Hahaa, en vieläkään avannut vaatekaappiani! Taustatyötä on tehty luemalla, ja nyt jatkan tutkimalla omaa tyyliäni ja vaatetarpeitani.

Jotta vaatekaapin sisällöksi ei valikoituisi vain sattumanvaraisesti kaupassa silmiin osuvia vaatekappaleita tai kopiota jostakin Pinterestissä eteen osuvasta kapselikokoelmasta, on tärkeää käyttää hieman aikaa oman tyylin ja omien mieltymysten pohtimiseen. En halua kaappiini enää yhtään vaatetta, joka on periaatteessa kiva, mutta ei sitten kuitenkaan ihan nappi alinta juuri minulle. Oman tyylin kartoittamiseen olen käyttänyt avuksi sekä Wardrobe Architectiä että Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaappi -kirjaa, jota minulle suositeltiin edellisen postauksen kommenttiosiossa – Kiitos 🙂 Se on loistava kirja!

Alla vaatekaapille kirjoittamani tavoite viime syksyltä (kyllä, todellakin tutkin, pohdin ja punnitsen asioita pitkään…). Huomattavaa on, että tavoite on pysynyt samana!

Selkeästi minun tyyliäni edustava vaatekaapin sisältö. Kaikki vaatteet on helposti yhdisteltävissä keskenään yhä uusiksi kokonaisuuksiksi. Töihin haluaisin luoda ”uniformun”, oman tyylin, jota voi varioida eri tilanteisiin sopivaksi helposti. Se vapauttaisi minut pukeutumisen pohtimisesta. Vapaa-ajalla oma tyyli hieman rennommalla otteella (niin, että se kestää taaperon hoitamisesta tulevat kyykistelyt, tahrat ym.) Kaipaan lisää vaihtoehtoja kenkiin ja ulkovaatteisiin etenkin niinä vuodenaikoina, kun takki on aina päällä. Halittu värimaailma, jota voi esteittä yhdistellä. Vaatteissa laatu korvaa määrän.

Molemmat Sekä Wardrobe Architect että Saramäki kehottavat pilkkomaan itseä miellyttävän tyylin palasiksi (molemmilla on myös käteviä taulukoita ja muita välineitä oman tyylin kartoittamisen avuksi). Omaa persoonallista tyyliä voi etsiä niin omasta historiasta, filosofiasta, kulttuurista, yhteisöstä, harrastuksista, ympäristöstä kuin kehosuhteestakin käsin. Oikeastaan näistä jokaista on hyvä pohtia edes sen verran, että huomaa niiden joko vaikuttavan tai olevan vaikuttamatta omiin mieltymyksiin ja pukeutumisen vaatimuksiin. Omalla kohdallani huomaan tyylini rauhoittuneen ja selkiytyneen mitä vanhemmaksi tulen. Lasten myötä käytännöllisyys on tullut tärkeämmäksi kuin aiemmin. Suurten elämänmuutosten myötä (esim avioero, jonka yhteydessä muutin Tampereelta takaisin pääkaupunkiseudulle, aloitin opinnot ja pyöräytin muutenkin koko elämäni täysin uusille raiteille) olen lennossa muuttanut kokovaatekaappini sisällön vaatteisiin (ja jopa väreihin) liittyvää tunnekuonaa pois pyyhkiessäni. Pukeutumiseni taustalla ei vaikuta sen kummempia filosofioita, uskontoja tai ideologioita. Viimeisten 10 vuoden aikana olen tosin herännyt kestävämpään kulutukseen ja mm. vaihtanut luonnonkosmetiikkaan ja muihin puhdistusaineisiin, ja olen myös alkanut entistä enemmän tiedostamaan vaatebisneksen ongelmia. Kehosuhteeni on kimurantti ja kaksi kertaa synnyttäneenä ja imettäneenä en enää viihdy samalla tavalla erittäin avonaisissa kaula-aukoissa tai täysin vartalon muodot paljastavissa asuissa (lapsuuteni ja nuoruuteni olen viettänyt lähes kaiken vapaa-aikani trikoissa katossa roikkuen ja esiintymisasuni on olleet usein ns. nakki-pukuja, eli tiukkoja trikoisia kokopukuja). Suomessa asuessa ei tietenkään voi välttyä esimerkiksi ilmaston aiheuttamilta vaikutuksilta pukeutumiseen, kun on varauduttava yhtä lailla 30 asteen helteisiin kuin 30 asteen pakkasiinkin.

Seuraavaksi on aika sanallistaa oma tyyli. Tähän on tähän apuna voi käyttää esimerkiksi tätä Wardrobe Architectin lomaketta. Saramäki puolestaan tarjoaa pitkän listan eri tyylisuuntia, suosikki vuosikymmenen valintaa sekä mahdollisten tyyli-idoleiden nimeämistä. Koska olen perinpohjainen, tein omat pohdintani molemmilla tavoilla. Ollessani tyyliäni kuvaavien sanavalintojen kanssa kahden vaiheilla, kiusasin puolisoani (joka siitä huolimatta ettei ole erityisen kiinostunut minun pukeutumiseni pohtimisesta on varsin tietoinen minun tyylistäni) kysymällä häneltä vaihtoehdoista paremmin minun tyyliäni kuvaavaa sanaa.

Tyyliäni kuvaaviksi sanoiksi valikoituivat: parisian-chic (mieheni sanoin ”ehdottomasti parisian-chic”), rento ja klassinen. En tavoittele vintage-asustoa, mutta suosikki vuosikymmenten pohtiminen toi esiin mielenkiintoisia näkökulmia tyyliini. Suosikkivuosikymmenikseni valitsin 1950 ja 1960 -luvut. 50-luvun naisellisuus ja 60-luvun selkeälinjaisuus puhuttelevat minua ja molempia on nähtävissä jo olemassa olevissa vaatteisanikin. Ensin ajattelin, ettei minulla ole varsinaisia tyyli-idoleita, mutta tarkemmin ophdittuani heitä löytyi useampiakin! Rakastan Marion Cotillardin aina tyylikästä, mielikuvituksellisesta ja rentoa pukeutumista, samoilla sanoilla ihailen myös Clémense Poésyn tyyliä. Grace Kellyn eleganttia naisellisuutta sekä Audrey Hepburnin tyylin johdonmukaisuutta.

Olisi hurjan mielenkiintoista kuulla sinun tyyliäsi kuvaavat kolme sanaa tai tutustua tyyli-idoleihisi! Entä vaikuttaako sinun historiasi, kulttuurisi, yhteisösi tai jokin muu seikka tyyliisi?