Entä jos ompelisit vaatteita itse?
On yksi luova harrastus, jonka parissa rentoudun toisin kuin minkään muun: ompeleminen. Niin ei ole ollut aina. Kun innostuin ompelemisesta yläasteella, en ollut mikään käsityöihme. Arvosanani kässässä oli kasi ja osasin ommella jotenkuten suoraan. Kun kaupasta ei löytynyt 14-vuotiaan erikoiseen makuun sopivia pukimia, oli opeteltava ompelemaan itse.
Paita itse tehty ja kaavoitettu. Kangas Samujin.
Sanon tämän rohkaisun sanana kaikille, jotka eivät ole uskaltaneet tarttua ompelukoneeseen sitten peruskoulun, vaikka haluaisivatkin. Ompelemaan oppiminen ei nimittäin ole vaikeaa, mutta se vaatii kärsivällisyyttä (mikä on tosin nykyään muutenkin harjoittelua vaativa ominaisuus).
Omassa ompelemaan opettelussani sain tsemppausta ja apua äidiltä, joka on käsityöihmisiä. Äidillä oli myös silmää yksityiskohdille, joita kärsimättömällä teini-ikäisellä ei todellakaan ollut. Päästelin ärräpäitä, kun äiti laittoi kerta toisensa jälkeen purkamaan vinoja saumoja tai epäsymmetrisiä päärmeitä. Kiitos ja anteeksi, äiti.
Sittemmin ompelin omin neuvoin kaikkea mahdollista paidoista hameisiin, mekkoihin ja hiusrusetteihin. Vaikka maku on teinivuosista (onneksi) muuttunut, ompelemaan opetteleminen on niitä taitoja, joista on ollut hyötyä myöhemminkin (japanilaisten bändien jäsenten nimien opettelusta kanji-merkeillä ei niinkään).
Toivoisin, että ompelemisen kaltaiset taidot kokisivat renessanssin. Käsillä tekeminen saa nimittäin arvostamaan käsityötä ja tunnistamaan taidolla valmistetut tuotteet. Ompelutaitoinen myös muokkaa ja korjaa helposti rikki tai pois muodista menneet vaatteet. Tuleepa samalla hoidettua vähän stressiäkin.
Takki itse tehty ja kaavoitettu. Kangas Samujin.
Itse tekemällä on helpompi valita kankaat ja vaikuttaa vaatteen eettisyyteen muutenkin kuin ompeluvaiheessa. Olen itse tehnyt esimerkiksi vaatteita ystävämyynneistä löytyneistä tuotannon ylijäämäkankaista. Kirpputoritkin pullistelevat hienoja retrokankaita.
Moni ajattelee turhaan, että ompelu sopii vain niin sanotuille käsityöihmisille. Romukoppaan sellainen ajattelu! Ompelu nykyään huomattavasti helpompaa ja kivempaa kuin vielä joitakin vuosia sitten. Suomalainen Named myy huippukivoja, itse tulostettavia kaavoja netissä. Helsinkiläinen voi varata ompelukoneen ja saumurin käyttöönsä esimerkiksi Oodista. Kivoja kankaita saa netistä ja esimerkiksi Samujin ystävämyynneistä. Instagram on täynnä ompeluintoisia somettajia, joiden tyylistä ovat takavuosien käsityölehdet kaukana.
Seuraavaksi haluaisin opetella virkkaamaan. Kärsivällisyysharjoitukset jatkukoon!
*
Ylellä on myös ollut viime aikoina tosi hyviä ja selkeitä ompeluohjeita, joista oon itsekin ihan inspiroitunut, vaikka olenkin koulukässän traumatisoima ihminen. Sarjan nimi on Ompele omat vaatteesi, ja se on ihanan runsaasti kuvitettu, niin että aloittelijakin tajuaa. Ja esim. tämä tosi havainnollisia kuvia sisältävä juttu sai ihan hinkumaan ompelemaan omia pikkareita:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/03/14/ompele-alushousut-onnistut-tavallisella-siksakilla-koneella-kuin-koneella
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/03/16/ompele-omat-vaatteesi-kaavan-loytaminen-ja-piirtaminen-seka-kankaan
Ompelu on super mukavaa! Itse en sitä kyllä tällä hetkellä harrasta, mutta tarkoitus olisi taas alkaa ompelemaan. Kirppiksiltäkin voi tehdä vaikka mitä löytöjä, jos on vielä valmis vähän itse muokkailemaan. Tai sitten voi viedä ompelijallekin, jos ei itsellä aika tai taidot riitä: https://www.lily.fi/blogit/pelkkaa-timanttia/villainen-kirppisloyto/
Onpa hyvännäköinen villatakki tuossa sun jutussa! Mäkin oon löytänyt kirpputoreilta joitakin ihan mielettömän hyvälaatuisia villavaatteita – uutena ostetut kalpenee niiden rinnalla laadussa ihan selvästi 🙂
Ompelutaidon kehittämisessä onkin juuri tuo mahtava puoli, että myös vanhojen vaatteiden korjaaminen ja muokkaaminen onnistuu! Ompelupalveluiden käyttämistä olenkin blogissa hehkuttanut aikaisemminkin.