Seitsemän sisarta – Maian tarina
Luin helmikuussa Annan blogista suosituksen Licinda Rileyn kirjasarjasta Seitsemän sisarta. Anna kuvasi sarjaa viihdyttäväksi hömpäksi. Sen hetkiseen väsymykseeni koin kaipaavani jotain juuri sellaista, joten laitoin sarjan ensimmäisen osan heti kirjastosta varaukseen.
Kun sain kirjan lopulta käteeni kannoin sitä vähän häpeillen. Kansi näyttää todellakin hömppäromaanin kannelta ja oma ylpeyteni ei oikein meinannut antaa myöten julkisesti kuljettaa sen näköistä kirjaa lainauslaitteelle. Kotona unohdin kirjan lipaston päälle ja tartuin ensin muihin lainaamiini kirjoihin. Vasta ensi-iltaviikolla tartuin kirjaan, koska toivoin hömpän vievän ajatukseni vapaa-ajalla pois töistä. Harhautus toimi.
Seitsemän sisarta on hömppää ja voi hyvin yhtyä Annan kuvaukseen viihdyttävästä hömpästä. Ilman Annan kirjoittamaa lupausta siitä, että alun hieman vastustusta herättävä kuvailu yltiörikkaasta perheestä ei jatku koko kirjan läpi, olisin jättänyt kirjan heti alun luettuni lukematta. Ahmin kirjan lopulta hetkessä ja huomasin pian varanneeni kirjastosta jo sarjan seuraavat osat – jopa sen neljännen, joka ilmestyy suomennettuna vasta syksyllä.
Maian tarinassa minua viehätti (ilmeisesti läpi koko kirjasarjan toistuva) kahdessa eri ajassa tapahtuva tarina. En ole vielä lukenut muita osia, joten en tiedä onko ne yhtä koukuttavia, mutta Maian tarinan Rio de Janeirossa ja Pariisissa tapahtuva tarina viehätti minua. Minua ilahduttaa myös kirjaan sisällytetyt viittaukset taiteeseen ja mytologioihin liittyvät hahmojen nimistä löytyvät anagrammit. Kirjasarjan innoituksena on Seitsemän sisaren tähtikuvio (joka tunnetaan myös nimellä Seulaset ja Plejadit) ja ainakin tämän ensimmäisen osan perusteella Seulasten mytologian sisarten mukaan nimetyt sisaret taitavat muistuttavat luonteiltaan mytologisia esikuviaan.
Seitsemän sisarta on siis täydellistä hömppää ajatusten harhauttamiseksi ja korvaa hyvin esimerkiksi suoratoistopalveluiden hömppäsarjamaratonit. Ja tässä sarjassa kirjoja on lopulta kokonaista seitsemän eli ihan heti ei luettava lopu.
