Sain Zadie Smithin vasta suomenetun kirjan Swing Time heti tuoreeltaan käteeni suoraan kustantajalta, kun satuin voittamaan Facebook-arvonnassa. Olen lukenut Smithin aiemmasta tuotannosta suomennettuina Kauneudesta ja Valkoiset hampaat. Arvonnassa valitsin voittoni pelkästään aiemmin lukemieni kirjojen perusteella enkä ollut ottanut sen enempää selvää mistä kirjassa on kysymys. En pettynyt, en lainkaan!

Swing Time kertoo nimettömäksi jäävän minä kertojan elämästä lapsuudesta aikuisuuteen. Keskeisiksi peilinä toimiviksi henkilöiksi nousevat kertojan politiikasta innostunut äiti ja lapsuuden ystävä köyhästä naapurustosta. Puitteet kertojan elämälle aikuisiässä luo työnantajana toimiva musiikkimaailman supertähti. Minä kertoja kasvaa ja aikuistuu peilaten itseään elämänsä tärkeisiin henkilöihin. Kertoja tuntuu ajautuvan paikasta toiseen juurikaan elämättä omaa elämäänsä ensin nuoruudessaan ja lopulta aikuisena työnantajansa varjona, samalla peilihenkilöt kehittyvät ja muuttuvat.

Kirja oli ihana. Viimeiset luvut ahmin kykenemättä lopettamaan, vaikka järki olisi käskenyt nukkumaan jo tunteja aiemmin. Smith käyttää kieltä tehokkaasti ja kirjan sivuille rakentuvat maailmat avautuvat elävinä lukijan silmien eteen. Kertojan lapsuuden kuvaus yksityiskohtineen avautuu 80-90-luvuill alapsuuttaan eläneelle todentuntuisena, vaikka oma elämä onkin eletty suojaisan rauhallisessa suomalaisessa maakunnassa eikä suinkaan Lontoon ränskällä kulmalla. Yhtä elävinä avautuvat kuitenkin kuvauksen myös New Yorkista ja afrikkalaisesta pikkukylästä. Suosittelen.

Kuva on lainattu täältä.