Kuten niin monella muullakin, on minulla tapana ainan näin uuden vuoden kynnyksellä pohtia kulunutta vuotta, elettyä elämääni sekä suunnitelmiani ja tavoitteitani tulevalle vuodelle. Olen vahvasti sitä mieltä, että pieni reflektointi on paikallaan, jotta voi kehittää itseään ihmisenä. Vaikka haluankin elää hetkessä (niin vaikeata kuin se usein onkin), en halua vaeltaa elämääni päämäärättömästi. Kun tiedän mitä haluan ja mihin suuntaan haluan elämässäni kulkea, on minun helpompi tehdä valintoja, jotka tukevat tavoitteitani.

Vuodelle 2016 minulla oli yksi suuri tavoite: päästä takaisin kiinni työelämään. Tämä tavoite täyttyi paremmin kuin uskalsin toivoakaan. Heti keväällä pääsin tekemään unelmatyötäni näytäntöjärjestäjänä ja työskentelemään upeiden työkavereiden kanssa Suomen Kansallisoopperaan. Heti perään sain kesäksi 9 vikon keikkatyön Savonlinnan Oopperajuhlilta yhä unelmatyössäni, ja pääsin kokeilemaan lyhyesti myös ohjaajan assistentin työtä oman työni ohessa. Syksyllä aloitin ensimmäistä kertaa elämässäni päivätyön toimistossa Circus Helsingissä, jossa olen päässyt tutustumaan uusiin työtovereihin ja tavannut pitkästä aikaa myös vanhoja sirkuskavereitani nuoruudesta. Työni ohella olen syksyn aikana valmistellut ensi vuoden työprojekteja ja vieraillut lyhyesti oopperallakin. On ollut ihanaa päästä taas töihin pitkän kotona vietetyn äitiysloman (ja sitä edeltäneen liian varhaisten supistusten määräämän vuodelevon), vanhempainvapaan ja taaperon kotihoidon jälkeen. Olen oppinut tämän vuoden aikana kollegoiltani paljon sekä työstä että itseni arvostamisesta niin ammatillisessa kuin henkilökohtaisessakin mielessä. Myös itsetuntoni on kasvanut työnteon myötä.

Tämän vuoden aikana olen myös koetellut jaksamiseni rajoja pahemmin kuin koskaan ennen ja unohtanut levätä työn ja lastenhoidon välissä. Keväästä lähtien olen hoitanut intohimoisesti töitäni kaikella äitiysloman aikana kerääntyneellä innolla. Aamulla töiden välissä (oopperalla tehdään kaksiosaista päivää kuten teattereissakin), olen hoitanut lapsia ja kotia parhaan kykyni mukaan. Olen kuitenkin unohtanut levon ja itsestäni huolehtimisen tärkeyden, ja sillä tavalla laiminlyönyt itseäni. Olen pyrkinyt tekemän kotona kaiken saman työohessa, mitä olen tehnyt vanhempainvapaalla. Syksyllä nuorimmaisen aloittaessa päiväkodin, olenkin sitten uupuneena sairastanut itsekin kaikki lapsen flunssat. Loppusyksystä mursin tansitunnilla varpaani ja olin kuukauden ajan liikuntakiellossa. Vain kaksiviikkoa liikuntakiellon päättymisen jälkeen mursin uudelleen jalkani, taas tanssitunnilla. Tällä viimeisellä kerralla murtuma tuli jalkapöytään ja joudun nyt könkkäämään kepeillä. Uskon tämän olevan universumin tai muun maailmanjärjestyksen vihje levontarpeesta pakkolevon muodossa. Joulunaikana olenkin huomannut, miten uni tuntuu maistuvan ihan eri tavalla kuin ennen, ja miten hiljalleen päänisisällä vinhasti pyörivä karuselli osaa myös hiljentää vauhtiaan välillä. Vasta pakollisen pysähtymisen jatkuessa olen huomannut miten stressaantunut olen ollut.

Ensi vuoden osalta työkuviot on jo selvillä, mikä luo ihanalla tavalla turvaa ja levollisuutta freelancerin perhearkeen. Kevään jatkan nykyisessä työssäni ja syksyllä aloitan uudessa työpaikassa ja uudessa positiossa. Ensi vuonna haluankin keskittyä töiden ja lastenhoidon ohella myös itsestäni huolehtimiseen. Tavoittelen terveyttä ja hyvinvointia. Ja vaikka täysi stressittömyys onkin mahdotonta, voin tavoitella parempaa stressinhallintaa. En halua polttaa itseäni loppuun jatkuvalla stressaamisella ja ylisuorittamisella. Tarvitsen välillä aikaa myös itselleni ja itsestäni huolehtimiseen. Haluan myös panostaa säännölliseen liikuntaan, joka on kiireessä jäänyt paitsioon. Liikunta antaa minulle mahdollisuuden päästä hetkeksi irti päänsisäisestä karusellista ja purkaa paineita positiivisella tavalla. Liikunnanpuute on varmasti osaltaan lisännyt stressiä ja ylikuormittumista. Nyt aluksi tietenkin liikun vain jalkani sallimissa rajoissa, ja jalan parannuttua taas monipuolisemmin. Liikuntaa voi onneksi harrastaa myös koko perheen voimin. Tarkoituksemme oli jo jouluna mennä yhteisille metsäretkille, mutta murtunut jalka esti nuo suunitelmat. Onneksi metsään pääsee ympäri vuoden.

Haluan tietoisesti pitää huolta itsestäni myös terveellisemmillä valinnoilla ruokavaliossani. Tammikuussa osallistun jo kolmatta kertaa vegaanihaasteeseen. En ole edelleenkään julistautunut vegaaniksi, mutta haasteiden myötä olen huomannut täysin vegaanisen ruoan lisääntyneen omassa ja koko perheen ruokavaliossa. Muutos ei sinänsä ole suuri, sillä olen ollut kasvissyöjä viimeisten 18 vuoden ajan, mutta koen edes osittaisen vegaaniuden itselleni tärkeänä. Haluan myös kasvattaa lapseni syömään monipuolista kasvisruokaa ja ymmärtämään ruokavalintojemme laajemmat merkitykset. Kiireiden lomassakin haluan panostaa entistä enemmän parisuhteeseeni ja löytää aikaa treffailla miestäni kodin ulkopuolella kahden kesken ainakin kerran kuussa. Onhan parisuhteemme lopulta tämän yhteisen perheeme ydin ja kantava voima. Omaa luovuuttani haluan ruokkia palaamalla pitkästä aikaa myös paitsioon jäääneiden harrastusteni pariin. Nuorimmainen on tähän asti nukkunut meidän makuuhuoneessamme, joten vanha tapani lukea kirjaa vuoteessa ennen nukahtamista on ollut tauolla jo yli kaksi vuotta. Nyt olemme kuitenkin päättäneet vaihtaa huonejärjestystä niin, että me vanhemmat muutamme omaan makuuhuoneeseen ja pojat saavat yhteisen suuren makuuhuoneen. Saamme pian myös uuden pianon (vanha lähti uuteen kotiin tällä viikolla), ja aion elvyttää taas muutaman vuoden hiljaiseloa eläneet laulu- ja soittoharrastukseni. Vuoden 2017 keskiössä tulee olemaan siis parempi huolehtiminen itsestäni sekä minun että perheeni parhaaksi. Levänneenä ja hyvinvoivana olen parempi äiti ja parempi puoliso rakkaille muskettisotureilleni.

Mielessäni on pyörinyt kovasti myös uuden kalenterin ostaminen ja sen ensimmäiset merkinnät. Sähköisen kalenterin tuomien mahdolliuuksien vuoksi minulla ei vielä eilen ollut uutta kalenteria vuodelle 2017. En kuitenkaan osaa kuvitella elämää kokonaan ilman paperikalenteria, joten annoin miehellinen tehtäväksi ostaa minulle toisen kahdesta suosikistani Töölön ihanasta Paperikaupasta. Olen vuodesta 2012 lähtien ostanut kaikki kalenterini vain sieltä. Syitä on paitsi kaupan ehdoton suloisuus myös Töölöläisen kivijalkaliikkeen tukeminen sekä minun makuuni sopiva valikoima. Mieheni toi kotiin suloistakin suloisemman Polkka Jamin kalenterin. Ensimmäiseksi merkitsen kalenteriin tulevat häämme huhtikuulle.

Hyvää uutta vuotta 2017!

Kuvat: Polkka Jam