Vaiheita
Joskus tuntuu, että elämä lasten kanssa on yhtä vaihetta vaiheen perään. Jokaiseen hankalalta tuntuvaan asiaa, joku kokeneempi tokaisee: ”Se on vaan vaihe.” Harmi vaan, että ne mukavalta tuntuvat vaiheet tuntuvat olevan myös niitä lyhyimpiä, etenkin kun asiaa tarkastelee kaksi univajeesta kärsivää vanhempaa yön pimeinä tunteina (näin kesällä ne on vaan henkisesti pimeitä, mutta se ei kyllä tee liiasta valvomisesta yhtään sen helpompaa).
Lilou’s Crushin Hertta kirjoitti täällä taaperon EI-vaiheesta ja Lähiömutsin Hanne taaperon rähinästä täällä. Myös meillä taapero hallitsee Kuningas EInä ja rähisee ja kiukkuaa päivästä toiseen. Etenkin tuo Lähiömutsin teksin lopussa oleva Margaret Mahlerin psyykkisen syntymän teoriaa mukaileva selitys tälle vaiheelle sai minut huokaisemaan helpotuksesta.
”Kaksivuotissyntymäpäivää lähestyessä lapsen minuus on alkanut muodostua, hän kokeilee taitojaan ja rajojaan, mutta sitten uuden oppimisen ja itsenäistymisen keskelle pamahtaa järkytys. Lapsi on pähkinöinä kaikesta osaamastaan, mutta samalla ahdistuu, kun tajuaa, miten riippuvainen on vanhemmistaan. Siitä seuraa eroahdistusta ja yleistä sekoilua sen kanssa, että hänen riippumattomuutensa ja tarvitsevuutensa ovat ristiriidassa.”
Teoria itsessään oli entuudestaan kyllä ihan tuttu sekä minulle, että miehelle vanhojen psykologianopintojen pohjalta. Väsyneet aivot eivät kuitenkaan tuota tulleet edes ajatelleeksi. Kun sitten luin tiivistelmän teoriasta alkoi päässä raksuttaa: Mähän tiedän mistä tässä puhutaan! Tieto helpottaa tuskaa, vaikka taaperon toiminta ei mihinkään muuttuisikaan. Oma suhtautuminen kuitenkin muuttuu, ja se tekee arkeen suuren vaikutuksen.
Toki perheemme tilanne toisessa kaupungissa asumisineen ja minun töihin palaamisineen ei ole tämän vaiheen kannalta välttämättä se kaikkein helpoin ratkaisu. Meillä ehkä tilanteesta johtuen, tai sitten jostain ihan muusta syystä (lisää hampaita????), taapero on myös alkanut heräilemään jatkuvasti öisin ja aamuherätys on vielä entistäkin aikaisempi. Aamun 5-6 väliset herätykset sopivat huonosti yhteen 21-23 aikaan loppuvien iltaharjoitusten ja esitysten kanssa. Kesäasuntomme on kotiamme huomattavasti pienempi ja toisen vanhemmista on lähdettävä taaperon kanssa ulos heti aamutuimaan, jotta isoveli ja toinen vanhemmista saisi riittävät yöunet. Tilanne ei ole kaikin puolin ideaali, mutta näillä mennään nyt toistaiseksi. Toisaalta raikas aamu-ulkoilu taaperon kanssa tekee hyvää myös väsyneelle vanhemmalle!
Arjen pyörteissä on välillä muistutettava itseään siitä, että elämä on tässä ja nyt. Vallitsevasta tilanteesta on turha valittaa loputtomiin. On sopeuduttava tai tehtävä muutoksia. Minulla omaa väsymysangstailua helpottaa, kun muistan että minun arkeni on näiden pienien lapsuus. Silloin on taas helpompi olla läsnäoleva ja iloisempi, rakastava äiti ja vähemmän kitisevä, väsynyt ja tyhmä aikuinen.