Lukeminen on mindfulnessin muoto
Syksyni on käynnistynyt melko stressaavissa merkeissä, ja usein iltaisin huomaan, ettei takaraivon tienoilla tykyttävä kireys oikein ota laantuakseen. Tiedän, että tilannetta olisi mahdollista helpottaa erilaisilla mindfulness-harjoituksilla — mutta jo pelkkä mindfulnessin ajatus ärsyttää.
Tiedän, että tietoisemmasta läsnäolosta ja hidastamisesta olisi minulle ja hyvinvoinnilleni hyötyä, mutta jostain syystä en vain saa itseäni pakotettua harjoitusten pariin. Voivottelin asiaa mindfulnessiin perehtyneelle tuttavalle, kun hän esitti yllättävän kysymyksen: ”Harrastatko sä jotain muuta, mikä voisi olla sulle mindfulnessia?” Ai niin kuin mitä, kysyin hämmentyneenä. ”Jotain sellaista, mitä tehdessä unohdat kaiken muun ja sun mielen meteli rauhoittuu.”
Sillä hetkellä tajusin, että kyllä, harrastanhan minä — nimittäin lukemista.
Oikein rankkoina päivinä päässäni inisee koko ajan pieni ääni, joka latelee to do -listalla yhä olevia tehtäviä, ja hetkeen keskittymisen sijaan pohdin jo seuraavaa tuntia/päivää/viikkoa/kuukautta, kaikkea sitä mitä pitää vielä saada aikaiseksi, miten se kaikki muka onnistuu, stressistressistressi… Mutta kun tartun oikein hyvään kirjaan, se kaikki on hetkessä poissa.
Kun kirja vie mukanaan, sitä ei enää näe eikä kuule mitään muuta; omat ajatukset haipuvat taustalle, mieli antaa hetken rauhan. Se tyhjenee toimimaan vain tarinan välineenä.
Tekstiin keskittyminen on tietysti hetkittäin vaikeaa, mutta mitä sitkeämmin palaan kirjaan, asetun tekstin eteen rauhoittumaan, sitä paremmin se toimii. Sinne tänne sinkoilevat stressiajatukset korvautuvat kirjailijan huolellisesti paikalleen asettelemilla sanoilla ja virkkeillä, joissa on järjestystä ja logiikkaa. Sen logiikan edessä minä levähdän.
Nyt kun asiaa ajattelee, se tuntuu täysin ilmiselvältä. Tietysti kyseessä on eräänlainen mindfulnessin muoto! Tämän tajuttuani innostuin tutkimaan kirjojen ja mindfulnessin yhteyttä enemmänkin, ja aiheestahan on itse asiassa kirjoitettu paljon! (En voi käsittää, että itse tajusin koko asian vasta nyt.) Löysinkin The New Yorkerista artikkelin, jossa opastetaan tietoisemman lukemisen pariin.
Artikkelin mukaan kirjoja on mahdollista käyttää mindfulnessin muotona, kun kiinnitämme huomiota näihin asioihin:
1. Lue paperilta. Tuijotamme näyttöjä muutenkin aivan liikaa, ja niinpä rauhoittumistarkoituksessa luettavan kirjan olisi hyvä olla ihana vanhanaikainen, paperinen versio.
2. Valitse kirja, joka kiinnostaa. Jos yrität lukea jotain epäkiinnostavaa vain siksi, että niin kuuluisi tehdä, ajatuksesi todennäköisesti harhailevat etkä pääse uppoutumaan tekstiin täysillä. Lue kirjaa, jonka oikeasti haluat lukea!
3. Fiilistele kirjaa esineenä. Lukiessasi kiinnitä huomiota siihen, miltä kirja tuntuu kädessä, kuinka painava se on, miltä paperi tuntuu kun sitä silittää, miltä teos tuoksuu…
4. Keskity tekstiin. Lue rauhallisessa tahdissa ja kiinnitä huomiota kirjan kieleen. Makustele sanoja, virkkeiden rytmiä, lue vaikka pätkä ääneen. Myös alleviivaaminen voi auttaa olemaan läsnä lukuhetkessä.
5. Sitten nauti. Päästä itsesi uppoamaan kirjaan, anna tekstin viedä. Jos ajatus harhailee, se ei haittaa — palaa takaisinpäin kohtaan, jonka viimeksi muistat lukeneesi, ja jatka sitten uudestaan eteenpäin. Lue hitaasti ja rauhassa. Päästä itsesi uppoamaan ja nauti siitä uudesta hiljaisuudesta, joka takaraivon tienoilla tuntuu.
Hyviä mindfulness-hetkiä kirjallisuuden parissa!
*
Jos kirjat kiinnostavat, lue myös nämä:
Aion opetella lukemaan uudelleen
Luen, jotta tietäisin mitä ajattelen
*