Parasta maaliskuussa
Maaliskuu toi meidän kaikkien elämään todella suuria muutoksia korona-epidemian myötä. Kuukausi sitten en todellakaan olisi arvannut tänään viettäväni jo kolmatta viikkoa kotona perheen kesken täysin erillään normaalista arjestamme. Uskon kuitenkin siihen, että kaikesta, k a i k e s t a, löytyy jotain hyvää, kun päättää kiinnittää siihen huomionsa. Siksi tässä maaliskuun parhaat.
Baletti. Olen kiitollinen kaikista niistä balettitunneista, joilla ehdin käydä ennen kuin tanssikoulu suljettiin. Ja ilokseni sain eilen tiedon, että peruuntuneet tunnit saa korvata kesän ja syksyn aikana sitten kun tanssikoulun toiminta voi taas jatkua. Sain myös opettajaltani sähköpostiin linkin nauhoitettuun harjoitukseen, jota voin tehdä kotioloissa. Vaikka videon kanssa harjoittelu ei olekaan sama asia kuin tanssitunti, olen kiitollinen opettajalleni tästä mahdollisuudesta pitää baletti osana elämääni myös tänä poikkeuksellisen aikana.
Squash. Päätin helmi-maaliskuun vaihteessa astua rohkeammin epämukavuusalueelle ja päädyin kokeilemaan ensimmäistä kertaa elämässäni squashin pelaamista mieheni opastamana. En todellakaan ole tuttu pallo- ja mailapelien kanssa, mutta minulla oli hurjan hauskaa! Pelaamisesta jäi nälkä päästä uudelleen palloiluhallille. Vaikka varaamamme peliaika peruuntuikin koronan vuoksi, menemme yhdessä taas pelaamaan sitten kun tämä eristäytyminen on ohi.
Perhe. Kotiin linnottautumisen myötä on käynyt yhä selvemmäksi kuinka onnekas olen, kun saan jakaa elämäni mieheni ja kahden poikani kanssa. Tämä aika on näyttänyt sen, mikä elämässämme on keskeistä, sen mikä jäää, kun kaikki muu on riisuttu pois. Olemme saaneet huomata, että keiken keskiössä meiläl on ihana perhe.
Ystävät. Viestit ja pienet ilmoitukset siitä, että te olette siellä, vaikkemme nyt pääse juurikaan näkemäään, on äärimmäisen tärkeitä. Kiitos jokaisesta viestistä, hymiöstä ja reaktiosta. Jokainen kontakti muistuttaa siitä, ettemme ole yksin. Jokainen kontakti muistuttaa siitä, että elämä jatkuu. Olen huono käyttämään sähköisiä mahdollisuuksia yhteyden pitämiseen. Minun on vaikeaa tarttua puhelimeen ja soittaa tai sopia kuvayhteydestä. Epäröin viestien lähettämistä ja ystävien tägäämistä hölmöihin haasteisiin. Silti aina kurottaessani kohti, te vastaatte. Tai sitten te kurotatte minua kohti silloin, kun olen itse saamaton. Kiitos!
Piano. Kotona oleilu on kuitenkin saanut minut istumaan pianon ääreen monta kertaa päivässä ja viihtymään siinä pitkiäkin aikoja. Kaiken harjoittelun myötä olen jo alkanut hieman kehittyäkin kömpelössä komppaamisessani. Soittaminen ja laulaminen lieventävät stressiäni. Musiikki antaa minulle väylän käsitellä ahdistaviakin tunteita ja vie kohti sisäistä rauhaa.
Mieheni syntymäpäivä. Vaikka suunnittelemani yllätysjuhla peruuntuikin, sain järjestettyä päivänsankarille syntymäpäivän, joka toivottavasti muistetaan muustakin kuin koronasta. Sankarin lempiruoilla katettu brunssipöytä ja ilmapallojen meri piristivät aamua. Ja ystävien kanssa sovitut video- ja äänitervehdykset pitivät päivänsankarin kiinni juhlatunnelmassa aina iltaan asti.
Valo. Onneksi nyt on kevät! Kaiken tämän eristyksen ja pakotetut muutokset elämässä jaksaa paremmin kun ulkoillessa voi ihastella kevään merkkejä ja puihin puhkeavia silmuja. Ja kotona kaikki tuntuu siedettävämmältä kun ikkunoista tulevissa valoläikissä on jo lämmintä ja kirkkaus häikäisee silmiä. Tiedän, että emme hautaudu ikuisiksi ajoiksi kotiin. Elämä kohisee, kun kevät etenee luonto valmistautuu kesään. Elämä jatkuu, vaikka toisinaan kaikki tuntuisikin pysähtyneen.
Lue myös: