Matkusta maata pitkin – mieli ja maapallo kiittää

Näin eduskuntavaalien alla ilmastoteemat puhuttavat entistä enemmän ja useampia, ja maaliskuisen Ilmastobarometrin mukaan iso osa suomalaisista haluaa päättäjiltä toimia ja tukea ilmastoystävälliseen arkeen. Iso osuus ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tehdystä työstä liittyy siihen miten matkustamme, varsinkin yläilmoissa. Matkustaminen on yksi suurin hiilijalanjälkeemme vaikuttavista tekijöistä asumisen ja ruoan rinnalla, ja lentämisen osuus tulee räikeästi esille erilaisia hiilijalanjälkitestejä tehdessä – oman jalanjäljen suuruutta voi testailla esim. Sitran Elämäntapatestin tai Deedster-apin kautta.

Alkuvuodesta 2018 tein juurikin tuon Sitran Elämäntapatestin ja heräsin huomaamaan kuinka vastuullinen elämäntapani koki kolauksen lentokilometrien kohdalla. Vaikka kuinka ruokaan, asumiseen, kuluttamiseen ja muovittomuuteen liittyvät tekijät olivat hiottu maapallomme kannalta (lähes) optimaalisiksi, lentäminen kohotti tuloksen yli 8000 hiilidioksidikiloon. Kun huomioidaan, että kestävä taso on se 2300 kg vuodessa, ei paljoa hymyilyttänyt. Niinpä tein lupauksen vähentää lentämistä aina kuin mahdollista, ja matkustaa sen sijaan maata pitkin.

Tästä alkoi mahtava projekti, jonka aikana Euroopan junaradat Genevestä (jossa silloin asuin) Ranskaan, Espanjaan, Itävaltaan, Saksaan sekä Tanskan ja Ruotsin kautta Suomeen tulivat tutuksi. Aluksi ajatus 10h junamatkasta tuntui vieraalta – mitä matkan aikana voi tehdä, millaiset ruoat pitää olla mukana, jotta pärjään ilman muovikääreissä ostettuja eväitä, ja miten kaikki tämä sopii ennen niin tehokkaaseen ja aikaoptimoituun elämääni? Mutta tässä juuri piilee juna-/ maamatkailun salaisuus: se hetki, kun istut junan penkkiin, kaikki kiire ja hoitamattomat asiat häviävät mielestä. On vain tunne loputtomalta tuntuvasta aikaikkunasta, joka mahdollistaa vihdoin niiden asioiden tekemisen, joista arjessa vain haaveilee; oli sitten kyseessä kirjan luku, neulominen, maisemien tuijottelu, omien ajatusten kanssa oleminen, runojen kirjoittaminen, työ- tai muihin viesteihin vastaaminen, tai vaikka keskustelu tuiki tuntemattoman 70-v. argentiinalaismiehen kanssa, joka kolmen tunnin juttutuokion jälkeen tuntuu niin tutulta, että olen kutsunut hänet perheineen Suomeen kesämökille kyläilemään. Tällaiset keskustelut ja kohtaamiset ovat usein niitä, joihin meillä ei ole aikaa tai joille emme anna mahdollisuutta syntyä arjen pyörityksessä. Ja samalla ne ovat maata pitkin matkailun suola – voisi jopa sanoa että elämän suola. 😉

Vaikka junailu onnistuisi aikasyistä, moni varmasti miettii matkustamisen hintaa. Koska systeemimme on niin päälaellaan, lentämisestä on tehty vuosi vuodelta helpompaa, halvempaa ja hyväksyttävämpää. Vaatiihan se aikamoista sitoutumista maapalloamme kohtaan valita vapaaehtoisesti kalliimpi ja hitaampi tapa matkustaa, varsinkin kun tiedonhausta on jo tehty paraskin jännitysnäytelmä, josta ei aloittelija ilman aikaa ja vaivaa selviä. Voimme vain toivoa, että kohta ilmastotalkoot eivät ole vain yksittäisen kuluttajan vastuulla. Tässä muuten taas yksi syy lisää kipittää sunnuntaina vaaliuurnille, jos ennakkoäänestys hujahti ohi suun. Meillä kaikilla on mahdollisuus ja vastuu vaikuttaa ja tuoda äänemme kuuluviin kestävämmän huomisen puolesta!

“Lentolakkovuoteni” huipentumana tammikuussa 2019 oli aika tehdä projektin loppuarvio. Tunsin ylpeyttä siitä, kuinka monta kertaa olin valinnut junan lentämisen sijaan. Päätin tehdä inventaarion kaikista vuoden aikaisista matkoistani, ja koska mukaan mahtui muutama lento, joita en perhe- tai työsyistä voinut perua, halusin päästökompensoida ne (valitsin myclimate.org palvelun, voin suositella!). Yllätyin, kuinka paljon “lakostani” huolimatta olin aiheuttanut matkustamisellani päästöjä vuoden aikana – neljä menopaluulentoa, joista yksi Atlantin yli, yhteensä 5100 kg. Mutta, jos olisin junailun sijaan lentänyt kaikki matkat, mittariin olisi kertynyt 11 menopaluulentoa! Tämä toki kertoo myös jotain rakkaudestani matkustamiseen ja siitä, että asuin ulkomailla, mutta pysäytti miettimään, kuinka suuri vaikutus yksittäisillä valinnoillamme on, ja miten jokainen päätös joko kasvattaa tai pienentää hiilijalanjälkeämme – puhumattakaan siitä, kuinka omalla esimerkillä voi inspiroida muita muuttamaan tai pohtimaan omia valintojaan.

Itse haluan tehdä enemmän – en pakosta, vaan siksi, että voin paremmin kun tekoni ovat linjassa arvojeni kanssa. Hitaampi ja tietoisempi elämä – ja matkustaminen -, jossa pääosaa näyttelee ihmisten kohtaaminen ja merkityksellisyys, tuntuu hyvältä, ja on avannut uusia ovia niin työn kuin muun elämän merkeissä. Ja yksi tärkeä lupaus, jonka tein vuodelle 2019 on se, etten lennä tänä vuonna ollenkaan. Ja se haaste motivoi ja innostaa eteenpäin, kohti uusia maata pitkin -seikkailuja!

PS. 5.5.2019 Helsingissä järjestetään taas Maata pitkin -matkamessut! Lisää tietoa tapahtumasta linkin kautta.

FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM

Kommentit (2)
  1. Noorasusanna
    11.4.2019, 19:30

    Super hyvä postaus! Ihanaa, että löytyy ihmisiä jotka valitsevat sen ekologisemman tavan matkustaa! 🙂 <3 Itse matkustan Eurooppaa autolla lentomatkustuksen sijaan!

    1. Hei Noorasusanna, kiitos palautteesta 😊 Ihana kuulla, että teema kiinnostaa ja itsekin olet tehnyt matkustusvalintoja ekologisuus edellä! Autoillessa Euroopassa varmasti näkee tosi paljon kiinnostavia paikkoja, ja antaa tutuille inspiraatiota kokeilla maata pitkin matkustamista lentämisen sijaan/rinnalle. Mahtava juttu!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *