Luen, jotta tietäisin mitä ajattelen
Joskus tuntuu siltä, että mieli jämähtää jumiin – siellä ei ole yhden yhtä kiinnostavaa ajatusta, ei yhtäkään luovaan pilkahdukseen johtavaa uutta yhteyttä. Näin käy usein erityisesti silloin, kun päivät ovat vajonneet väsyneeseeen arkisuohon, jossa vain käydään töissä ja kaupassa ja nukutaan, ehkä katsotaan välissä vähän telkkaria. Päässä tuntuu pölyiseltä, mikään ei liiku.
Viime viikot minusta on tuntunut juuri siltä, ja tiedän, että silloin ajatukset pitää saada startattua uudelleen. Tarvitaan jotain, josta hakea virtaa ja värinää hiljaisuuteen. Onneksi ratkaisu on kovin yksinkertainen: tarvitaan vain kirja, ehkä kaksi, ehkä kokonainen keko. Ja sitten vain luetaan.
Kirjoihin keskittymisestä on tullut meistä monille entistä vaikeampaa, mutta kuten joulukuussa kirjoitin, meidän on mahdollista opetella lukemaan uudelleen. Olen itse onnistunut tässä projektissa melko hyvin, ja nykyään huomaankin heti, jos lukeminen hetkeksi unohtuu: olo on tunkkainen, seisahtunut. En tule ajatelleeksi mitään, mistä yllättyisin.
Onneksi juhannusviikonloppu antoi tilaisuuden tuulettaa päätä oikein kunnolla. Otin siitä kaiken irti: Makasin rannalla ja luin kirjan päivässä, ja sitten vain kuuntelin niiden aiheuttamaa huminaa aivoissani. Samalla myös ymmärsin, että lukeminen auttaa minua tajuamaan, mitä ajattelen.
Omien ajatusten selvittäminen on nimittäin usein tosi vaikeaa. Jos istun käsi poskella pohtimaan, että nyt kyllä keksin jotain ihan uutta / muodostan mielipiteeni tästä hankalasta poliittisesta kysymyksestä / opettelen ymmärtämään paremmin sitä, mitä muiden ihmisten mielissä liikkuu… Niin, eihän siitä mitään tule. Syntyy pelkkää suhrua, ajatuksia jotka vain hakeavat muotoa, menevät solmuun.
Mutta kun tartun kirjaan, mietteiden selkiytyminen tapahtuu kuin itsestään. Kun peilaan ajatuksiani muiden ajatuksiin, tai kohtaan sivulla havainnon, joka sanoittaa täydellisesti jotain mitä olen kokenut mutta josta en osannut muodostaa järkevää virkettä, tai kun kirjassa on mielipide, jota vastaan alan väittää… Silloin mieli herää. Kuva terävöityy.
Viikonloppuna muistin taas, että on kirjoja, joita lukiessa on säännöllisin väliajoin laskettava teos kädestään ja rynnättävä itse kirjoittamaan, koska jokin tekstissä saa sen aikaiseksi. Kirjoja, jotka ravisuttavat jollain tavalla, avaavat omaan maailmankatsomukseen uuden, pienen ikkunan. Ja että juuri sitä minä tälläkin kertaa tarvitsin.
Fiilistä, joka syntyy, kun avaa ikkunan. Pientä ristivetoa, joka auttaa ymmärtämään, mitä ajattelen.
Mikä kirja sai sinut viimeksi ajattelemaan?
*
Jos kirjallisuus kiinnostaa, lue myös nämä:
AION OPETELLA LUKEMAAN UUDELLEEN
*
FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM