Kuinka paljon ostan vaatteita? 1/4

Lokakuussa Lilyssä puhuttiin vaatteiden ostolakoista. Ihme ituhippi kirjoitti siitä miten selvitä vuosi ilman uusia vaatteita. Luin postauksen junassa ollessani työmatkalla toiseen kaupunkiin. Omalta kohdaltani osasin suoraan sanoa, että tiedossa on muutamia ostoksia joka tapauksessa, joten en lähtenyt ostolakkoon mukaan. Ajatus porsaanreikien jättämisestä tuntui huijaamiselta, samalla tavalla kuin jos olisi karkkilakossa, mutta antaisi itselleen luvan syödä suklaata. Sen sijaan innostuin ajatuksesta ottaa selvää siitä miten paljon oikeasti ostan vaatteita vuoden aikana. Aloitin kirjaamisen heti samana päivänä 16.10.2018 ja päätin jatkaa kirjaamista aina 15.10.2019 asti.

Yleisesti voisi sanoa, että me kaikki omistetaan ihan liikaa vaatteita. Jatkuva ostaminen ja nopea kyllästyminen tukevat kertakäyttökulttuuria ja kaikkia niitä lieveilmiöitä, joita siitä seuraa. Vaatteissa piilee suuria ongelmia monella eri osa-alueella. Voidaan puhua tuotannon aiheuttamista ympäristöhaitoista tai vaatebisnekseen liittyvästä modernista orjuudesta. Tai voimme keskustella siitä, miten muotifirmat polttavat myymättä jääneitä vaatteita. Voimme myös keskustella kuluttajien ylivelkaantumisesta ja pikavippikierteistä, tekstiilijätteen kierrätettävyydestä tai kolmansien maiden hukkumisesta länsimaisten lahjoitamiin hylkäämiin vaatteisiin ja niin edelleen. Voimme myös pohtia tekstiiliteollisuuden massatuotannon vaikutuksia siihen mitä ajattelemme kehoistamme, kun emme istukaan siihen muottiin, johon vaate on valmistettu. Käytämme yhä enemmän joustavia materiaaleja, koska niihin on helpompi survoa minkä tahansa kokoinen ihminen. Voimme keskustella vaatteista lähtevistä mikromuoveista ja ympäristöä enemmän (tai vähemmän) kunnioittavista vaatemerkeistä. Keskustelu voi jatkua siihen, miten kotimme täyttyvät tavarasta tai miten ilmaisemme itseämme tai luomme imagoa käyttämillämme vaatteilla.

Oma ohjenuorani vaateostoksilla on ostaa vaatteita ensisijaisesti todelliseen tarpeeseen ja sillä ajatuksella, että voisin käyttää niitä vielä seuraavat 5-20 vuotta. Tähän sopii hyvin ohjenuoraksi myös Juliaihmisen ”Älä osta mitään turhaa paskaa”-motto. Pyrin pohtimaan ostoksiani paitsi tarpeen myös ympäristön kannalta ja suosimaan kotimaisia ja ekologisia merkkejä sekä laadukkaita materiaaleja. Ihan aina en tavoita näitä periaatteitani ja joskus on konkreettisesti paikattava jokin puute myös käytettävissä olevan rahan asettamissa rajoissa.

Nyt aloituksesta on kulunut noin kolme kuukautta, eli ensimmäinen kvartaali on valmis tarkasteluun. Mitä sitten tässä ajassa on tullut ostettua? En tee tässä listauksessa ero kaupasta ostettujen vaatteiden, second hand -vaatteiden tai itse ommeltujen vaatteiden välillä. Listaan yksinkertaisesti kaikki vaatteisiin liittyvät ostokset – ilman porsaanreikiä.

Lokakuu

16.10.2018 Ostin A+ moren mustat villasormikkaat Turun Stockmannilta. Helsingissä ei ollut erityisen kylmä lähtiessäni, joten jätin nahkahansikkaani liian kuumina kotiin. Turussa kylmänarat käteni jäätyivät tuulessa jo ennen kuin ehdin juna-asemalta kävelykadulle. Ostin siis suosiolla ohuet käsineet, mutta hyvin rajallisella aikaikkunalla, joten päädyin tapaamispaikkaa lähimpään kauppaan. Loppujen lopuksi nuo käsineet täyttivät aukon vaatekaapistani ja ovat päässeet ahkeraan käyttöön, sillä minulla ei ollut ennen tätä sormikasparia nahkahansikkaita ohuempia käsineitä ja olin vähän häpeillen lainaillut esikoisen lastenvaateliikkeestä hankittuja sormikkaita.

22.10.2018 Ostin puuvillasatiinikankaan ja vetoketjun, jotta voisin ommella itselleni puolihameen. Olin jo elokuusta asti kiertänyt eri liikkeissä etsimässä sopivaa hametta, mutta yhdessäkään mallistossa ei ollut sellaista, jonka halusin. Päätin korjata asian itse. Todellisuudessa tuo aukko on yhä vain täyttämättä ja vähintään kerran viikosa kiroilen hiljaa mielessäni tätä tilannetta. Minulla ei yksinkertaisesti ole ollut aikaa istua ompelukoneen ääreen. Tämä aiheuttaa suurta turhautumista. Nyt punnitsen mielessäni onko kyse todella ajanpuutteesta vai siitä, että hameen ompeleminen ei yksinkertaisesti ole ollut riittävän korkealla prioriteettilistallani? Voi miten mielelläni kuitenkin sen hameen nyt päälleni pukisin, jos se vain olisi ommeltuna.

24.10.2018 Ostin Armed Angelsin villapuuvillaneuleen. Olin jo pidempään etsinyt rentoa harmaata neulepaitaa ja viimeinkin löysin sen odotellessani miestäni lounaalle Nudgessa. Paidasta tulikin heti luottokotivaatteeni, jossa lähden usein myös kaupungille. Samalla kerralla rakastuin palavasti Kelpman textilen kudottuun villahuiviin. Olin jo edellisenä talvena katsellut siistejä huiveja kaupoissa, mutta en ollut löytänyt sellaista joka vastaisi ulkonäöltä ja materiaalilta mieltymyksiäni. Pohdin asiaa lounaan yli ja kävelin kaupasta ulos uuden huivin onnellisena omistajana. Vanha villahuivini on yhä käyttökunnossa ja aktiivisesti käytössä, mutta se on kahdeksan talven ja välikausien liki päivittäisen käytön jälkeen jo hieman ohentunut ja tarvitsee kipeästi pesua ja huoltoa. Uusi huivi pääsi heti tehokäyttöön ja viimeksi se oli kaulassani tänään. Kylminä päivinä kiedon huivin harteilleni, kun teen töitä tietokoneen ääressä, mikä suuresti huvittaa miestäni.

Marraskuu

En ostanut yhtään vaatetta.

Joulukuu

11.12.2018 Ostin kaksi Nanson yöpaitaa. Yöpaidat olisi voinut ostaa jo paljon aiemminkin, sillä vanhat olivat jo kuluneet reikäisiksi. Vanhoista yöpaidoistani toinen joutui armotta roskikseen, koska kangas oli huonolaatuista ja käytössä muuttunut nyppyisyytensä seurauksena todella ikävän tuntuiseksi – eli virheostos alunalkaenkin, mutta en ollut halunnut heittää sitä aiemmin pois. Toisen vanhan yöpaidan pehmeästä trikookankaasta leikkasin nenäliinoja/pikkurättejä kotikäyttöön. Pyrin siihen, että vanhat käyttöön kelpaamattomat vaatteet saisivat tavalla tai toisella uuden elämän jossain muussa tarkoituksessa, jos kankaassa vain on siihen mahdollisuuksia.

11.12.2018 Ostin täysin heräteostoksena R-Collectionin pop upista puuvillakankaan, josta tulee joko hame tai paita. Ihastuin ihan minun tyyliini istuvaan Suomessa kudottuun raitakankaaseen. Haluaisin käyttää hameita enemmän, mutta toisaalta tilaa kaapissa olisi myös paidalle, joten päätös pitäisi tehdä ennen kuin pääsen ompelupuuhiin. Kangas on onneksi hieman keväinen/kesäinen, joten voi rauhassa miettiä kumman vaatteen kankaasta ompelen ja sitten varata kalenterista siihen riittävän monta tuntia aikaa vaatteen ompelemiseen, ettei tälle projektille käy kuten mustalle hamekankaalle. Sen tosin lupaan itselleni, että yhtään uutta kangasta en osta ennen kuin nämä jo ostetut kankaat on ommeltu vaatteiksi.

22.12.2018 Sain viimeinkin ostetuksi rintaliivit. Vihaan liivien ostamista ja siksi välttelen sitä aina viimeiseen asti. Tottapuhuen minun oli jo korkea aika ahtautua inhoamaani sovituskoppiin. Ostin Lindexistä kolmet rintaliivit ja kolmet alushousut ja jos myyjän puheita on uskominen löytyy näitä malleja aina joka mallistosta, joten seuraavalla kerralla liivien hankkiminen on edes hieman helpompaa, kun tiedän mitkä mallit minulle sopivat. Olen yleensä ostanut hieman kalliimpia liivejä (sellaisia, joissa pelkät yhdet liivit maksavat saman tai enemmän kuin nämä kaikki yhteensä),mutta nyt budjetti ei venynyt siihen. Toivonkin nyt, että nämä edullisemmat kuitenkin jaksaisivat toimia arkikäytössä, kun saavat säännöllisesti pesua hultoa ja lepopäiviä. Kotiin tullessani virttyneet vanhat liivit ja pino kulahtaneita alushousuja päätyivät jätteeseen. Ei tule ikävä, ei. Onneksi samaa ei tarvitse tehdä uudestaan vielä pitkään aikaan

Tammikuu

14.1.2019 Ostin uudet kengännauhat katkenneiden tilalle neljä vuotta vanhoihin talvikenkiini. Olin jo jonkin aikaa kulkenut sillä uhalla, että nauhat katkeaisi ja lopulta ne sitten napsahtivatkin poikki. Onneksi vahinko kävi kotona eteisessä, joten en joutunut pulaan kaupungilla. Parin päivän sisään marssin kenkäkauppaan ostamaan uudet nauhat. Nyt kengät ovat taas huoltoa vaille yhtä hyvät kuin uudet. Nyt pakkaskeleillä kuitenkin pidän nämä lämpimimmät nilkkurini visusti käytössä ja huollan ne sitten kun pakkaset hieman lauhtuvat ja tarkenen myös toisilla hieman ohuemmalla vuorella varustetuilla talvikengilläni. Usein talvikenkien huolto jää vain kevääseen, mutta olen huomannut niiden voivan vähän paremmin jos pintaa huolletaan välillä myös talven aikana.

Koen, että kuluneiden kolmen kuukauden aikana olen ostanut todella paljon vaatteita. Heräteostoksena ostamaani kangasta ja villasormikkaita lukuunottamatta ostokset ovat olleet jo pidempään ostoslistalla pyörineitä ja ne ovat löytäneet oman ekologisenlokeronsa vaatekaapissani ja päässeet heti aktiiviseen käyttöön. Nämä olisivat siis olleet porsaanreikälistallani joka tapauksessa, jos olisinkin ostolakkoon ryhtynyt. Lopulta villasormikkaatkin osoittautuivat pelastukseksi, kun niiden ostamisen jälkeen ei enää ole tullut niitä vaikeita aamuja, jolloin käsineet olisi tarpeen, mutta hyllyssäni on vain liian kuumia käsineitä. Murheenkryyninä kuitenkin musta hamekangas, jonka hameeksi ompelemiselle en ole saanut raivattua kalenteristani vielä tilaa.

Kuvat: Pexels. Jätän tarkoituksella kuvaamatta omat ostokseni, koska en halua kannustaa ketään ostamaan yhtään mitään.