Olin koko kesän pois kotoa. Yhteensä 9 viikkoa ilman mahdollisuutta käväistäkään Helsingissä. Työ linnassa vaatii vaatekaapilta paljon ja kesän aikana lämpötila onkin vaihdellut aina neljästä asteesta 29 asteeseen. Säiden lisäksi pakatessa piti ottaa huomioon se, ettei kesäasunnossamme ole pesukonetta, vaan kaikki pyykki on pestävä taloyhtiön pesutuvassa tai käsin. Lisäksi vaatteita piti saada yhdisteltyä niin hiekkalaatikkoleikkeihin, mökille, urheiluun, töihin kuin ensi-iltajuhliinkin. Sain pakattua mukaani mielestäni oikein onnistuneen kombon vaatteita. Jokainen vaate oli käytössä vähintään kerran, mutta suurin osa vaatteista oli kierrossa jatkuvasti.

Valitsin kesägarderobini vaatteet niin, että voin yhdistellä kaikkea keskenään. Tällä tavalla vältyin kammottavilta, keskenään riiteviltä ”pyykkipäivä ja vain nämä oli puhtaana” -asukokonaisuuksilta. Vaika välillä päällä olikin kaapin viimeiset puhtaat vaatteet. Koska kesä on ollut kohtalaisen viileä, oli uniformuni hyvin samanlaisena kuin se on ympäri vuoden. Farkut, t-paita, iso huivi ja tennarit sekä tarvittaessa neule lämmikkeenä. Lämpimämmillä ilmoilla myös shortsit, mekot ja hameet pääsivät ulkoilemaan. Yhdisteltävyyden kulmakivi on ollut hallittu värimaailma; mustaa, valkoista, laivastonsinistä, harmaata, vanhaa roosaa ja pieniä ripauksia petrolinsinistä. Monet vaatteista olivat yksivärisiä, mutta joukossa oli myös raitoja ja kukkaprinttejä.

Hyvin pitkälti siis ”Täydellistä vaatekaappia metsästämässä” -sarjani ohjeiden mukaan kasattu garderobi, pelkistä jo olemasa olevista vaatteista. Kesän aikana vaatekaappini täydentyi yhdellä valkoisella kauluspaidalla sekä laivastonsinisellä hupparilla sekä muutamalla urheiluvaatteella. Huomattavaa on, että edes kotona olevista vaatteistani ei löytynyt ennestään vastaavia vaatteita kuin nuo kesällä ostamani. Olin erittäin tyytyväinen kesägarderobiini ja aloin todenteolla haaveilla vastavasta helppoudesta vuoden ympäri. Vielä on pari sellaista vaatekappaletta, jotka minulta selvästikin puuttuvat, ja joita olen useasti vaatekaappiini kaivannut. Niiden hankintaan suuntaan sitten kun juuri minulle sopivat vaatekappaleet löytyvät.

Kotiin palaaminen oli hienoinen järkytys. Vaatekaapissani oli saman verran ellei jopa kaksinkertainen määrä vaatteita kuin kesällä mukanani olleet. Lomaviikon aikana (muiden asioiden lomassa) aloitin vaatekaappini karsimisen. Noudatin karsinnasa sekä Täydellistä vaatekaappia metsästämässä -sarjassa esittelemiäni periaatteita että Marie Kondon kuuluisaa Konmari -metodia. Olen tähän mennessä käynyt läpi jo suurimman osan vaatteistani. Vielä on jäljellä laukut ja kellarissa odottavat paksut talvivaatteet. Nämä viimeiset käyn läpi viimeistään viikonloppuna.

Voin varauksetta suositella minimalistisempaa vaatekaappia pohtiville ennalta määrätyn ajan elämistä tavallista huomattavasti suppeammalla, mutta tarkkaan harkitulla vaatekaapilla.