…morsiamen mieli on! Kerroin täällä jo löytäneeni täydellisen hääpuvun, mutta kas kummaa, niin se mieli sittenkin muuttui kesän myötä.

Kesän aikana minusta alkoi hiljalleen tuntua siltä, että en ihaile valitsemaani pukua riittävästi. Ajattelin, että tämän täytyy olla vain ylikierroksilla käyvien aivojen tyhjäkäyntiä. Sitten alkoi tuntua siltä, että se ei pue minua riittävän hyvin. Päätin esitellä kuvaa hääpuvustani kaikille kiinnostuneille (sekä niille, jotka kohteliaisuuttaan eivät kehdanneet sanoa, ettei kiinnosta). Kaikki ihailivat pukua kovin, ja totesin epäileväni turhaan. Epäilevät tuntemukset alkoivat kuitenkin yhä voimistua. Löysin itseni yhä useammin selaamasta Pinterestissä hääpukuja sekä muokkaamassa omaa hääpukutauluani. Pinnailin uusia kuvia ja deletoin vanhoja. Ja huomasin toiveitteni ohjaavan minua yhä kauemmas kotona odottavan puvun tyylistä.

Kesän jälkeen palasin kotiin ja sovitin pukua esikoiseni avustuksella elokuun illan hämärässä. Puku ei enää tuntunut lainkaan täydelliseltä hääpuvulta minulle. Olin yhä sitä mieltä, että puku on upea ja kaunis, mutta se ei ollut minun pukuni. Lisäksi helma tuntui liian lyhyeltä huimaavan korkeiden korkojeni kanssa. Mies alkoi viimein pohtia omaa pukuaan. Hänen päätöksensä kuullessani tajusin, ettei pukuni voisi olla tuo kaapissa roikkuva vintage-unelma. Häittemme tyyli ja teema oli sittenkin paljon modernimpi kuin minun pukuni.

Avauduin epäilyistäni ensin kaasoilleni, jotka tietenkin kertoivat minun näyttävän upealta puvussani. En silti saanut mieltäni rauhoittumaan. Lopulta puhuin asiasta miehelleni. Pelkäsin saarnaa rahan tuhlaamisesta, harkinnan puutteesta ja mielipiteen muuttamisesta. Sen sijaan mieheni totesi yks’kantaan, että minun ei missään tapauksessa tulisi pukeutua hääpäivänämme mihinkään vähempään kuin täydelliseltä tuntuvaan pukuun. Tämän keskustelunjälkeen päätimme joko muokata puvun täydelliseksi tai myydä sen pois.

Sain kahdelta pukusuunnittelijana työskentelevältä ystävältäni suosituksen erinomaisesta ompelijasta (kyllä molemmat suositelivat samaa ompelijaa!), joka taitaisi sekä vanhan puvun korjausten tekemisen että tarvittaessa kokonaan uuden puvun luomisen toiveitteni pohjalta. Ateljee Hurman ihana Johanna kuunteli tarkasti toiveitani ja tutki pukuni saumat ja kankaan. Puvun muodistaminen tulisi kalliimmaksi kuin uuden täysin toiveitteni mukaisen puvun luominen. Laitoin esikoiseni elokuussa ottamat kuvat myynti-ilmoituksen kera facebookiin ja sovin Johannan kanssa uuden puvun tekemisestä.

Sain vanhan puvun myytyä helposti, ja pääsin etsimään kankaita unelmieni hääpukuun. Joulukuussa tapasin taas Johannan ja valitsimme kokoamistani kangasnäytteistä ne kankaat, joista pukuni tullan valmistamaan. Tärisen innosta, jo tulevaa pukua ajatellessanikin. Luotan Johannaan täysin ja tiedän saavani juuri sellaisen puvun, josta olen unelmoinut. Kevään aikana minulle syntyy oma uniikki puku, joka on tehty minun mittojeni mukaan itse valitsemistani silkkikankaista. Tältä tuntuu, kun puku on se oikea!