Kahdestaan kuntosalilla

Viime viikolla kävin kuntosalilla yhdessä mieheni kanssa. Yleensä käymme kumpikin omiin aikoihimme, mutta nyt aikataulujen salliessa lähdimme yhdessä. Minä en todellakaan ole kokenut kuntosalilla kävijä. Olen oppinut vasta tänä talvena käymään salilla säännöllisesti edes kerran viikossa ja lähinnä siitä syystä, että siellä treenaaminen auttaa minua kehittymään paremmaksi niissä lajeissa, joita rakastan harrastaa. Mieheni sen sijaan on käynyt salilla vuosikausia ja se on hänelle mieluisa ja tuttu tapa treenata. Pyysinkin häntä siis opettamaan minulle joitain yksinkertaisia juttuja.

Huomasimme pian, että yhdessä tekeminen on aika hauskaa. Juoksumatolla pystymme juoksemaan kumpikin omaa vauhtiamme ja juttelemaan samalla ja monia liikkeitä voimme tehdä yhdessä tai vähintäänkin vieretysten. Mieheni tutustutti minut myös useisiin liikkeisiin, joita en aiemmin ollut tehnyt. Tietäessään karsastukseni outoja häkkyröitä kohtaan, teimme liikkeitä lähinnä kehonpainolla ja vapailla painoilla. Yhdessä treenatessa sain itsestäni paljon enemmän irti kuin yksin tehdessä. Kannustava ja osaava kumppani sai minut kokeilemaan ennakkoluulottomasti uutta ja käyttämään rohkeammin voimaa. Yhdessä salilla käyminenkin oli yllättäen kivaa, vaikka se muuten onkin mielestäni tylsää ja mekaanista pakkopullaa hyvän asian puolesta. Hyvän kokemuksen jälkeen toivon saavani salitreeniin jatkossakin mukaan edes hieman sitä hauskuutta, mikä yhteisessä treenissä oli. Tai ehkä joskus toistekin aikataulumme sopivat yhteen niin, että voimme treenata yhdessä.

Hyvän kokemuksen seurauksena olen alkanut suhtautua kiinnostuneemmin myös muihin sellaisiin harrastuksiin, joista en äkkiseltään ole yksilönä niin kiinnostunut. Yhdessä tehdessä uskon melkein minkä tahansa olevan hauskaa puuhaa. Ehkä tämä sisälläni herännyt kiinnostus kertoo siitä, että minun on aika antautua rohkeammin uusille kokemuksille ja astuttava reippaammin myös oman mukavuusalueeni ulkopuolelle.

Kuva: Victor Freitas/Pexels.