Lempivaatteen jäljillä
Tällä viikolla vietetään jälleen Eetin Lempivaatteeni-teemaviikkoa! Viime vuonna osallistuin teemaviikkon pukeutumalla koko viikon samaan mekkoon. Tänä vuonna Eetti haastaa kuluttajia pohtimaan, mistä oma lempivaate on peräisin. Samalla herätellään pohtimaan sekä vaatetuotannon läpinäkyvyyttä että sitä, että usein vastuullisimmat vaatteet löytyvät jo vaatekaapista.
Minulla on kaapissani useampiakin lempparivaatteita, mutta tänä syksynä päälle on eksynyt erityisen usein blogissakin aiemmin vilahtanut merinovillainen neuleliivi, joka on täydellinen välikausi- ja talvivaate. Valitsin neuleliivin mukaan juttuun siksi, että vaatteen valmistaja, tanskalainen Andersen-Andersen kertoo neuletuotteidensa valmistuksesta varsin läpinäkyvästi – mikä ei todellakaan ole vaateteollisuudessa mikään itsestäänselvyys.
Villainen liivini on valmistettu merinovillasta. Patagoniasta ja Uruguaysta peräisin oleva, mulesing-vapaa merinovilla on kudottu langaksi ja värjätty Italiassa. Lanka on kudottu neuleeksi myös Italiassa, tehtaalla, jossa käytetään pääsääntöisesti aurinkoenergiaa. Muotoon ommeltu neule tuottaa vain vähän tekstiilijätettä. Lopuksi neuleen osat ommellaan yhteen vielä toisella tehtaalla, sekin Italiassa. Tuotteilla on parin vuoden valmistustakuu.
Ostin neuleeni ollessani työmatkalla Kööpenhaminassa. Kuten nykyään yhä useampia ostoksia, olin harkinnut tätäkin ostosta jo etukäteen. Vuoden aikana se on ollut ahkerassa käytössä, mutta laadusta ei ole yhtään pahaa sanottavaa.Neuleliivin voi pukea lisälämmikkeeksi esimerkiksi jakun alle, mekon tai kauluspaidan päälle, tai jopa ohuemman villapaidan päälle, kun kelit tosissaan viilenevät. Siinä yhdistyvät siis kaikki lempivaatteen elementit!
On kuitenkin surullista, että vastaavanlainen läpinäkyvyys on vaateteollisuudessa poikkeuksellista. Vaikka en olekaan vuosiin ostanut niin sanottua pikamuotia, en rehellisesti sanottuna silti voi yleensä tietää vaatteista muuta kuin sen, mitä lapussa lukee. Onko raaka-aineena käytetty puuvilla kiinalaisilta puuvillapelloilta, joilla on uiguureja pakkotyössä? Entä Italiassa valmistetun vaatteen valmistanut eurooppalaisen lainsäädännön piirissä työskentelevä ammattiliiton jäsen vai työnantajan armoilla oleva paperiton maahanmuuttaja?
Laadun voi oppia tunnistamaan kokeilemalla, mutta tuotantoketjun läpinäkyvyyden suhteen olemme usein täysin tuotteiden valmistajien hyvän tahdon varassa. Lapussa lukevan tiedon lisäksi en esimerkiksi tiedä tuon viime vuonna esittelemäni lempparimekon alkuperästä juuri mitään. Muistan joitakin vuosia sitten keskustelleeni erään kotimaisen ison vaatevalmistajan edustajan kanssa. Hän sanoi, ettei kymmenien tai satojen eri alihankkijoiden monitorointi ole heille edes mahdollista – mutta uskon, että tämänkin merkin suhteen viime vuosina on tapahtunut paljon. Jos kuluttajat tai lainsäädäntö ei vaadi tuottajilta tuotantoketjun läpinäkyvyyden ja vastuullisuuden varmistamista, kukaan ei oikeastaan tunnu edes yrittävän.
Siksi tarvitaankin Eetin kaltaisia kansalaisjärjestöjä, että saadaan joku roti tähän hommaan. Muistutetaan itsellemme, että toisinkin voi tehdä ja toimia. Markkinoille tulee koko ajan uusia valmistajia, jotka tekevät homman paljon paremmin. Siihen asti, pidetään hyvää huolta vaatekaapissa jo olevista lempivaatteista.
Tiedätkö sinä, mistä lempivaattesi on peräisin?