnoista olen tehnyt vartavasten, mutta silloinkin etsinyt aina käytettyä ja kohtuuhintaista: metallisen vesipullon ostin kirpparilta, samoin toisen Keepcup-kahvimukeistani. Toinen puolestaan löytyi alennusmyynnistä.
Muovikannelliset lasipurkit ovat maapähkinävoipurkkeja, joita käytän kuiva-aineiden säilyttämiseen ja eväiden mukana roudaamiseen. Koska meillä syödään paljon maapähkinävoita ja käytetään sitä myös ruoanlaitossa, purkkeja tyhjenee muuta käyttöä varten tasaista tahtia. Ja jos maapähkinävoin hintaa ei lasketa, purkit ovat siis myös ilmaisia, mistä suuri plussa!
(Toisessa purkissa näkyvä epämääräinen mömmö on muuten tuorepuuroa, joka ei aina näytä kauniilta mutta on tosi hyvää ja kulkee helposti mukana purkissa. Tuorepuurosta tulossa postausta pian!)
Lisäksi käytän kirpparilta ostamiani kangasnenäliinoja ja olen korvannut talouspaperin vanhoista pyyhkeistä leikatuilla räteillä sekä kankaisilla lautasliinoilla. Kauppaan otan mukaan kestohedelmäpusseja, joista osa on tehty itse ja osa ostettu, ja kasan kangaskasseja. Siinä se.
Kaiken kaikkiaan näihin tarvikkeisiin on kulunut rahaa n. kaksikymmentä euroa.
Kuten legendaarisen Zero Waste Home -kirjan kirjoittanut Bea Johnson viime viikolla somessa muistutti, jätteettömyyteen pyrkivän elämäntavan keskiössä on alunperin ollut kulutuskriittisyys:
These past couple years, I have noticed a trend (from social media influencers and bloggers) encouraging people to buy buy buy… reusables. […]
If you are getting started on your journey, please don’t go on a big shopping spree, filling your kitchen with items that you don’t need in the first place. You do need a few essentials, but only so few. […]
Before filling kitchen drawers with such reusables as straws, beeswraps, and a phletora of containers, ask yourself: Do I even need it in the first place? Can another item in my kitchen provide the same purpose?
Remember: Waste free living is about living simply first and foremost. And one way to get to simple living is to stop unnecessary things from coming into your home.
Zero wasten ei siis ole pakko olla hintavaa välineurheilua, johon pystyvät vain varakkaat ihmiset. Vaikka Instagramin täydelliset zero waste -kuvat houkuttelevatkin, on hyvä muistaa, ettei uuden tavaran ostaminen ole loppujen lopuksi koskaan ekologisempaa kuin jo olemassaolevien esineiden loppuun käyttäminen. Ja että ennen kaikkea me tarvitsemme paljon vähemmän asioita kuin kulutuskeskeinen kulttuurimme saa meidät kuvittelemaan.
Niinpä eväät voi ihan hyvin kuljettaa maapähkinävoipurkissa. Ruokaostoksille kelpaa hyvin se vanha mainoskassi: sitä varten ei tarvita naru- tai juuttikassia. Ja ne kaapista löytyvät muoviset pakastusrasiat ajavat edelleen asiansa, vaikka sellaisia ei Instagramissa näekään.