Onko kestävistä vaatteista tehty sukupuolikysymys?
Aina silloin tällöin käyn kumppanini kanssa pienessä helsinkiläisessä miestenvaateliikkeessä. Ihailen joka kerta hyllyillä olevien vaatteiden laatua: skotlantilaisia villapaitoja, italialaisia nahkakenkiä ja englantilaisia sukkia. Sanomattakin on selvää, ettei liikkeessä ole varaa vierailla usein, mutta joka kerta olen vaikuttunut pieteetistä, jolla hommaan suhtaudutaan. Samalla joka kerta ajattelen, että olisipa tällaista naisillekin.
Siltäkin varalta, että ruokin ummehtuneita stereotypioita, laadukkaiden ja yksinkertaisten perusvaatteiden tarjonta on mielestäni edelleen sukupuolittunutta. Niin sanottu pikamuotiteollisuus on pitkälti suunnattu ja markkinoitu juuri naisille. Samalla vaatteita valmistavat kehitysmaissa erityisesti naiset. Toisin sanoen naisille kaupataan halvalla toisten naisten huonoissa oloissa tekemiä huonolaatuisia vaatteita.
Vaikka monella tapaa pukeutumisemme on muuttunut sekä sukupuolineutraalimmaksi että käytännöllisemmäksi, monet sukupuoleen liittyvät oletukset pitävät yhä pintansa. Naiseuteen liitettyjen oletusten ja ihanteiden sekä (pika)muodin välinen suhde onkin monisyinen. Naisten ulkonäköön esimerkiksi työelämässä kohdistetaan yhä miehiä enemmän odotuksia, joihin vastaamatta jättämisellä voi olla urakehityksen kannalta kielteisiä vaikutuksia. Samaan aikaan naiset kuitenkin myös tienaavat vähemmän – vähemmällä rahalla on toisin sanoen tehtävä enemmän.
Vaatteiden materiaalit eivät nekään ole vapaita sukupuoleen liittyvistä ihanteista. Naisten vaatteet ovat usein tyköistuvia, jolloin mukana on elastaania ja muita kankaan laatua heikentäviä kuituja (kuinka usein esimerkiksi löydätte naisten farkkuja, jotka ovat ihan pelkkää puuvillaa?). Naisellisiksi mielletyt herkät silkit, viskoosit ja kirjailut kestävät nekin huonosti käyttöä. Maskuliiniseksi miellettyyn pukeutumiseen sen sijaan liitetään funktionaalisuus, käytännöllisyys ja kestävyys. Vaatteissa toistuvat ajattomat mallit ja neutraalit värit – siis sellaiset tekijät, jotka tekevät vaatteista pitkäikäisiä.
Sukupuoliroolit rajoittavat miehiä monella tapaa naisia enemmän ja kaikki pukeutumiseen liittyvät sukupuoliroolit olisi syytä viskata romukoppaan. Silti toisinaan turhaudun siihen, että naisille yhä edelleen myydään usein laadun ja eettisyydenkin varjolla huonosti kulutusta kestäviä ja vain juuri tässä hetkessä kivalta näyttäviä vaatteita. Paidassa on aina oltava jokin ‘jännittävä’ leikkaus, ohut tai kuivapestävä materiaali tai ärhäkkä väri. Yksinkertainen ja kestävä ei riitä, sillä oletus on, että vaatetta ei käytetä pitkään. Hinta-laatu-suhteen peräänkuuluttamisen voi naistenvaateosastolla autuaasti unohtaa.
Pitkäikäinen pukeutuminen ei kuitenkaan ole mikään hattutemppu. Haluaisin voida pestä vaatteeni koneessa, käyttää niitä pitkään ja mennä takuuseen niiden eettisyydestä. Niissä on voitava pyöräillä, juosta bussiin ja makoilla rantakivillä. Usein se, mitä minulle kuluttajana tarjotaan, on kuitenkin kaikkea muuta. Tämä pätee niin eettisinä kuin epäeettisinäkin pidettyihin brändeihin.
Oma havaintoni on toki henkilökohtainen, mutta olen törmännyt usein ‘ei oohon’ yrittäessäni löytää laadukkaita perusvaatteita. Joskus teen ostokseni miesten valikoimasta, mutta ne miesten mitoitus harvoin istuu naiselle. Olisikin hauska kuulla teidän ajatuksianne vaatteiden laadun ja ‘ajattoman tyylin’ sukupuolittuneisuudesta. Myydäänkö naisille yhä miehiä useammin sutta ja sekundaa?
*