Parasta heinäkuussa

Kukkia_puutarha_talo_skansen

Heinäkuu on ollut melkoista vuoristorataa. Tunnetasolla on ollut suuria myllerryksiä ja se on osaltaan värittänyt heinäkuun kokonaistunnelmaa. Siitä huolimatta kuukauteen on kuulunut todella paljon hyvää ja kaunista. Ehkä merkittävin opetus onkin siinä, että kiinnittää huomion ihaniin hetkiin ja päiviin niiden huonompien sijaan. Olen kiitollinen silti myös niistä heikoista hetkistä, koska olen oppinut paljon itsestäni, ja keväällä ensin aavistuksenomaisesti ja sitten rytinällä käyntiin pyörähtänyt sisäinen muutos on näiden kipuilujen myötä pyörinyt taas eteen päin. Tässä heinäkuun parhaita asioita.

Perhe. Olemme viimein päässeet lomailemaan ja viettämään aikaa oman perheen kesken kotona ja matkoilla. On ihana nähdä lapsen ilo ja seurata kuinka hän remuaa isänsä kanssa. Kiireettömyys ja suunnittelemattomuus on toimineet hyvin. Lomailusta puuttuu suorittamisen maku ja elämä kulkee omaa tahtiaan meidän kelluessa rennosti mukana. Välillä 4-vuotiaan viihdetoimistona toimiminen tuntuu raskaalta, mutta toisinaan mikään ei voisi olla mukavampaa kuin istua puistossa lapsen leikkiessä juuri löytämänsä uuden leikkikaverin kanssa. Toisaalta on ihana paeta Helsingin helteitä ilmastoituihin taidemuseoihin, joissa lapsikin viihtyi hienosti. Kävimme myös parin päivän matkalla Tukholmassa, jossa kuljimme lapsen ehdoilla vieraillen ensin Junibackenissa ja seuraavana päivänä Skanssenilla. Lisäksi olemme matkailleet kotimaassa Itä-Suomessa. Teimme myös päiväretken Turkuun, jossa tapasimme kuopuksen rakasta ystävää Kupittaan Seikkailupuistossa. Olen myös saanut arvokasta omaa aikaa miehen ja lapsen vieraillessa Tampereella.

Koti. Olen heinäkuun aikana löytänyt taas sisältäni pienen sisustajan ja vienyt eteen päin keskeneräisiä projekteja. Maalasimme kuopuksen kanssa hänen pulpettinsa. Kierrätettynä ostettu pulpetti oli maalattu valkoiseksi edellisen omistajan toimesta ja kuopukseni oli piirtänyt tussilla sen pintaan koko kannen kattavan piirroksen meidän perheestä – syyksi hän silloin kertoi riittävän suuren paperin puutteen. Nyt poika kuitenkin oli jo valmis luopumaan piirroksestaan mieleisen värin löydyttyä. Pulpetti maalattiin siis vaaleansiniseksi. Jämämaaleilla maalasin myös pojan second hand sienituolin lakit sinisiksi. Saimme myös viimein ripustettua kitaran ja ukulelen omille paikoilleen ja järjestimme kylpyhuoneeseen kauniimmat säilytyskorit. Hankin myös kauniita laattoja, joista tein lasinalusia ja pannunaluset, mitä olin harkinnut tekeväni jo viimeiset kolme vuotta.

Sukulaiset. Olemme nähneet heinäkuun aikana sukulaisia molemmin puolin sukua. Minun sukulaisiani tavattiin joukolla äitini syntymäpäiväjuhlissa Hotelli Punkaharjussa. Keväällä tätini muutti vain muutaman korttelin päähän meidän kodistamme ja kävin viimein kuopuksen kanssa katsomassa heidän uutta kotiaan. Samalla kuopukseni ihastui ikihyviksi setääni – kysymys lienee jonkinlaisesta sielunkumppanuudesta, koska en ole koskaan aiemmin nähnyt yhtä intensiivistä innostusta ja ihailua. Mieheni kauempana asuvat sisarukset perheineen tulivat Kaliforniasta ja Skotlannista käymään Suomessa ja olemme päässeet tapaamaan heitä. Oli suloista seurata miten serkukset, joilla ei ole vielä yhteistä kieltä, leikkivät yhdessä kuin kielimuuria ei olisikaan ja toistelivat papukaijoina toistensa sanoja.

Kasvit. Heinäkuussa kasvit rehottavat joka puolella. Luonnossa alkukesän raikkaus on väistynyt uhkean täyteläisyyden tieltä. Olen ihaillut kukkivia niittyjä ja metsän lehväkattoja sekä järvien ja lampien pinnalla kukkivia lumpeita ja ulpukoita. Sama Kasvamisen voima ulottuu myös kotini viherkasveihin, jotka kasvavat kohisten. Lähes päivittäin jostain kasvista puskee esiin uusia lehtiä ja monet kasvini ovat myös innostuneet kukkimaan. Kuumuus tuo hieman haasteita ja joitakin kasveja täytyy kastella tavallista useammin. Yhden kasvin onnistuin vahingossa hukuttamaan, mutta säästyin ruukun ostamiselta parin vahingossa katkenneen juorun oksan kasvatettua itselleen jo istuttamiskelpoiset juuret vesilasissa.

Iho. Ayurvedisen kasvohoidon ja uuden ihonhoitorutiinin ansiosta kasvojeni iho on nyt kauniimpi kuin koskaan aikuisiällä aiemmin. Olen kulkenut kesäkuun jälkeen myös koko heinäkuun joko kokonaan meikittä tai hyvin minimalistisella meikillä (ripsiväri+poskipuna ja tarvittaessa peitevoide silmänalusille) olipa kyse sitten arjesta tai juhlasta. Olen myös tehnyt ensimmäisiä kokeiluja ostamallani gua sha -kammalla. Olen nautiskellut ihoni hyvinvoinnista erityisesti siksi, että se on niin pitkään ollut vaihtelevasti kuiva, hurjan ärtynyt, helahteleva ja poltteleva. Ihoni tuntuu viimein löytäneen rauhan. Erityisen hyvälle mielelle tulin eilen, kun kasvovettä ostaessa kosmetiikka myyjä arvioi ikäni 10 vuotta todellista nuoremmaksi. Viimeistään se todisti, ettei ihoni kuulaus ja hyvinvointi ole vain henkilökohtaista harhaa.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *