Parasta marraskuussa

helsinki_töölö_aurinko
Marraskuun viimeisen päivän kauneus ja talven valo.

Tekisi mieli sanoa, että parasta marraskuussa oli sen loppuminen. Ei asia todellisuudessa ihan niinkään ole, vaikka olen kyllä tuntenut pimeyden painon raskaana niskassani. Suurimman osan kuuta olen elänyt ”päiväni murmelina” -henkisessä liki samanlaisena toistuvassa työputkessa, jossa viikonpäivät ja ajan kuluminen hämärtyvät. Aivan kuun lopussa sairastuin ikävään flussaan juuri ensi-iltaviikolla ja menetin Peppi Pitkätossu -baletin ensi-illan. Samasta taudista toivun yhä, vaikka onneksi olen jo päässyt taas jalkeille ja kiinni arkeen. Silti tähänkin kuuhun mahtui myös kohokohtia ja ilonaiheita!

Itseni ylittäminen töissä. Marraskuuhun mahtui sekä CircOperan että Pepin ensi-illat, joista ensimmäinen oli kuun alussa ja toinen lopussa. Kiire ja työmäärä on ollut melkoinen. Yksi ehdottomista kohokohdista oli se kun suljin CircOperan partituurin loppuunmyydyn esityksen jälkeen, jossa yleisö taputti esiintyjille seisaallaan. Toisaalta kahta teosta limittäin työstäessä opin myös paljon itsestäni ja siitä mihin oikeasti pystyn. En voi sanoa, että kaikki olisi ollut helppoa, mutta nyt seison tyytyväisenä kun katson taaksepäin ja totean: ”Selvisinpäs!” Opin, että tiukan paikan tullen minusta löytyy kyllä vielä se viideskin vaihde ja että supervoimani on ystävällisyys, joka kantaa tiukoissakin paikossa pitkälle kaikken edunmukaisesti.

Suloisen pojan nimijuhlat. Ystäväni poikavauva sai kuun alussa kauniin ja persoonallisen nimen, jossa kuohuu villi valtameri, vanhempien rakkaus ja perheen elämäntapa. Oli paitsi ihana tavata pitkästä aikaa rakasta ystävää ja hänen perhettään sekä tietenkin itse juhlakalua myös herkistyä kuuntelemaan pojan nimien kaunista tarinaa.

Teatteri-/bileilta. Esikoiseni järjesti ystävilleen juhlat ja ensimmäistä kertaa me vanhemmat liukenimme pois paikalta häiritsemästä teinien juhlia. Oli hauska seurata miten poika valmisteli juhlatarjoiluja ja siivosi ennen vieraiden saapumista, ja toisaalta  sitä miten hän ei olisi malttanut odottaa meidän vanhempien poistumista. Me käytimme ajan hyväksi kiertelemällä kaupungilla, käymällä teatterissa ja syömällä ravintolaillallisen. Kotiin saapuessa ehdimme vielä tavata pikaisesti esikoisen ystäviä ja kuulla innokkaan isännän selonteon illan tapahtumista.

Kuopuksen kiinnostus Peppi-balettiin. Kuopuksemme on tähän asti suhtautunut esityksiin hieman torjuvasti. Hänelle on pienestä pitäen ollut selvää miten teatteri toimii – onhan hän viettänyt paljon aikaa teatterilla seuraten pukuhuoneessa isänsä valmistautumista esitykseen ja tutustunut useampaan eri teatteriin, joissa olemme työskennelleet. Vilkkaan mielikuvituksen omaavalle lapselle esitysten katsominen on kuitenkin ollut hurjan jännittävää, vaikka hän tuntisikin esiintyjät roolien takana. Nyt poika kuitenkin innostui Pepistä ja sainkin keskustella ja vastailla hänen kysymyksiinsä teoksesta monta kertaa marraskuun aikana. Vaikka kenraaliharjoitus menikin minun sairastumiseni vuoksi meiltä sivu suun, pääsi poika lopulta katsomaan esitystä isoäitinsä kanssa heti ensi-illan jälkeen. Etukäteen katsoimme pääroolien tanssijoiden kasvokuvat ja kävimme lyhyesti juonen läpi. Meillä oli myös tuuria, sillä esityksen jälkeen lapsiyleisöllä oli mahdollisuus osallistua taiteilijatapaamiseen ja jutella Pepin, Tommin ja Annikan kanssa oopperan lämpiössä. Poika rakasti esitystä! Ehkäpä jää on viimein murrettu ja saamme pojan pelottomasti katsomaan jatkossa myös muita lastenesityksiä.

Syvälliset pohdinnat ja rakkaus. Marraskuu on täyttynyt myös syvällisistä pohdinnoista. Olen kerta toisensa jälkeen sukeltanut syvään päähän ja pohtinut isoja asioita elämässäni. Tunteet on olleet pinnassa monella eri tapaa. Olen kiitollinen siitä, että rakas mieheni on paitsi jaksanut keskustella kanssani ja kuunnella pohdintojani myös osoittanut jälleen kerran olevansa juuri se ihminen jonka haluan rinnalleni. Hän on se tukeva kallio, johon voin nojata kun tunnen itseni liian irtonaiseksi. Hänen rakastavassa sylissään on kotini silloinkin, kun olen hieman hukassa ja valtavan keskeneräinen. En voi kylliksi kiittää onneani siitä, että saan jakaa elämäni, rakkauden ja perheen hänen kanssaan.

Puheenaiheet Parisuhde Työ Ajattelin tänään

Mikä on sinulle mehua metsässä?

Kuopus oli viime viikonloppuna hoidossa isovanhemmilla. Lauantaina ja sunnuntaina poika sai leikkikaverikseen myös siskoni lapset. Lapset leikkivät metsässä ja joivat lämmintä mehua. Äitini lähettämissä kuvissa kuopukseni on onnensa kukkuloilla, kun taas serkut suhtautuvat tilanteeseen arkipäiväisemmin. Pohdimme asiaa myöhemmin äitini kanssa ja totesimme, että kuvissa näkyy selkeästi kaupunkilaislapsen ja maalaislapsen ero. Minun kuopukselleni lämmin mehu ja metsäretki on poikkeuksellinen tilanne kun taas maalla asuville serkuille jokaviikkoista puuhaa. Samalla tavalla serkut innostuvat meillä käydessään esimerkiksi raitiovaunuista, jotka on meille täysin arkipäivää.

Sama efekti näkyy myös aikuisten elämässä esimerkiksi työstä puhuttaessa. Minä kuuntelen silmät loistaen ja ihaillen, kun ihmiset kertovat työpaikoistaan ja työtehtävistään (ihmiset tekee upeita juttuja työkseen ja osaavat vaikka mitä!) ja päin vastoin monet ovat kiinostuneita arjesta teatteritaloissa. Äitini totesikin osuvasti, että minun arkeni oopperan, teatterin ja baletin maailmassa on minulle vain arkea, mutta jollekin toiselle se on ”mehua metsässä”: erityistä, kiehtovaa ja kiinnostavaa. Välillä onkin hyvä katsoa omaa työtä jonkun toisen silmin, jolloin arki muuttuu taas heti paljon kiehtovammaksi.

Omalle mielelle olisi hyväksi myös vapaa-ajalla tehdä toisinaan niitä asioita, jotka on itselle juuri sitä ”mehua metsässä”. Uskaltautua hieman ulos omasta elämänpiiristä ja tehdä otain ihanaa, erityistä ja nautinnollista. Pienikin irtiotto voi saada aikaan ihmeitä. Eikä näiden pienten nautintojen tarvitse olla kalliita. Ehkä vain muutat hieman reittiä juoksulenkillä tai nautit sunnuntaikahvit kahvilassa, jossa et ole aiemmin käynyt (mieluiten siinä, jota olet vain kaukaa ihaillut), tai vaihdat maisemaa kaupungista metsään tai toisin päin.

Itse olen vielä jouluun asti niin kiinni töissä, etten ehdi tehdä sen suurempia retkiä, mutta olen hakenut vaihtelua ja pieniä onnen hetkiä niissä puitteissa kuin ehdin. Olen toisinaan vaihtanut polkupyöräilyn kävelyyn, lähtenyt kotoa hieman aiemmin ja suorimman reitin sijasta kävellyt työmatkalla Töölönlahden ympäri. Jo pienetkin muutokset arkeen tekevät hyvää mielelle ja jaksamiselle. Huomasin myös, että valitsemalla kuulokkeisiin täysin erilaista musiikkia kuin työssä, mieleni virkistyy kummasti. Näiden pikkuruisten arjen raiteilta sivuun hyppäämisten seurauksena jaksan paremmin ja olen luovempi.

Mikä on sinulle mehua metsässä?

Kuva: Pixabay/Sophkins

Hyvinvointi Hyvä olo Mieli Ajattelin tänään