Tasapainoilua ja kompromisseja: vastuullinen hääpuku

Kun aloimme pohtia naimisiin menoa, minulle oli alusta asti selvää, etten haluaisi ihan perinteistä hääpukua. Monet puvut ovat tosi kauniita ja olen nähnyt vielä kauniimpia morsiamia, mutta itse kokisin oloni perinteisessä mekossa todennäköisesti vain epämukavaksi. Lisäksi halusin, että puvulle on käyttöä hääpäivän jälkeenkin. Vuokraaminen olisi toki myös ollut vaihtoehto, mutta ajatus ihan omasta mekosta tuntui kuitenkin jostain syystä tärkeältä.

Toivoin lähtökohtaisesti löytäväni sopivaa päällepantavaa käytettynä, mutta etsintä tori.fi:ssä ja Helsingin vintage-kaupoissa johti kerta toisensa jälkeen pettymykseen. Kaikessa oli liikaa röyhelöä tai keinokuitua, tai sitten mekot olivat kokoa XS. Luovuin ajatuksesta löytää sopiva vaate käytettynä.

Onneksi viime kesänä Samujin liikkeessä alevaatteita ohimennen hypistellessäni tajusin, että hääpukuhan voi olla mekon sijaan paita ja hame. Pitkä, valkoinen pellavahame löytyikin Samujilta – ostin sen myös sillä ajatuksella, että KONEPESTÄVÄ (!) hame on täydellinen vaate kesäjuhliin häiden jälkeenkin. On myös pukeutua tärkeänä päivänä kotimaisen merkin vaatteisiin, niistä kun usein bloginkin puolella kirjoitan.

Hameeseen sopivaa paitaa metsästin pienen ikuisuuden. Lopulta koronakevään jälkeen ja lähiompelimon lopetettua luovuin ajatuksesta teettää vaate ompelijalla. Selattuani miljoonia ja taas miljoonia nettiputiikkeja löysin lopulta silkkisen yläosan nettijätti Net-a-Porterilta. Ei ehkä se persoonallisin (tai vastuullisin) valinta, mutta jossain vaiheessa on todettava nyt riittää. 

Juhlakengät jouduin turhaan etsittyäni myös ostamaan uutena, mutta niillekin on varmasti käyttöä tulevissa juhlissa. Laukku on mummini vanha ja korut löytyivät omasta takaa.

Kirjoitamme kuitenkin täällä blogissakin usein kohtuuden puolesta – ja sama pätee myös häästressiin. Jouduin hääpuvun kohdalla tekemään pieniä kompromisseja tyylin, hinnan tai vastuullisuuden suhteen, mutta joskus on todettava, että täydellistä ei todennäköisesti ole saatavilla ja tyytyä siihen, minkä löytää.

Vaikka käytettynä ostaminen onkin se vastuullisin valinta, ei se aina ole mahdollista. Oma vastuullisuusvalintani hääpuvun kohdalla oli vintage-haaveiden kariuduttua miettiä häitä varten ostettujen vaatteiden ja asusteiden pitkäikäisyyttä ja käyttöä myös juhlien jälkeen. Miksi maksaa satoja tai tuhansia euroja puvusta, jota käyttää vain kerran?

Ymmärrän toki, että monelle hääpuku on tärkeä (moni saa puvusta kehitettyä itselleen paljonkin stressiä). Tähän kuuluu usein ajatus siitä, että pukuun pukeudutaan vain kerran, hääpäivänä. Häihin liittyviä moderneja käsityksiä vasten onkin hauska lukea hääpukujen historiaa. Esimerkiksi pitkään Suomessa häissä pukeuduttiin mustaan; naisilla oli usein vain yksi juhlapuku, joka periytyi äidiltä tyttärelle. Miksi siis hääpuvunkaan suhteen pitäisi olla liiaksi kiinni loppujen lopuksi varsin uusissa perinteissä?

Omat häämme ovat ensi viikonloppuna, joten tulen täällä blogin puolella varmasti kirjoittamaan lisää siitä, minkälaisia vastuullisuusvalintoja teimme omissa häissämme – ja ehkäpä laitan vielä kuvan puvustakin. Sitä ennen olisi hauska kuulla teidän ajatuksianne häistä ja naimisiinmenosta, kommenttikenttä on auki!

Minkälaiseen pukuun sinä pukeuduit, tai haluaisit pukeutua, häissäsi?