Youtube-disko keittiössä ja muita pieniä, tarpeellisia juhlia
Vuodenvaihteen tienoilla totesin, että elämästäni puuttuu yksi tärkeä asia: juhlat. En yksinkertaisesti juhli tarpeeksi. Enkä nyt tarkoita aamuyöhön kestäviä rälläysreissuja, vaan ihan yksinkertaisiakin, pieniä tapahtumia, jotka tuovat iloa ja tekevät päivästä astetta paremman.
Toiset ihmiset osaavat juhlia, järjestävät kutsuja ja kekkereitä pienimmistäkin syistä. Minä en ole koskaan ollut yksi heistä, mutta tästedes ajattelin yrittää. Hyvään alkuun pääsin, kun pistimme pystyyn spontaanin Youtube-diskon eräänä arki-iltana, kun syntymäpäivän kunniaksi ripustetut koristeet roikkuivat vielä katossa ja jouluvalot ikkunassa, kaiuttimista raikasi Antti Tuisku ja why the hell not.
Youtube-diskosta innostuneena aloin ripotella pientä juhlan tuntua myös seuraaviin päiviin. Välillä aikamoiseen ralliin riehaantuvien lemmikkien kanssa elävälle jo pelkkä valkoisen pöytäliinan heittäminen pöydälle tekee ilta-ateriasta erikoistilaisuuden. Pakastepizzan kanssa nautittu kuohuviini piristi yhtä iltaa, ja viikonloppuna, viikosta väsyneenä, juhlahetkeksi riitti se, että soitin kovalla 90-luvun parhaita poppibiisejä ja tanssin hölmönä, ihan vain siksi että voin.
Ja nyt muistan, miten tärkeää tämäkin puoli elämästä on. Meillä on usein tapana painottaa negatiivisia asioita, ja esimerkiksi näin vuoden alussa tulemme usein miettineeksi sitä, millaisia asioita haluamme elämästämme karsia. Mutta on tärkeää muistaa myös pohtia sitä, mitä tahdomme tilalle.
Se on tärkeää ihan oman jaksamisenkin takia. Ilon merkitystä ei pidä aliarvioida, sillä kun uutiset ovat päivä päivältä kamalampia, kun elämme maailmassa jossa manner palaa ja samaan aikaan poliitikot tekevät kaikkensa kieltääkseen sen liittyvän ilmastonmuutokseen, on helppo vaipua epätoivoon. Mutta epätoivoon vaipunut ihminen tuskin jaksaa jatkaa, tuskin löytää energiaa taistella paremman puolesta.
Siksi omasta hyvinvoinnista pitää muistaa pitää huolta. Ja joskus tuo huolenpito voi tapahtua ihan pienten, yksinkertaisten asioiden kautta — niin kuin vaikka Youtube-diskon.
*
Epärealististen tavoitteiden aiheuttaman itseruoskinnan ja jatkuvan epäonnistumisen tunteen alhoista kivuttuani olen tullut siihen lopputulokseen, etteivät ehdottomiin kieltoihin tai ulkoapäin tulleisiin tavoitteisiin pohjautuvat lupaukset sovi minulle. Kuntosalien kävijämääräkäyriä katsoessa ne eivät selvästikään sovi monelle muullekaan. Siksi en tänäkään vuonna tehnyt lupauksia, joihin en voisi sitoutua loppuelämäkseni.
