Täydellistä vaatekaappia metsästämässä, osa 2

Hahaa, en vieläkään avannut vaatekaappiani! Taustatyötä on tehty luemalla, ja nyt jatkan tutkimalla omaa tyyliäni ja vaatetarpeitani.

 

Jotta vaatekaapin sisällöksi ei valikoituisi vain sattumanvaraisesti kaupassa silmiin osuvia vaatekappaleita tai kopiota jostakin Pinterestissä eteen osuvasta kapselikokoelmasta, on tärkeää käyttää hieman aikaa oman tyylin ja omien mieltymysten pohtimiseen. En halua kaappiini enää yhtään vaatetta, joka on periaatteessa kiva, mutta ei sitten kuitenkaan ihan nappi alinta juuri minulle. Oman tyylin kartoittamiseen olen käyttänyt avuksi sekä Wardrobe Architectiä että Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaappi -kirjaa, jota minulle suositeltiin edellisen postauksen kommenttiosiossa – Kiitos 🙂 Se on loistava kirja!

Alla vaatekaapille kirjoittamani tavoite viime syksyltä (kyllä, todellakin tutkin, pohdin ja punnitsen asioita pitkään…). Huomattavaa on, että tavoite on pysynyt samana!

Selkeästi minun tyyliäni edustava vaatekaapin sisältö. Kaikki vaatteet on helposti yhdisteltävissä keskenään yhä uusiksi kokonaisuuksiksi. Töihin haluaisin luoda ”uniformun”, oman tyylin, jota voi varioida eri tilanteisiin sopivaksi helposti. Se vapauttaisi minut pukeutumisen pohtimisesta. Vapaa-ajalla oma tyyli hieman rennommalla otteella (niin, että se kestää taaperon hoitamisesta tulevat kyykistelyt, tahrat ym.) Kaipaan lisää vaihtoehtoja kenkiin ja ulkovaatteisiin etenkin niinä vuodenaikoina, kun takki on aina päällä. Halittu värimaailma, jota voi esteittä yhdistellä. Vaatteissa laatu korvaa määrän.

 

Molemmat Sekä Wardrobe Architect että Saramäki kehottavat pilkkomaan itseä miellyttävän tyylin palasiksi (molemmilla on myös käteviä taulukoita ja muita välineitä oman tyylin kartoittamisen avuksi). Omaa persoonallista tyyliä voi etsiä niin omasta historiasta, filosofiasta, kulttuurista, yhteisöstä, harrastuksista, ympäristöstä kuin kehosuhteestakin käsin. Oikeastaan näistä jokaista on hyvä pohtia edes sen verran, että huomaa niiden joko vaikuttavan tai olevan vaikuttamatta omiin mieltymyksiin ja pukeutumisen vaatimuksiin. Omalla kohdallani huomaan tyylini rauhoittuneen ja selkiytyneen mitä vanhemmaksi tulen. Lasten myötä käytännöllisyys on tullut tärkeämmäksi kuin aiemmin. Suurten elämänmuutosten myötä (esim avioero, jonka yhteydessä muutin Tampereelta takaisin pääkaupunkiseudulle, aloitin opinnot ja pyöräytin muutenkin koko elämäni täysin uusille raiteille) olen lennossa muuttanut kokovaatekaappini sisällön vaatteisiin (ja jopa väreihin) liittyvää tunnekuonaa pois pyyhkiessäni. Pukeutumiseni taustalla ei vaikuta sen kummempia filosofioita, uskontoja tai ideologioita. Viimeisten 10 vuoden aikana olen tosin herännyt kestävämpään kulutukseen ja mm. vaihtanut luonnonkosmetiikkaan ja muihin puhdistusaineisiin, ja olen myös alkanut entistä enemmän tiedostamaan vaatebisneksen ongelmia. Kehosuhteeni on kimurantti ja kaksi kertaa synnyttäneenä ja imettäneenä en enää viihdy samalla tavalla erittäin avonaisissa kaula-aukoissa tai täysin vartalon muodot paljastavissa asuissa (lapsuuteni ja nuoruuteni olen viettänyt lähes kaiken vapaa-aikani trikoissa katossa roikkuen ja esiintymisasuni on olleet usein ns. nakki-pukuja, eli tiukkoja trikoisia kokopukuja). Suomessa asuessa ei tietenkään voi välttyä esimerkiksi ilmaston aiheuttamilta vaikutuksilta pukeutumiseen, kun on varauduttava yhtä lailla 30 asteen helteisiin kuin 30 asteen pakkasiinkin.

 

Seuraavaksi on aika sanallistaa oma tyyli. Tähän on tähän apuna voi käyttää esimerkiksi tätä Wardrobe Architectin lomaketta. Saramäki puolestaan tarjoaa pitkän listan eri tyylisuuntia, suosikki vuosikymmenen valintaa sekä mahdollisten tyyli-idoleiden nimeämistä. Koska olen perinpohjainen, tein omat pohdintani molemmilla tavoilla. Ollessani tyyliäni kuvaavien sanavalintojen kanssa kahden vaiheilla, kiusasin puolisoani (joka siitä huolimatta ettei ole erityisen kiinostunut minun pukeutumiseni pohtimisesta on varsin tietoinen minun tyylistäni) kysymällä häneltä vaihtoehdoista paremmin minun tyyliäni kuvaavaa sanaa.

Tyyliäni kuvaaviksi sanoiksi valikoituivat: parisian-chic (mieheni sanoin ”ehdottomasti parisian-chic”), rento ja klassinen. En tavoittele vintage-asustoa, mutta suosikki vuosikymmenten pohtiminen toi esiin mielenkiintoisia näkökulmia tyyliini. Suosikkivuosikymmenikseni valitsin 1950 ja 1960 -luvut. 50-luvun naisellisuus ja 60-luvun selkeälinjaisuus puhuttelevat minua ja molempia on nähtävissä jo olemassa olevissa vaatteisanikin. Ensin ajattelin, ettei minulla ole varsinaisia tyyli-idoleita, mutta tarkemmin ophdittuani heitä löytyi useampiakin! Rakastan Marion Cotillardin aina tyylikästä, mielikuvituksellisesta ja rentoa pukeutumista, samoilla sanoilla ihailen myös Clémense Poésyn tyyliä. Grace Kellyn eleganttia naisellisuutta sekä Audrey Hepburnin tyylin johdonmukaisuutta.

 

Olisi hurjan mielenkiintoista kuulla sinun tyyliäsi kuvaavat kolme sanaa tai tutustua tyyli-idoleihisi! Entä vaikuttaako sinun historiasi, kulttuurisi, yhteisösi tai jokin muu seikka tyyliisi?

Suhteet Oma elämä Trendit

Arvovalintana tasa-arvo

Bluestocking-blogin Minja kirjoitti täällä äijä-feminismistä ja piilotetusta seksismistä. Olin kommentoimassa postausta, mutta vastauksestani tulikin yllättävän pitkä…

Olen miettinyt samaa – paljon. 

Vietän aikaani pääsääntöisesti vain järkevinä, hyvätapaisina ja tiedostavina pitämieni ihmisten seurassa. Silti toisinaan näiden sivistyneidenkin ihmisten suista lipsahtelee kammottavia sammakoita, usein huumoriin verhottuna. Sammakoita, jotka vahvistavat käsitystä feminiinisinä pidettyjen ominaisuuksien tai kiinnostuksenkohteiden huonommuudesta verrattunamaskuliinisena pidettyihin. Pahimmassa tapauksessa olen työpaikan juhlissa joutunut tilanteeseen, jossa kanssani työskentelevät miehet ajautuvat äärimmäisen seksistisiin vitseihin minun ollessa ainoana naisena keskustelussa. Keskustelussa sukupuoltani esineellistettiin rajusti. Samalla koin viestin vahvasti minun työnkuvan vaihtumisesta seurannutta merkittävää nousuani työpaikan arvoasteikossa arvostelevaksi. Piilouduin automaattisesti kauniin hymyn alle – kuten niin monta kertaa aiemminkin. Poistuessani juhlasta työparini kanssa tajusin tilanteen törkeyden, kun työparini, joka ei ottanut tuohon seksistiseen vitsailuun, pyysi minulta anteeksi sukupuolensa edustajien puolesta ja oli tilanteesta selvästi tuohtunut. Vasta silloin tajusin tottuneeni miesten törkeään ja seksistiseen vitsailuun, kun työparini huomautti, ettei se todellakaan ole oikein eikä kenenkään koskaan pitäisi joutua tottumaan tuollaiseen puheeseen. Tämän jälkeen en ole enää ohittanut törkeää tai seksististä vitsailua olankohautuksella tai hymyllä. Silläkin uhalla, että minun ajateltaisiin olevan ärsyttävä ämmä, olen pitänyt puoliani. Olen viimeinkin murtautumassa hiljalleen pois itseään vähättelevän kiltin tytön roolistani ja otan itseni, osaamiseni ja arvoni todesta. Tähän mennessä kukaan ei ole, ainakaan päin naamaa, kutsunut minua ämmäksi, mutta sen sijaan omanarvon tuntoni on noussut ja olen viimein uskaltanut sanoa ääneen asioita, joita ennen olisin hävennyt tai arastellut. Se on tuntunut erittäin hyvältä.

Minulla ei ole tyttäriä, mutta koen tehtäväni kahden pojan äitinä kiinnittää huomiota tasa-arvoon kasvatuksen arvona vähintään yhtä paljon kuin tytön äitinä. Uskon, että kasvatukseen panostamalla on mahdollista saavutta entistä tasa-arvoisempi tulevaisuus. Tasa-arvokasvatus tapahtuu arjen keskellä minun ja puolisoni tasa-arvoisena kumppanuutena, siinä ettei keskinäistä työnjakoamme (puolisoni ei pese pyykkiä ja minä puolestani en koskaan tankkaa autoa tai huolla sitä muutenkaan, vaikka pidänkin renkaiden vaihtamisesta) selitä sukupuolella tai osaamattomuudella, vaan yhteisellä hekilökohtaisia mieltymyksiä kunnioittavalla sopimuksella (minä todella inhoan tankkaamista ja pyykkien suhteen olen niin pikkutarkka, että haluan tehdä sen itse, ja renkaiden vaihtamisen ilon suon mielelläni miehelleni).

Toisin kuin kuulen toisinaan pohdittavan, feminismi ei tarkoita patriarkaalisen yhteiskunnan muuttamista matriarkaaliseksi, naisten täydellistä kieltäytymistä kotitöistä tai muista perinteisesti feminiinisinä pidetyistä askareista. Feminismin tavoitteena on tasa-arvoisuus. Tasa-arvoisuus tarkoittaa kirjaimellisesti tasa-arvoa, sitä että kumpaakaan sukupuolta ei alisteta suhteessa toiseen. Sitä, että naiset eivät uransa nousukiidossa lyö toistuvasti päätään lasikattoon. Sitä, että miehet voivat ilmaista avoimesti myös feminiinisinä pidettyjä tunteita, haluja ja tekoja ilman äijä-etuliitettä. En kaipaa tasa-arvoista maailmaa vain oman sukupuoleni edustajana, vaan kaikille parempana ja vapaampana vaihtoehtona.

Puheenaiheet Vanhemmuus Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta