Toukokuun kirja nro 2: Ackté!

ackte.jpg

 

Olen ihaillut Aino Acktéta aivan pikkutytöstä asti. Ensin ihastuin Ateneumissa Kansallisgallerian kokoelmiin kuuluvaan Albert Edelfeltin maalaamaan Aino Acktén muotokuvaan. Kuva on suuri ja esittää pitkän ja hoikan Aino Acktén luonnollisessa koossa. Kuvassa Ackté seisoo elävän näköisenä mustassa leningissä ja hatussa suuri karva kaulus harteillaan. taustalla näkyy teatterin eturamppi ja kullankeltainen esirippu. Kuva lumosi minut täysin ja vanhempieni kertoman mukaan en sillä museokäynnillä suostunut enää liikahtamaan paikaltani katsomaan muita teoksia ollenkaan. Myöhemmin kiinnostuin myös Acktén urasta ja taiteesta sekä siitä miten hän on vaikuttanuut suomalaisen oopperakulttuurin syntyyn Kotimaisen Oopperan (nykyiseltä nimeltään Suomen Kansallisooppera) perustajajoukossa ja Savonlinnan Oopperajuhlien perustajana. Aino Acktén vuoksi lapsuuden toiveammattieni listaan keijukaisen, opettajan ja balettitanssijan rinnalle nousi oopperalaulaja jo päiväkoti-ikäisenä ennen kuin olin edes nähnyt oopperaa ensimmäistä kertaa (ensimäisen oopperakokemukseni sain 6-vuotiaana, vaikka olin toki kuullut oopperaa levyltä ja nähnyt pätkiä televisiosta jo ennen sitä).

Tartuin Raija Orasen viime syksynä ilmestyneeseen kirjaan Ackté, kun kävin kirjastossa noutamassa varaamiani teoksia. Luin kirjan nopeasti, alle viikossa. Orasen teksti on helppoa luettavaa ja sairaslomalla minulla oli hyvin aikaa. Ackté on faktaan pohjautuvaa fiktiota, kuten myös alkuvuodesta lukemani Fanny. Oranen on tavoittanut hyvin sen hengen, joka välittyy esimerkiksi Aino Acktén kirjeenvaihdosta hänen perheensä kanssa. Aino Acktésta paljon lukeneenakin pidin kirjaa oikein viihdyttävänä ja onnistuneena. Voin siis huoletta suositella kirjaa kevyeksi lukemiseksi kaikille, joiden sydän sykähtelee Pariisille ja vuosisadan vaihteen taidemaailmalle. Keskeisenä asiana kirjassa esiin nousee myös Suomen itsenäistymisen vaiheet ja erityisesti sitä edeltänyt kansallisromantiikka ja fennomania. Oopperakirjallisuutta tuntemattomalle lukukokemus voi syventyä myös tutustumalla kirjassa esiin nouseviin Aino Acktén uran keskeisiin oopperoihin esimerkiksi kuuluisien aarioiden kautta.

 

edelfeltin_ackte.jpg

 

 

Tein vuoden vaihtuessa itselleni lupauksen palata rakkaan lukuharrastukseni pariin ruuhkavuosien kiireistä huolimatta. Totesin, että aiemmin hyvin hitaalta kuulostanut kirja kuukaudessa -tahti voisi olla sopiva hektisen arkeni keskellä. Löydät aiemmin tänä vuonna lukemani kirjat täältä:

Tammikuu: Kaikki se valo jota emme näe

Helmikuu: Isän nimeen

Maaliskuu: Tellervo Koivisto – elämäkerta

Huhtikuu: Fanny

Toukokuu: Swing Time

 

 

Kuvat: Kirjan kansi täältä ja Edelfeltin maalaama muotokuva täältä.

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *