En enää osta pikamuotia
Olin teini-ikäinen, kun laitoin H&M:n boikottiin protestina vaateteollisuuden hikipajoja vastaan. Epäilevä suhtautumiseni pikamuotiin on säilynyt siitä lähtien, ja etenkin viime vuosina paljon puhuttaneiden ympäristönäkökulmien myötä se on vain vahvistunut. Viimeinen niitti tuli, kun katsoin yhden viikonlopun aikana kaksi dokumenttielokuvaa vaateteollisuuden nurjista puolista. Vaikka dokkareissa ei sinänsä kerrottu mitään minulle täysin uutta, jokin minussa liikahti uudella tavalla.
Tein päätöksen. Enää en osta pikamuotia.
Päätös on minulle oikeastaan aika helppo, sillä olen jo vuosikausia hankkinut vaatteeni enimmäkseen käytettynä. Halpaketjuista olen tainnut ostaa lähinnä alusvaatteita, mutta nyt sillekin vähälle saa tulla loppu. Tästä lähtien ostan vaatteeni joko käytettynä tai eettisesti valmistettuna.
Tämä ei tietenkään ole kaikille mahdollista, ja jos pitää esimerkiksi vaatettaa useita lapsia pienellä budjetilla, eettiset brändit eivät ole realistinen vaihtoehto. Väittäisin kuitenkin, että todella monille meille eettisiin vaatteisiin panostaminen on mahdollista — se vain vaatii sitä, että muutamme ajattelutapaamme ja ostoskäyttäytymistämme.
Pikamuotiteollisuus on johtanut siihen, että käsityksemme sekä vaatteiden hinnasta että tarvitsemiemme vaatteiden määrästä on vinoutunut. Olemme valmiita maksamaan vaatteista huomattavasti vähemmän kuin ihmiset vielä joitakin vuosikymmeniä sitten, ennen halpaketjujen syntyä, mutta samanaikaisesti tahdomme omistaa niitä lukumäärällisesti enemmän. Jos sen sijaan ostaisimme vähemmän, meillä olisi usein varaa panostaa eettisempiin vaihtoehtoihin.
Reetta kirjoitti taannoin, että meidän pitäisi ostaa vain liian kalliita vaatteita, ja olen havainnut itsekin hyvin konkreettisesti, kuinka toimivaa se on. Ostin kuvassa näkyvän Uhana Designin paidan itselleni syntymäpäivälahjaksi pari vuotta sitten. Opiskelijabudjetilla elävälle paita oli todella kallis, mutta juuri tämän panostuksen takia olen kohdellut sitä aivan eri tavalla kuin muita vaatteitani. Olen esimerkiksi pessyt sitä todella harvoin, ja pyykkikoriin nakkaamisen sijaan poistan tahroja, tuuletan ja huollan.
Yhtälö on selvä: kohtelen kallista vaatetta huomattavasti paremmin kuin halpaostosta, koska sillä on minulle arvoa.
Oikeastaan tuohon sanaan kiteytyy päätökseni luopua pikamuodista, vihdoin ja viimein, ihan kokonaan. Haluan, että jos ostan uuden vaatteen, sillä on arvoa. Ja tarkoitan sitä kokonaisvaltaisesti. Haluan, että vaatteen valmistaneilla ihmisillä on arvoa: että heidän työolosuhteensa ovat hyvät ja he saavat työstään sellaisen palkan, jolla voi elää. Haluan myös, että vaatteen materiaaleilla ja valmistusmailla on arvoa: että kun valmistamme vaatteita, valmistaisimme laadukasta ja kestävää, tavalla joka ei myrkytä ympäristöä seurauksista piittaamatta.
Siihen haluan pyrkiä. Siksi päätin, etten enää osta pikamuotia.
Millainen suhde sinulla on pikamuotiin? Vaikuttaako eettisyys ostopäätöksiisi?
*