Mr Murphy vierailulla

On korkea aika rikkoa blogihiljaisuus. Syynä hiljaisuuteen on työt, väsymys, sairastelut, väsymys, harrastukset, perhe, juhlat, väsymys, hääsuunnittelu, väsymys, elämä… mitä näitä nyt on!

vasyttaa.jpg

Olen kuluneen puolentoista kuukauden aikana tehnyt normaalin päivätyöni lisäksi suunniteelutöitä ensivuoden työhöni liittyen ja sairastanut sairastamasta päästyäni ja hoitanut sairastavia muskettisotureitani. Päivätyö menee jo mallikkaasti omalla painollaan, vaikka en voi kehua vieläkään tottuneeni päivittäiseen toimistossa istumiseen. Onneksi on mukavia työkavereita. Ensi vuoden työprojektien suunnittelu ja siihen liittyvät työmatkat piristävät kyllä kummasti 8-16 arkea. Samalla kahden työn ja lapsiperhearjen kombo sairasteluilla höystettynä on raskas. Paranin itse viimein flunssasta sen kestettyä neljä viikkoa, mutta heti ensimmäisella tanssitunnilla parantumisen jälkeen mursin varpaani ja sain taas kuukauden liikuntakiellon. Perheen nuorimmainen on syksyn aikana sairastanut useamman korvatulehduksen (tietenkin molemmissa korvissa) ja lopulta flunssa kaatoi miehenikin korkean kuumeen siivittämänä. Nyt kun kaikki olemme terveitä, minun varpaani toipumisaikaa lukuunottamatta, alkoi taaperon poskihampaat nousta ja yöt on taas repaleiset. Huhonosti nukutut yöt ja päivittäisellä berserkkikarjunnalla alkanut uhmaikä tekevät päivistäkin vähintäänkin jännittäviä. Herra Murphy voisi puolestani jo päättää vierailunsa tässä perheessä!

On kuitenkin aika taas aktivoitua, monellakin eri tapaa. Odotan joulukuun alkua kuin kuumeisena (onneksi nyt vain kuvainnollisesti!), koska silloin saan taas liikkua. Nyt kun murtumakohta ei enää kipuile kävellessä ja mustelmat on parantuneet, on melkoista kidutusta olla töissä sirkuskoululla, kun ei voi osallistua itse aamun akrobatiatunnille tai käydä taukojumppaamassa trampoliinilla kesken päivän. Nyt, kun toimistolla on hetken hiljaisempaa ennen lukukauden vaihtumista olisi ihana karata hetkeksi toimistosta treenisalin puolelle! Mutta  nyt täytyy vain jaksaa odottaa varpaan paranemista. Olen päättänyt pysyä positiivisena vaikka se olisikin vaikeaa. Pienellä ajatusmyllyllä saa asioista käänneltyä aina lopulta esiin sen kultaisen reunan, ja siihen pieneen hyvään aion keskittyä.

hymyile.jpg

 

 

Kuvat on kaivettu täältä ja täältä

Kommentit (2)
  1. Ei hitto mikä tuuri!! 🙁 Myötätuntosympatiat sinne, ja ainakin kaiken tuon jälkeen oppii kyllä arvostamaan omaa terveyttä ja sitä että pystyy liikkumaan!

    1. Todellakin! Enää viikko ja saan taas liikkua. Sairastamisen aikana on kertynyt kivasti korvattavia tanssitunteja, joten joulukuu onkin mulla sit tanssikuu 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *