Yksilön valinnat eivät pelasta maapalloa
Kun surffailen taas kerran lounastauolla netin lentosivustolla tsekkailemassa halpoja lentoja Japaniin, tunnen piston sydämessäni. Miten voin kirjoittaa kestävään elämään keskittyvää blogia, kun olen itse kaikkea muuta kuin malliesimerkki?
Yksilönä tekee usein lähinnä niitä ilmastovalintoja, jotka vaativat vain vähän. Minulla ei ole autoa eikä ajokorttia, mutta asunkin kaupungissa. Asumme keskivertosuomalaista ahtaammin, mutta ei meillä olisi ensiasuntoa Helsingistä hankkiessamme varaakaan tilavampaan – sen sijaan energialuokitukseltaan vanha talo on pohjasakkaa. En syö kotona lihaa, mutta reissussa tai ravintolassa periaatteet unohtuvat helposti. Puhun lähimatkustamisen puolesta, mutta istun työni vuoksi lentokoneeseen vähintään kerran kuussa. Välillä tuntuu tekopyhältä puhua vaikkapa vaatteiden huoltamisen tärkeydestä, kun samaan aikaan suunnittelee lentoa puolison luokse toiselle puolelle maapalloa.
Ilmastokeskustelussa keskitytään usein yksilötason valintoihin, joihin tässäkin blogissa kannustetaan: kierrättämiseen, lähimatkailuun, kuluttamisen vähentämiseen, kasvisruokailuun ja energiatehokkaaseen asumiseen. Nousussa on moraalinen ehdottomuus, jossa keskitytään Malediiveille lentävien vaikuttajien julkiseen nolaamiseen. Ilmastoteoissa epäonnistumisesta tulee yksilön epäonnistuminen.
Käyttäytymistieteellisessä tutkimuksessa on kuitenkin huomattu, että vain harva meistä onnistuu tekemään pysyvästi kestäviä valintoja, kun ympäröivä yhteiskunta kannustaa koko ajan toimimaan toisin. Hesarissa kirjoitetaan lentojen päästöistä, mutta jo seuraavalla aukeamalla esitellään Dubain rantalomakohteita.
Vaikka tietty määrä sosiaalista painetta varmasti lisää todennäköisyyttä toimia toisin, syyllistävä keskustelukulttuuri ei tee ilmastonmuutoksen pysäyttämisestä kaikkien yhteistä asiaa. Jos ilmastoaktivismi sallitaan vain oman ruokansa kasvattaville, nollaenergiataloissa asuville pyöräileville kierrättäjävegaaneille, riittävää painetta poliittiseen muutokseen ei synny. Kukaan meistä ei ole riittävän hyvä – ja minusta on aika karmivaa, että vaikkapa lapsista on alettu puhua ilmastotekoina.
Vaikka kulutusvalinnat ovat tärkeitä, ne usein ovat liian vähän liian myöhään, sillä yhteiskuntamme rakenteet perustuvat jatkuvalle kuluttamisen kasvulle. Kuluttamisen rahoittamiseksi teemme pitkää työpäivää, joka jättää vain vähän aikaa kokkaamiselle, vaatteiden korjaamiselle ja huoltamiselle tai pakkaamattomien linssien ostamiselle toisella puolella kaupunkia olevasta erikoiskaupasta. Moni unohtaa, että isoäitien aikaan vaatteita paikattiin, koska monet äidit olivat kotona. Nykyään vapaa-aika on jaettava useiden kilpailevien prioriteettien välillä – ei tarvitse vain hoitaa kodinhuollosta, vaan myös kehon ja ihmissuhteiden.
Yksilökeskeinen ilmastopuhe esittää meidät kuluttajina, ei kansalaisina. Haluan kuitenkin olla ennen kaikkea kansalainen, enkä kävelevä lompakko. Kuluttamiseen keskittyminen sulkee vaikuttamisesta ulos ne ihmiset, joilla ei ole rahaa kuluttaa.
Toisaalta yksilönkin valinnoilla on merkitystä. Suomalaisten hiilijalanjäljen kohdalla suurimmat valinnat tehdään ruuan, asumisen ja liikkumisen suhteen. Kun koko yhteiskunnan muuttaminen voi tuntua joskus mahdottomalta rastilta, ainakin omiin elämänvalintoihin voi vaikuttaa suoraan. Se voi olla voimaannuttavaa ja sitouttaa tekemään enemmän ympäristön eteen. Siksi me täällä blogissakin kirjoitamme aiheesta.
Silti pienten kulutusvalintojen sijaan (tai mieluiten niiden lisäksi) kannattaa aikaa, rahaa ja energiaa suunnata systeemisen muutoksen ajamiseen, kuten:
- Äänestää puoluetta, jolla on oikeasti kunnianhimoinen ilmasto-ohjelma – älä tyydy löysiin lupauksiin! Jos jokin kuulostaa liian helpolta, se todennäköisesti on sitä. Moni ilmaston suhteen kunnianhimoinen ehdokas kaipaa myös vaalien alla kampanja-avustajia.
- Tehdä vapaaehtoistyötä järjestössä, joka keskittyy sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen tai ympäristön suojeluun.
- Lahjoittaa ylimääräiset eurot samoille järjestöille.
- Ostaa ikimetsää.
- Mennä mielenosoitukseen, kun sellainen järjestetään – tai järjestää sellainen itse.
- Soittaa kansanedustajalle ja kertoa, minkälaisiin poliittisiin muutoksiin sinä olisit valmis.
- Osallistua ilmastokeskusteluun riippumatta siitä, miten kestäviä valintoja teet omassa arjessasi. Tähän tarvitaan mukaan kaikki.
Näihin tekoihin pystyy jokainen. Poliittisen muutoksen aikaansaamiseksi niiden vaikutus on paljon yhtä lentomatkaa suurempi.
Minkälaisia kansalaisvaikuttamisen keinoja sinä käytät?