Kolmas hääpäivä

Viikko sitten oli meidän kolmas hääpäivämme. Meillä on ollut tapana juhlia hääpäivää viettämällä aikaa ihan kahdestaan, jättää lapset yöksi hoitoon ja karata hetkeksi maailmalta. Näissä olosuhteissa lapsille ei tietenkään voinut laittaa ulkopuolista hoitajaa, mutta perheen teini riensi apuun ja lupasi hoitaa pikkuveljeään illan.

Päivän vietimme kotona hoitaen vuorotellen juoksevia asioita ja vauhdikasta 5-vuotiasta. Iltapäivällä mieheni vapauduttua etäpalaverista pukeuduimme lämpimästi ja pakkasimme retkieväät reppuun. Koko aamupäivän ilma oli näyttänyt kammottavalta ja taivaalta oli satanut lunta, vettä ja räntää, mutta meidän hyvän sään karmamme piti tälläkin kertaa ja iltapäivä ja ilta hellivät meitä keuneudella.

Suuntasimme askeleemme kohti Kauppatoria ja matkustimme lautalla Suomenlinnaan, missä juhlimme kolme vuotta aikaisemmin häitämme. Kävelimme, nautimme toistemme seurasta ja istuimme sitten laiturille nauttimaan eväitä. Pieni sadekuuro yllätti meidät, joten löysimme uuden paikan linnoituksen ikkuna-aukon suojista. Syötyämme suuntasimme vielä Kustaan miekkaan kävelemään ja ihailemaan merta. Lautalla koti Kauppatoria, taivas hehkui kauniimpana kuin koskaan. Muistelimme, miten laskeva aurinko oli värjännyt juhlatilamme iltasella kauniiksi ja muutenkin häittemme tunnelma oli hetkessä läsnä painautuessani mieheni kainaloon.

Kotona suukotimme hyvät yöt jo vuoteessa odottelevalle kuopukselle, ja totesimme olevamme kovin onnekkaita tämän pienen perheemme kanssa. Tämä päivä sai maailman murheiden keskellä silmämme avautumaan sille kauneudelle, joka on läsnä elämässämme. Kutsumme sitä rakkaudeksi. Vaikka ympärillä miten pyörisi, meillä on toisemme. Ja se on tärkeintä ja kauneinta koko maailmassa.

Kuvat: Juho Vee