Teen ympäristötekoja, koska rakastan

Viime aikoina olen kuullut usein sanottavan, kuinka yhden ihmisen tekemillä ympäristöteoilla ei ole väliä — sillä, vältteletkö muoviroskan tuottamista, boikotoitko halpamuotia, syötkö lihaa. Ja on tietysti totta, että yksilöllä on häviävän vähän valtaa suuryritysten ja poliittisten päättäjien rinnalla. Vaikka kierrättäisin parhaani mukaan, ympäristöuutiset muuttuvat silti päivä päivältä hälyttävämmiksi. Mutta tarkoittaako se, ettei mitään pitäisi tehdä?

Ei, ei tarkoita. Pelastuuko maailma minun pienillä teoillani? Ei varmaankaan. Mutta olen myös alkanut tulla siihen tulokseen, ettei sillä oikeastaan ole väliä. Sillä emmehän me yleensäkään laske vain tekojemme faktisia vaikutuksia ja päätä niiden perusteella, milloin pyrimme tekemään hyvää. Sen sijaan toimimme tavoilla, joiden uskomme olevan oikein — siksi, että haluamme niin tehdä.

Tämä pitkään päässäni muhinut pohdinta kirkastui, kun luin viikonloppuna The Guardianista kolumnin otsikolla Skipping a flight might not save the Arctic, but it means you care.

Kolumnissa lainattiin kirjailija ja ympäristöaktivisti Derrick Jensenin Beyond Hope -esseetä. Siinä Jensen muun muassa  tiivistää syynsä siihen, miksi vaivautuu taistelemaan ympäristön puolesta, vaikka laajan muutoksen aikaansaaminen ei aina tunnu todennäköiseltä. Ja syy on tämä:

“Because I’m in love. With salmon, with trees outside my window, with baby lampreys living in sandy stream bottoms… And if you love, you act to defend your beloved. Of course results matter to you, but they don’t determine whether or not you make the effort.”

Vapaasti käännettynä ajatus voisi kuulua näin: Koska rakastan. Lohia, ikkunani ulkopuolella kasvavia puita, pieniä nahkiaiskaloja, jotka elävät jokien hiekkaisilla pohjilla… Ja kun me rakastamme, me toimimme puolustaaksemme rakkaitamme. Tuloksilla on tietysti väliä, mutta se, teemmekö parhaamme, ei riipu niistä.

Minä haluan elää samoin. Vaikka tekoni eivät muuta ympäristötuhoihin johtanutta kapitalistista järjestelmää, jossa kaikki on kaupan ja vain voitoilla on väliä, en silti suostu luovuttamaan. En yksinkertaisesti tahdo tuhota. Ja siksi, vaikka toimeni eivät riitäkään muuttamaan maailmaa, aion silti tehdä parhaani jatkossakin.

Koska se on oikein. Koska rakastan.

Se kuulostaa ehkä imelältä, mutta on täyttä totta.

*

FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM

Kommentit (4)
  1. Niinpä! Ja mä koen kaikkien ympäristötekojen lisänneen huomattavasti mun onnellisuutta. 🙂 Vaikkei maailma pelastu, niin ainakin ittelle tulee hyvä mieli.

    1. Sekin on ehdottomasti totta, ja käy järkeen – omaa moraalia vastaan toimiminen tekisi pahaa, silloinkin jos ei usko että niillä omilla teoilla välttämättä on merkitystä globaalilla skaalalla. Ja uskon kyllä edelleen, että me voidaan myös vaikuttaa teoillamme. Ratkaisuksi ne eivät ehkä riitä, mutta yritetään <3

  2. Ei vitsi, olipa kaunis teksti <3 Ihan samoja juttuja oon miettinyt viime aikoina: mikään hyvä teko ei mene hukkaan, vaikka juuri sillä yksittäisellä teolla ei pelastettaisi maailmaa.

    1. Kiitos! Ja kyllä, oon ihan samaa mieltä. Hyvää on hyvä tehdä, ja sillä sipuli!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *