Uusi puhelin käytettynä

Yllätin itsenikin viime viikolla ostamalla uuden puhelimen. En ole koskaan ollut mitenkään erityisemmin kännyköiden perään. Ensimmäisen iPhoneni sain abivuonna synttärilahjaksi vannottuani ensin, että älypuhelimet ovat turhakkeita. Viimeisen kymmenen vuoden aikana minulla on ollut kaksi puhelinta. Kumpikin luuri on kestänyt käytössä noin neljä-viisi vuotta. En ole koskaan ymmärtänyt laitehuumaa, jossa pari vuotta vanha puhelin pitää vaihtaa uudempaan vähän paremman kameran takia. Mutta en ymmärrä teknologiaa muutenkaan.

Edellinen puhelimeni oli kestänyt käytössä pitkään, koska vaihdatin siihen kahdesti akun. Siitäkin huolimatta neljän käyttövuoden tullessa täyteen vanha luuri jumitti, sammui itsekseen, pätki musiikkia soittaessa ja kuumeni käytössä. Kun jouduin kaatuvan applikaation takia tekemään Insta-storyn kolme kertaa uudelleen, päätin, että taitaa olla aika hankkia uusi puhelin.

Kenellekään teknologian ihmisoikeus- ja ympäristövaikutuksiin perehtyneelle ei varmasti tule yllätyksenä, että älypuhelimet ovat painoaan raskaamman sarjan rikollisia. On jopa väitetty, että kaikkien eurooppalaisten taipuminen käyttämään älypuhelimiaan vuoden pidempään vähentäisi päästöjä jopa miljoonan auton verran. Nykyään Euroopassa älypuhelin on käytössä keskimäärin kolme vuotta.

Puhelimiin käytettävien materiaalien eettisyyttä on vaikea valvoa, sillä yhdessä älypuhelimessa saatetaan käyttää jopa yli 30 eri metallia, jotka kaikki tulevat eri puolilta maailmaa, osin arveluttavista oloista ja konfliktialueilta. Näitä metalleja ovat esimerkiksi Kongon demokraattisen tasavallan alueelta saatavat koltaani ja koboltti, joiden tuotannolla on merkittäviä vaikutuksia alueen epävakauteen. Tuotantoketjun toisessa päässä ovat yhtä eettisesti epäilyttävät komponenttivalmistajat, joista esimerkiksi Foxconn nousi muutama vuosi sitten otsikoihin työntekijöiden itsemurhien vuoksi. Ei ihme, että isot brändit kertovat tuotteidensa vastuullisuudesta vain vähän.

Lopulta, elinkaarensa päässä, pienelektroniikka harvoin päätyy kierrätykseen, vaikka EU:n lainsääädäntö onkin helpottanut elektroniikan sitä velvoittamalla elektroniikkaa myyviä tahoja myös toimittamaan rikkinäisiä tuotteita kierrätykseen. Maailman elektroniikkajätteestä kierrätykseen päätyy vain noin 20 prosenttia, Suomessakin vain puolet. Tämä on sääli, sillä kaapin pohjalle jäävien puhelinten arvokkaat osat eivät pääse uudelleen käyttöön.

En ole elektroniikan vastuullisuuden tai tuotantoketjujen asiantuntija, joten aiheeseen kannattaa tutustua vaikkapa kansalaisjärjestö Eetin sivuilla. Silti pienelläkin googlettelulla (ja pelkällä arkijärjelläkin) on selvää, että puhelinta ostaessa kannattaa miettiä myös vastuullisuusnäkökulmia.

Varsinaisia ‘vastuullisia’ puhelimia markkinoilla on vähän, jos yhtään. Fairphone on yksi hieno yritys, joka pyrkii valmistamaan puhelimet paitsi mahdollisimman eettisesti myös niin, että ne on helppo korjata. Itse olen kuitenkin, kaikesta yrityksen ällöttävästä elitistisyydestä, naurettavista hinnoista ja epäeettisyydestä huolimatta vannoutunut iPhonen käyttäjä, enkä halunnut ostaa sikaa säkissä.

Onneksi nykyään on olemassa muitakin vaihtoehtoja, sillä käytettyjen puhelinten markkina on viime vuosina kasvanut hämäristä tori.fi-kaupoista vakavasti otettavaksi bisnekseksi. Klikkailin itseni Applen puhelimiin erikoistuneen Swappien sivuille, joilla on kattava valikoima käytettyjä iPhoneja ihan käyttämättömistä jo vuosia vanhoihin. Puhelimilla on 12 kk:n takuu, jota voi lisämaksusta myös pidentää.

Verkkokaupassa puhelimet on luokiteltu kunnon mukaan aina täysin uudesta tyydyttävään. Omassa hyväkuntoiseksi luokitellussa puhelimessani on joitakin näkyviä pintanaarmuja (selvästikään edellinen omistaja ei ole suojannut puhelintaan kovin hyvin), mutta muuten puhelin on kelpo kunnossa. Mikäli sinulla on vanha iPhone, sen voi toimittaa uuden puhelimen pakkauskuoressa takaisin Swappielle, joka huoltaa puhelimen ja myy sen eteenpäin. Osa myyntihinnasta tilitetään suoraan tilille. Ei voisi olla paljon helpompaa!

Mikäli puhelimesi vielä toimii tarpeeksi hyvin, kannattaa se silti kuitenkin ensisijaisesti huoltaa. Pidensin oman puhelimeni käyttöikää huomattavasti hankkimalla siihen suojaavan panssarilasin ja vaihdattamalla tarpeen tullen akun. Vaikka omaan käyttööni puhelin alkoi tulla tiensä päähän, se löytää huollon jälkeen vielä varmasti uuden omistajan – ja jos ei, ainakin komponentit kierrätetään asianmukaisesti uudelleen käyttöön.

Toivottavasti tietysti tulevaisuudessa elämme maailmassa, jossa elektroniikkaa on helppo korjata ja päivittää, eivätkä laitteet vanhentuessaan ala hidastua. Miksei puhelimiin myydä esimerkiksi erillisiä muistikortteja? EU on jo kieltänyt isompien elektroniikkatuotteiden, kuten jääkaappien, kohdalla niin sanotun suunnitellun vanhenemisen. Toivottavasti tämä laajenee joku päivä myös puhelimiin. Toivon myös, ettei lisääntyvä kierrättäminen johda toisessa päässä madaltuneeseen kynnykseen ostaa koko ajan uutta; saahan vuoden vanhan puhelimen helposti myytyä hyvään hintaan eteenpäin.

Tuskailetko sinäkin elektroniikan epäeettisyyden kanssa?

*

FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM