Aion opetella lukemaan uudelleen

Minulla on aina ollut lukutoukan identiteetti, mutta viime vuosina olen tarttunut kirjoihin yhä harvemmin. Ennen uppouduin lukemiseen niin, etten kuullut enkä nähnyt mitään ympärilläni tapahtuvaa, mutta nyt kirjaan keskittyminen tuntuu usein vähän työläältä. Luen edelleen päivittäin ennen nukkumaanmenoa, mutta usein hetki kirjan kanssa jää lyhyeksi, koska unohdun ensin räpläämään puhelintani. Lisäksi teen niin siitä huolimatta, että tiedän rauhoittuvani ihan eri tavalla kirjan parissa kuin nettiuutisesta toiseen hyppiessäni.

Haluaisin lukea enemmän, mutta en tee niin. Miksi lukemisesta on tullut niin vaikeaa? Ja olisiko se mahdollista opetella uudelleen?

kirjapino.png

Kirjaan syventymisen vaikeus liittyy muun muassa muuttuneisiin lukuympäristöihimme ja -tottumuksiimme. Netti on totuttanut meidät ytimekkääseen ilmaisuun ja yksinkertaisempiin rakenteisiin: listamuotoon, klikkiotsikoihin ja lyhyisiin kappaleisiin. Luemme enenevissä määrin tekstigenrejä, joissa tärkein sisältö kerrotaan välittömän kiinnostuksen herättävällä ja tiiviillä tavalla, koska kaikki muu on tl;dr.

Ei siis ole ihmekään, että paksu tietokirja tai hitaasti auki keriytyvä romaani voi nykyään olla jopa vanhalle lukutoukalle vähän tl;dr. Kun totumme digitaaliseen, selailevaan ja pätkittäiseen lukutapaan, kokonaisen kirjan lineaarisesta lukemisesta ihan yksinkertaisesti tulee meille vaikeampaa.

Lukemista tutkineen neurotieteilijä Maryanne Wolfin mukaan kyse on siitä, että digitaalisiin lukuympäristöihin tottuneen ihmisen kognitiivinen kärsivällisyys kärsii. Ja samalla kärsii myös se sisäinen lukutoukkamme. Kirjassaan Reader, Come Home – The Reading Brain in a Digital World Wolf kertoo huomanneensa tämän kärsivällisyyden katoamisen hyvin konkreettisesti myös omissa, muuttuneissa lukutavoissaan. Hänen oli vaikea keskittyä kirjoihin, eikä hän enää pitänyt vanhoista klassikoista, joita oli ennen rakastanut. Wolf oli siis huomaamattaan kehittynyt lukijaksi, joka tahtoi tekstin olevan suoraviivaisempaa ja sisällöltään heti helposti ymmärrettävissä, eivätkä entiset lempikirjat enää vastanneet näihin toiveisiin.

Wolfin mukaan syvempi lukutapa on kuitenkin täysin mahdollista opetella uudelleen. Kaiken digilukemisen keskellä täytyy vain muistaa, että syvälukeminen on taito, jota pitää treenata ja pitää yllä. Wolfin kirjan perusteella onnistuinkin diagnosoimaan itseni: taitoni ovat yksinkertaisesti ruostuneet. Olen päästänyt lukulihakseni rupsahtamaan.

Aion kuitenkin opetella kirjoihin keskittymisen taidon uudelleen. Haluan panostaa lukuharrastukseeni, sillä kirjallisuus nyt vaan tekee hyvää sielulle. Kirjaan uppoutumiselle varattu aika on myös aikaa, jolloin mieli väkisinkin rauhoittuu kaiken melskeen keskellä. Niinpä meinaan joululomalla ja tulevana vuonna varata lukemiselle aikaa, vaikka sitten sen kalenteriin buukkaamalla jos on tarve, enkä päästä rakkauttani kirjoihin hautautumaan näennäisen kiireen ja puhelimen selaamisen kaltaisen silpun alle.

Ja sitten opettelen lukemaan uudelleen: sivu kerrallaan, kirja kerrallaan. Tavoitteekseni otan sen, että pian minulta menee ohi ainakin yksi keskustelu päivässä, koska olen niin hyvän kirjan lumoissa, etten näe enkä kuule mitään mitä ympärilläni tapahtuu.

 

Kuka lähtee mukaan lukuhaasteeseen?

 

FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM

hyvinvointi mieli kirjat ajattelin-tanaan
Kommentit (6)
  1. EmiliaKataryna
    29.12.2018, 08:33

    Havahduin vuosi sitten samaan ja lupasin että vuonna 2018 alan taas lukea enemmän. Nyt kun vuosi alkaa olla pulkassa niin on kiva todeta että tuli tosiaan luettua tosi paljon ja lukuinto ja keskittyminen alkaa olla taas ennallaan. Kiva silti seurata tätä teidän haastetta ja ilman muuta haastan myös itseni ylläpitämään lukuharrastusta! 🙂

    1. Kiva kuulla, että olet onnistunut tavoitteessasi ja että edelleen tekee mieli pitää sitä yllä! Meillä muillakin on siis selvästi toivoa. 🙂

  2. Aion kyllä lukea ensi vuonna enemmän. Tälle vuotta sain luettua vähemmän kuin itselle mieluinen kirja/kuukausi ja se on vähän. Nolottaa kun palautin viimeisen kirjastokirjan viime viikolla. En päässyt loppuun asti ja sakkojakin tuli. Onneni tälle vuotta oli äänikirjat ylen areenassa. Meni Putkinotko, Sompio, Kesällä Kerran, Juha ja nyt menee vielä hetken 7 veljestä. Kotona parkissa lukemist odottaa Remeksen kirjoja, Vares ja esim yksi kirja jonka Agatha Christie on kirjoittanut salanimellä.

    1. Äänikirjat ovat olleet mullekin loistava kuivien kirjakausien tilkitsemiskeino, niitä kun voi kuunnella vaikka kävellessä ja muissa vastaavissa tilanteissa ja ne tuntuvat usein jotenkin kevyemmiltä sellaisina hetkinä, jolloin pää on täynnä pumpulia eikä paperikirjaan tarttumiseen oikein ole löytyä energiaa. Ilman äänikirjapalveluita olisin saletisti lukenut huomattavasti vähemmän kuin nyt luin.

      Ja en itse asiassa tiennytkään, että Yle Areenastakin löytyy äänikirjoja! Täytyy ehdottomasti tutustua valikoimaan, etenkin kun kotimaisten klassikoiden tuntemukseni on hävettävän heikkoa. Josko vaikka itskekin innostuisin Seitsemästä veljeksestä tai vastaavista!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *