Vaimotukka

 

Tässä kävi niinkin vanhanaikaisesti, että heti ensimmäisenä arkipäivänä häiden jälkeen oli aika varattuna kampaajalle. Ihan vaan vaimotukasta ei nyt tosin ole kyse vaan pikemminkin omaan tyyliin palaamisesta.

Kun minua kosittiin, oli minulla jo pidemmän aikaa ollut vaihtelevasti polkka tai pitkä polkka. Olin jo nuorimmaista odottaessani palannut polkkamittaan, mikä minulla on ollut useasti aiemminkin. Luonnonkiharat hiukseni viihtyvät polkkamitassa. Mutta viimeistään silloin, kun päätimme pitää häät Suomenlinnassa totesin, että minun on kasvatettava hiukseni pitkiksi kampausta varten. Kiharani reagoivat voimakkaasti ilmankosteuden vaihteluun enkä ollut valmis riskeeraamaan hääpäivän lookiani oikukkaiden kiharoitten vuoksi.

 

 

Hiuksiani ei juuri leikattu kihlausaikana. Hiusten kuivuminen ja raskas stressi kuitenkin tekivät kuontalostani jotakuinkin kammottavan. En ollut enää puoleen vuoteen voinut pitää hiuksiani auki niiden huonon kunnon vuoksi. Pitkäkestoinen stressi taas sai hiukseni tippumaan ja lopulta minulla oli enää noin 1/3 hiuksieni paksuudesta jäljellä ennen kuin oheneminen viimein rauhoittui. Tammikuusta lähtien hiukseni on muistuttaneet kammottavalla tavalla Rauli Badding Somerjoen kuontaloa. Ja olenkin odottanut häiden jälkeistä hiustenleikkuuta lähes yhtä innoissani kuin itse häitä.

 

 

Hiukseni leikkasi Hiushuone Stagen ihana Elina, jonka käsittelyn jälkeen kaameinkin pehko asettuu kauniiksi. Hersyvän naurun säestämänä peikonpojan takkutukasta kuoriutui huolettoman pariisittaren ja keijukaisprinsessan rakkauslapsen hiukset. Kaiken muun hyvän lisäksi Elinan käytössä on luonnonmukaiset tuotteet. Olen lopputulokseen enemmän kuin tyytyväinen ja koen viimeinkin näyttäväni taas itseltäni.

 

 

Elinan käsialaa oli myös hääkampaukseni, johin palaan sitten, kun saan kuvat häistämme.