En enää osta pikamuotia

Olin teini-ikäinen, kun laitoin H&M:n boikottiin protestina vaateteollisuuden hikipajoja vastaan. Epäilevä suhtautumiseni pikamuotiin on säilynyt siitä lähtien, ja etenkin viime vuosina paljon puhuttaneiden ympäristönäkökulmien myötä se on vain vahvistunut. Viimeinen niitti tuli, kun katsoin yhden viikonlopun aikana kaksi dokumenttielokuvaa vaateteollisuuden nurjista puolista. Vaikka dokkareissa ei sinänsä kerrottu mitään minulle täysin uutta, jokin minussa liikahti uudella tavalla.

Tein päätöksen. Enää en osta pikamuotia.

pikamuoti ostolakko

Päätös on minulle oikeastaan aika helppo, sillä olen jo vuosikausia hankkinut vaatteeni enimmäkseen käytettynä. Halpaketjuista olen tainnut ostaa lähinnä alusvaatteita, mutta nyt sillekin vähälle saa tulla loppu. Tästä lähtien ostan vaatteeni joko käytettynä tai eettisesti valmistettuna.

Tämä ei tietenkään ole kaikille mahdollista, ja jos pitää esimerkiksi vaatettaa useita lapsia pienellä budjetilla, eettiset brändit eivät ole realistinen vaihtoehto. Väittäisin kuitenkin, että todella monille meille eettisiin vaatteisiin panostaminen on mahdollista — se vain vaatii sitä, että muutamme ajattelutapaamme ja ostoskäyttäytymistämme.

Pikamuotiteollisuus on johtanut siihen, että käsityksemme sekä vaatteiden hinnasta että tarvitsemiemme vaatteiden määrästä on vinoutunut. Olemme valmiita maksamaan vaatteista huomattavasti vähemmän kuin ihmiset vielä joitakin vuosikymmeniä sitten, ennen halpaketjujen syntyä, mutta samanaikaisesti tahdomme omistaa niitä lukumäärällisesti enemmän. Jos sen sijaan ostaisimme vähemmän, meillä olisi usein varaa panostaa eettisempiin vaihtoehtoihin.

Reetta kirjoitti taannoin, että meidän pitäisi ostaa vain liian kalliita vaatteita, ja olen havainnut itsekin hyvin konkreettisesti, kuinka toimivaa se on. Ostin kuvassa näkyvän Uhana Designin paidan itselleni syntymäpäivälahjaksi pari vuotta sitten. Opiskelijabudjetilla elävälle paita oli todella kallis, mutta juuri tämän panostuksen takia olen kohdellut sitä aivan eri tavalla kuin muita vaatteitani. Olen esimerkiksi pessyt sitä todella harvoin, ja pyykkikoriin nakkaamisen sijaan poistan tahroja, tuuletan ja huollan.

Yhtälö on selvä: kohtelen kallista vaatetta huomattavasti paremmin kuin halpaostosta, koska sillä on minulle arvoa.

Oikeastaan tuohon sanaan kiteytyy päätökseni luopua pikamuodista, vihdoin ja viimein, ihan kokonaan. Haluan, että jos ostan uuden vaatteen, sillä on arvoa. Ja tarkoitan sitä kokonaisvaltaisesti. Haluan, että vaatteen valmistaneilla ihmisillä on arvoa: että heidän työolosuhteensa ovat hyvät ja he saavat työstään sellaisen palkan, jolla voi elää. Haluan myös, että vaatteen materiaaleilla ja valmistusmailla on arvoa: että kun valmistamme vaatteita, valmistaisimme laadukasta ja kestävää, tavalla joka ei myrkytä ympäristöä seurauksista piittaamatta.

Siihen haluan pyrkiä. Siksi päätin, etten enää osta pikamuotia.

Millainen suhde sinulla on pikamuotiin? Vaikuttaako eettisyys ostopäätöksiisi?

*

FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM

Muoti Vastuullisuus Ostokset Päivän tyyli

Hei, me lennetään – tai sitten ei

Lentäminen on ollut minulle aina läheistä. Puoli sukua on tai on ollut lentäjiä. Matkustin ensimmäistä kertaa ennen kuin olin vuoden vanha ja edelleen on vähän kodikas olo Finnairin koneeseen istuessa. Lapsuuden jälkeen olen reissannut ympäri maailmaa – ja kieltämättä saanut matkailulta paljon. Silti on todettava, että ympäri maailmaa lenteleminen ei ehkä tulevaisuudessa käy päinsä.

Arvo Kajantie/Helsingin kaupunginmuseo.

Siksi olin iloinen, kun kansalaisaloite lentoverosta sai marraskuun alussa vaaditut 50 000 allekirjoitusta ja etenee eduskunnan käsittelyyn. Lentäminen onkin ollut muihin liikkumismuotoihin verrattuna turhan halpaa, joten toivotaan, että asiaan tulee tulevaisuudessa muutos.

Lentovero on kuitenkin vain yksi tapa vaikuttaa lentämisen hintoihin. Yksi syy lentämisen halpuuteen on lentokerosiinin verovapaus, josta sovittiin toisen maailmansodan jälkeisessä kansainvälistymisen hengessä. Nykypäivänä fossiilisen polttoaineen verottomuus tuntuu kuitenkin absurdilta. Siksi lentokerosiinin verottamisesta onkin käynnissä EU-kansalaisaloite, joka kannattaa käydä allekirjoittamassa!

Olympia-kuva Oy/Helsingin kaupunginmuseo

Onneksi kansalaisten lisäksi myös monet valtiot ovat tarttuneet toimeen. Yhdeksän EU:n jäsenmaata, mukaan lukien Saksa, Ranska ja Hollanti, ovat vaatineet EU-komissiolta koko EU:n laajuisen lentoveron täytäntöönpanoa. Ajatuksena on asettaa kaikki EU-maat samalle tasolle lentämisen verotuksen suhteen, mikä on hyvä asia. Esimerkiksi Ranska on ottamassa uuden lentoveron käyttöön ensi vuonna. Veron tuomat tuotot ohjataan raideliikenteen kehittämiseen. Hyvä Ranska!

Globaalilla tasolla lentämisen päästöt voivat tuntua mitättömiltä, mutta suomalaisten lentopäästöt ovat asukaslukuun suhteutettuna maailman toiseksi suurimmat. Tuprutan itsekin työmatkoilla säännöllisesti ilmakehään sellaisen määrän hiilidioksidipäästöjä, joita ei helposti autottomuudella tai kasvisruoalla korvata – onhan esimerkiksi suomalaisten lentopäästöjen arvioitu jo ohittavan autoilun aiheuttamat päästöt.

Lentoverokeskustelussa on se hyvä puoli, että se on tuonut lentämisen päästöt monen kuluttajan tietoisuuteen. Ehkä elän tämän asian suhteen kuplassa, mutta ainakin olen itse alkanut tuntea syyllisyyttä jatkuvasta lentämisestä – ja siksi vähentänyt lomailun takia tapahtuvaa matkustamista. Lennän yhä työn takia keskivertosuomalaista enemmän, mutta on sekin jotain.

Volker von Benin/Helsingin kaupunginmuseo.

Lentovero ei silti yksinään ratkaise mitään, etenkin kun lentomatkustus kasvaa nopeasti etenkin kehittyvissä maissa, joissa verokeskustelu antaa vielä odottaa itseään. Puhumattakaan siitä, että suurin osa maailman ihmisistä odottaa vielä ensimmäistä lentomatkaansa.

Samaan aikaan lentoverokeskustelu on taas yksi osoitus siitä, miten vaikeaa ja monimutkaista ilmastonmuutoksen ympärillä käytävä keskustelu on. Samaan aikaan pitäisi muistaa, että ilmastonmuutoksen torjunnassa olisi syytä kiinnittää lentämisen lisäksi huomiota globaalisti suurimpiin liikennepäästöjen aiheuttajiin. Yksi niistä on meillekin ulkomaantuotteita tuova rahtiteollisuus – mutta en ole vielä nähnyt herättävän keskustelua banaaneista tai tuontilenkkareista. Joskus päästöjen aiheuttajat ovat myös yllättäviä: esimerkiksi katumaasturien määrän kasvu on lisännyt päästöjä vuoden 2010 jälkeen lentoliikennettä enemmän. Kukapa olisi uskonut.

Silti olen iloinen keskustelusta, jota ainakin täällä Euroopassa käydään lentämisen päästöihin ja hintaan liittyen. On tärkeää, että lentoveroja maksavat eniten he, jotka myös eniten lentävät. En usko lähinnä nimelliseltä tuntuvan veron välttämättä vähentävän lentomatkustamista, mutta ehkä verosta saatavat tuotot voisi vaikka ohjata niiden parempien biopolttoaineiden tai junaliikenteen kehittämiseen.

Oletko sinä vähentänyt lentämistä? Mitä mieltä olet lentoveroaloitteesta?

*

FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM

Puheenaiheet Matkat Vastuullisuus