Eilen meidän ensitapaamisesta tuli kuluneeksi tasan 8 vuotta. Romantikkona muistelen sitä mielelläni. Näin jälkiviisaana sanoisin jo silloin varhain tuntuneen, että olimme jonkin hyvän ja kauniin äärellä tutustuessamme toisiimme. Tämä tarina on kirjoitettu minun näkökulmastani.

Olin katsomassa teatterijalkapalloa, eli vuosittaista teattereiden välistä jalkapalloturnausta. Minulla oli ollut vähintäänkin huono aamu ja oloni oli kireä ja hermostunut. Kun näin miehen saapuvan tuttuni mukana, totesin mielessäni tämän olevan komea, mutta kireän mielialani perusteella luokittelin hänet pian myös ärsyttäväksi ja äänekkääksi. Myöhemmin lähdimme läheiselle huoltoasemalle ostoksille ja minut esiteltiin tuolle komealle (ja äänekkäälle) miehelle. Yllätyksekseni mies reagoi esittelyyn suutelemalla kämmenselkääni ja pitämällä minulle tiiviisti seuraa ja naurattamalla minua sekä matkalla että ostoksilla.

Kun pelit oli pelattu, jatkoimme ystäväporukan kanssa ravintolaan ja mies lähti toisen porukan matkaan. Myöhemmin hän ilmestyi ravintolaan, jossa istuimme. Hän tuli istumaan minua vastapäätä ja sai tempuillaan minut nauramaan. Olin kuitenkin väsynyt ja ajattelin lähteä kotiin, mutta yhteinen ystävämme suostutteli minut jäämään. Siitä lähtien mies piirittikin minua koko loppuillan.

Kun erosimme, kysyi mies minulta puhelinnumeroa. Annoin sen ja pian sainkin häneltä jo ensimmäisen viestin. Sovimme treffit seuraavan viikon alkuun. Tapasimme sateisessa Helsingissä kotini lähellä sijainneessa kahvilassa. Yllätyksekseni kahden kesken vastassani olikin huomattavasti ujompi, kohtelias, syvällinen ja älykäs mies. Tämän tapaamisen jälkeen tajusin, että olin kovaa vauhtia ihastumassa tähän mieheen.

Tapasimme muutaman päivän päästä kolmannen kerran, nyt aamiaisella ennen minun laulutuntiani ja ennen hänen lähtöään lentokentälle. Tämä tapaaminen päättyi laulunopettajani ikkunan alle emmekä osanneet oikein hyvästellä toisiamme. Opettajani ilmestyi parvekkeelle etsimään minua, koska olin tapojeni vastaisesti myöhässä. Hämmentyneenä ja itsenikin yllättäen huikkasin hänelle suutelevani ensin tätä miestä ja tulevani sitten ylös. Pyysin miestä lähettämään minulle kortteja kuukauden kestävältä matkalta ja annoin hänelle kesäosoitteeni.

Laulutunnin jälkeen puhelimeeni kilahti jälleen viesti mieheltä. Tästä alkoi noin kuukauden kestänyt tiivis yhteydenpito. Vaihdoimme viestejä puhelimella, messengerissä ja aika ajoin postiluukustani tipahteli postikortteja Euroopan eri kaupungeista. Viestittely huipentui siihen, että mies lyhensi lopulta matkansa kestoa ja lensi Berliinin sijaan luokseni Savonlinnaan.

Loppu on historiaa. Mies, on edelleen komea, hauska, kohtelias, syvällinen ja älykäs, mutta myös äänekäs ja toisinaan ärsyttävä. Rakastan häntä valtavan paljon.