6 kiinnostavaa tietokirjaa ympäristöstä, ruoasta, eläimistä ja elämästä

Kärsin loppuvuodesta pahasta lukujumista,mutta pääsin siitä yli loman viimeisinä päivinä, ja nyt olen taas valmis uppoutumaan kirjoihin! Tällä hetkellä kahmin tuoreen vuoden lukulistalleni erityisesti tietokirjoja, etenkin sellaisia, jotka liittyvät ilmaston ja kuluttamisen kaltaisiin tärkeisiin aiheisiin. Ja onneksi sellaisista ei todellakaan ole kirjakentällä pulaa juuri nyt!

Nämä kirjat pitävät tällä hetkellä kärkipaikkoja alkuvuoden lukulistallani:

Jonathan Safran Foer: We are the weather Saving the planet begins at breakfast

Aiemmin lihan tehotuotannosta kirjoittanut kirjailija tarttuu tällä kertaa ruokavalioomme ilmaston näkökulmasta. Foerin teesi on sinänsä yksinkertainen: eläintuotteiden kuluttamista on vähennettävä radikaalisti.  “We cannot keep the kind of meals we have known and also keep the planet we have known. We must either let some eating habits go or let the planet go. It is as straightforward and as fraught as that.”

The Guardianin arviossa sanottiin kirjan muuttavan lukijan suhteen ruokaan iäksi, joten vaikka en olekaan syönyt lihaa lähes kahteenkymmeneen vuoteen, odotukset ovat korkealla. Kirja on myös suomennettu nimellä Me olemme ilmasto (suom. Ulla Lempinen).

Marine Conservation Soviety: How to live plastic free A day in the life of a plastic detox

Brittiläisen Marine Consevation Society -organisaation kirja kuvaa sitä, mitä muoviroska tekee merillemme ja niissä eläville olennoille. Meriin joutunut muovi johtaa arviolta 100 000 meressä elävän eläimen ja jopa miljoonan linnun kuolemaan vuosittain. Tämän kirjan avulla organisaatio pyrkiikin auttamaan ihmisiä vähentämään muovijätteen tuottamista käymällä läpi yhden päivän aamusta iltaan ja esittelemällä vaihtoehtoisia toimintatapoja niihin moniin tilanteisiin, joissa muoviroskaa syntyy.

En yleensä tee varsinaisia uuden vuoden lupauksia, mutta yksi tavoitteeni tälle vuodelle on vähentää tuottamani muovijätteen määrää huomattavasti, ja toivon saavani tästä kirjasta siihen uutta puhtia.

Cait Flanders: The year of less

Cait Flandersin omaelämäkerrallinen muistelmateos on self-help-sävyineen vähän kevyempää kamaa kuin edelliset teokset. Tarina alkaa siitä, kuinka Flanders tajusi kuluttavansa liikaa ja olevansa sekä velkaantunut että onneton. Hän aloitti vuoden ostolakon ja alkoi sen myötä miettiä muutenkin sitä, mitä elämältään halusi. Lopputuloksena hän muun muassa luopui alkoholista ja löysi merkitystä ihan muualta kuin pullosta ja shoppailusta.

Olen itse asiassa lukenut tämän kirjan jo kertaalleen, mutta aion palata siihen uudelleen. Se sopinee erityisen hyvin vähän kevytlukuisemmaksi kirjaksi muutamien listan raskaampien teosten väliin. Lisäksi entisen rahabloggarin kirjassa kiinnostaa kaiken turhan karsimisen lisäksi ehdottomasti myös ostolakon talousaspekti.

Suvi Auvinen: Lihan loppu

Tämä kirja sopii Vegaanihaaste-kuukauden lukulistalle kuin soijanakki suuhun! Kuten Jonathan Safran Foer, Auvinen kirjoittaa syömämme ruoan merkityksestä, mutta myös esimerkiksi ruokailutapojemme kehityksestä ja siitä, mitä kaikkea lihantuotannon ja -kulutuksen takaa löytyy.

Keskustelin vähän aikaa sitten erään nuoren, vihisten ja härkisten keskellä kasvaneen vegaanin kanssa siitä, miten vaikeaa eläintuotteiden välttely vielä viitisentoista vuotta sitten oli, kun marketeista ei todellakaan saanut vegaanisia valmisruokia ja reseptejäkin löytyi vain pienistä eläinoikeusjärjestöjen zineistä. Se, että tällainen kirja on edes olemassa, kuvaa hienosti sitä, miten valtava muutos ruokakulttuurissamme on tapahtunut – ja miten paljon muutosta me vielä voimmekaan saada aikaan.

Elizabeth Kolbert: Kuudes sukupuutto (suom. Pirkko Vesterinen)

Pulitze-palkinnon voittanut kirja kertoo parhaillaan käynnissä olevasta sukupuuttoaallosta, jonka me ihmiset olemme aiheuttaneet. Kolbert kiertää eri mantereilla ja tutustuu niihin lukuisiin tapoihin, joilla ihminen toimillaan estää monia lajeja leviämästä ja muuttaa ympäristöään peruuttamattomalla tavalla, usein sitä tajuamatta tai siitä piittaamatta.

Tämä on niitä kirjoja, joiden lukemista olen vältellyt sen takia, että teoksen sisältämä tieto tuntuu liian tuskalliselta. Mutta toisinaan sellainen tuska voi olla tarpeen, jos se saa meidät vetämään pään pois pensaasta ja pakottamaan itsemme näkemään, mitä ympärillämme tapahtuu ja sen jälkeen toivottamasti toimimaan.

Pontus Purokuru: Täysin automatisoitu avaruushomoluksuskommunismi

Työn ja kapitalismin kritiikki kiinnostaa aina! Esseekirja käsittelee muun muassa perustuloa, automatisaatiota ja sitä, miten tulevaisuuden suunnan voisi esimerkiksi niiden avulla muuttaa. Tai kuten kirjassa sanotaan: sitä, miten toisenlainen maailmanloppu on mahdollinen.

Tämä teos on odottanut lukuvuoroa hyllyssäni jo ties kuinka pitkään, ja näin uudelle vuosikymmenelle astuttuamme tuntuu, että sen aika on nyt. Sillä sen lisäksi, että puhumme siitä mikä kaikki maailmassa on tällä hetkellä vialla, meidän täytyy myös muistaa tähdätä kohti uusia ratkaisuja. Hyville tulevaisuusvisioille on siis todellakin tilausta!

Onko teillä hyviä kirjasuosituksia, faktaa tai fiktiota, uuteen vuoteen?

*

FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM

Puheenaiheet Ruoka ja juoma Kirjat Vastuullisuus

Lähimatkailua: Tallinna

Olen jouluihminen, mutta vielä joulua enemmän odotin vuodenvaihteelta kahden viikon lomaa (joka jatkuu vielä tämän viikon loppuun). Mitä kaikkea lomalla ehtisikään tehdä! Euroopanreissujen sijaan olemme tänäkin vuonna pysytelleet Helsingin lähialueella, mutta joulun välipäivinä päätimme lähteä yhdeksi yöksi Suomenlahden toiselle puolen Tallinnaan.

Kävin Tallinnassa ensimmäistä kertaa vasta 2010-luvulla, joten minulla ei ole muistikuvaa siitä, minkälainen kaupunki oli vielä vuosituhannen alkupuolella. Etenkin nykyään kaupunki on varsin kiva. Trendikuppiloita on joka kulmassa, ja kaupungista saa myös esimerkiksi paljon vegaaniruokaa.

Yksi reissun kohokohdista oli juuri avattu Tallinnan Fotografiska-museo. Museossa oli kuuluisan lehtikuvaaja John Nachtweyn todella vaikuttava ja jopa järkyttävä näyttely. Nachtwey tuli tunnetuksi erityisesti sodan, ja myöhemmin esimerkiksi humanitaaristen kriisien ja ympäristötuhojen, ikuistajana. Harvoin näyttelyn jälkeen on yhtä ravisteltu, mutta myös vihainen olo. Blogin lukijoita saattaa myös kiinnostaa Mandy Barkerin muoviroskaa käsittelevä näyttely.

Fotografiskan jälkeen voi jäädä pyörimään ympäröivälle Telliskiven alueelle, jossa on kivoja baareja, ravintoloita ja paikallista suunnittelua myyviä pieniä putiikkeja. Kaupungissa on paljon muitakin hyviä museoita. Emme vieläkään eksyneet Kumuun, mutta aiemmilla reissuilla olemme käyneet esimerkiksi sataman lähellä olevassa modernin taiteen museossa, joka on paikkana varsin mielenkiintoinen (museo näyttäisi kuitenkin olevan suljettu huhtikuuhun asti).

Hyvän ruuan ystäviä hellitään Tallinnassa. Aiemmilla reissuilla on tullut testattua esimerkiksi erinomainen Rataskaevu 16 ja aina ihana F-Hoone. Tällä kertaa matkan kulinaarinen kohokohta oli vegaaniravintola V. Ruoka olikin ihan älyttömän hyvää ja pienessä ravintolassa oli lämmin tunnelma. V on sen verran pieni paikka, että pöytä kannattaa varata etukäteen. Moni nälkäinen käännytettiin ovelta pois.

Vintage-kauppojen ystäville Tallinnassa on joitakin kivoja kauppoja, joissa on tullut tavaksi käydä aina kaupungiin suunnatessa. Keskustan Fankadelik taitaa olla jo monelle tuttu. Myymälällä on myös sisarliike Balti Jaama Turg –kauppatorin yläkerrassa Telliskiven alueen tuntumassa. Paikallisesta suunnittelusta pitävien kannattaa tsekata esimerkiksi Rotermannin alueella oleva Tallinn Design House, tai ihania huiveja ja villatuotteita valmistava Kelpman Textilen myymälä Telliskiven alueella.

Kivaa Tallinnassa on myös vaan kävellä ympäriinsä etenkin Kalamajan alueella, jossa on ihania vanhoja puutaloja. Ensi kerralla täytyy ehdottomasti testata esimerkiksi joku kaupungin lukuisista saunoista, kuten esimerkiksi uhkaavalta kuulostava Kalma Saun.

Liian innokkaasti en kehota ketään risteilemään, sillä laivaliikenteen päästöt ovat jopa lentämistä korkeammat. Päästötön laivalippu Tallinnaan maksaisi nykyteknologialla yli tuhat euroa. Laivareissu Tallinnaan on silti päästöiltään lentäen tehtävää Euroopan-lomaa parempi vaihtoehto. Vaikka reissun väliin jättäminen on tietysti ympäristön kannalta paras teko, Tallinnaan tai Tukholmaan laivalla reissaaville suosittelen esimerkiksi lahjoituksen tekemistä John Nurmisen säätiön Puhdas Itämeri –hankkeelle.

Mitä paikkoja sinä suosittelisit Tallinnassa?

*

FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM

Kulttuuri Matkat