Zero waste -haaste, viikko 2/4

Tällä viikolla olemme tehneet muutoksia jätteen vähentämiseksi. Koska muovi tuntui olevan se keskeinen ongelma, olemme nyt keskittyneet erityisesti sen vähentämiseen. Zero wasten tarkoituksena on nimenomaan vähentää syntyvän jätteen määrää, ei ainoastaan käsitellä sitä eri tavalla. Ensin kieltäydytään roskasta, karsitaan tarpeita, käytetään tavaroita yhä uudelleen ja vasta sitten kierrätetään ja lopulta kompostoidaan.

img_9020.png

Keittiömme roskahuoltoon on syntynyt uusi osasto kierrätettävälle muoville. Taloyhtiössämme ei ole keräysastiaa, mutta lähikaupassamme on, joten voimme viedä kierrätyskelpoisen muovin keräykseen kaupassa käydessämme. Lauantaina, kun perustin roskiskaappiimme tätä uutta osiota, kasvoi ahdistukseni todella kovaksi. Kävin läpi polttokelpoisen/sekajäte-astiamme, joka viikon jäljiltä tursui yli äyräitten. Valehtelematta 95% roskiksen sisällöstä oli muovinkierrätykseen sopivaa muovia, eli täysi roskiskassillinen. Se on tosi paljon! Hetken jo mietin onko tämä kaiken tämän ahdistuksen arvoista, mutta totesin voivani päästä ahdistuksesta eroon vain elämällä paremmin omien arvojeni mukaan. Kierrätys ei poista muovista koituvia ongelmia. Se on ehkä askel parempaan päin, mutta minun mielestäni se on vähän sama kuin äyskäröisi uppoavasta laivasta vettä ruokalusikalla. Tarkemmin muovin aiheuttamista ongelmista suosittelen lukemaan vaikka Nettan blogista, tekstissä on hyviä lähteisiin perustuvia tietoja ja ehdotuksia oman toiminna muuttamiseen. Vähentämällä muovin kulutusta lähetämme viestin valmistajille, ettei tällaista määrää muovituotteita tarvita. Jos kauppias huomaa muoviin käärittyjen tuotteiden jäävän hyllyyn ja irtotuotteiden menevän paremmin kaupaksi, niin pian niiden muoviin käärittyjen tuotteiden tarjonta vähenee ja irtotuotteet lisääntyvät. Kierrätyksestäkin on huomattavasti enemmän hyötyä, kun on ensin muistanut toteuttaa nuo kolme sitä ennen tulevaa vaihetta kieltäytymisestä, karsimisesta ja uudelleen käyttämisestä.

Kuopuksemme on tähän asti käyttänyt vielä öisin vaippaa, mutta päätimme olla ostamatta enää lisää vaippoja, kun vaippapaketti tyhjeni sopivasti viime perjantaina. Poika on itse käynyt usein riisumassa vaipan aamuyöstä, joten päättelimme ajan vaippojen lopulliselle hylkäämiselle olevan otollinen. Olemme käyttäneet pojalla kertakäyttöisiä vaippoja täysin mukavuussyistä ja voin vain kauhulla ajatella millaisen jätevuoren olemme saaneet aikaan näinä ensimmäisinä vuosina (onneksi olemme sentään keränneet vaipat kannelliseen roskikseen sen sijaan, että olisimme pakanneet niitä hajun pelossa käytettyinä vielä yksittäisiin pusseihin, kuten olen nähnyt joidenkin ihmisten tekevän). ”On jopa arvioitu, että vaipat ovat suurin yksittäinen kotitalouksien kaatopaikkajäte. Terveyssiteet ynnä muut sellaiset ovat huomattavan pieni ongelma tähän verrattuna, kertoo Suomen luonnonsuojeluliiton suojelupäällikkö Jouni Nissinen – Nissinen laskeskelee, että yhden lapsen kertakäyttövaipoista syntyy 30 kuukauden vaippakauden aikana jätettä noin 1 500 kiloa.”* Esikoinen kulki kestovaipoissa, mutta kuopuksen kanssa oli ohivuotojen ja niskap**kojen määrä alusta-asti niin karmea, etten yksinkertaisesti jaksanut sitä pyykkirumbaa. Olen laiska ja mukavuudenhaluinen, myönnän. Kun kertakäyttöisten vaippojen helppouteen oli ehtinyt tottua, ei kestovaippoihin tullut siirryttä lapsen kasvaessakaan. Tunnen syyllisyyden mustan aallon pyyhkivän taas ylitseni, etenkin kun en voi edes väittää, ettenkö olisi tiennyt vaippojen aiheuttamaan jäteongelmaa. Olenhan tehnyt valinnan kestovaipoista jo esikoisen kohdalla (2005) ja siirtynyt käyttämään itsekin kuukuppia rapiat 10 vuotta sitten. Nyt yövaiposta luopumisen jälkeen olemme istuneet illalla odottamasa viimeistä pisua tarvittaessa pitkäänkin, pissattaneet pojan uudelleen mennessämme itse nukkumaan ja kerran yössä joko minä tai mieheni käymme pissattamassa unisen pojan ennen kuin taas aamulla pomppaamme salamana pystyyn viemään poikaa potalle. Homma on toiminut hyvin ja olemme selvinneet koko viikon kuivilla lakanoilla yhtä yötä lukuunottamatta (silloin nukuimme vahingossa yöpissatuksen ohi).

Kaupan muovisten (ja biohajoavien) hedelmäpussien tilalle ompelin vanhoista verhoista pussukoita. Olemme käyttäneet kaupan biopusseja aina kun niitä on ollut saatavilla, mutta nekin on heitetty lopulta roskiin (yleensä ilman mahdollisuutta käyttää niitä pusseina biojätteessä, koska niihin tulee jo kotimatkan aikana enemmän tai vähemmän reikiä). Kangaspussien avulla olemme voineet vähentää edes hieman tätä muovisaastetta. Tuotteiden punnitustarrat eivät jää helposti kiinni kangaspusseihin, joten olemme keräilleet näitä tarroja vaihtelevasti joko ostoskärryjen tai -korin laitaan tai kauppalistaan. Voisimme varmasti vähentää vielä enemmän kaupasta tulevan muoviroskan määrää, kun siirtyisimme tekemään ostoksemme aina tarvitsemamme tuotteen mukaan irtomyyntiä tarjoaviin kauppoihin, torille ja kauppahalliin, ja tietenkin luopumalla kokonaan puolivalmisteista. Kiireisen viikon keskellä (miehen ensi-ilta ja minulla hyvin kiivastahtinen työviikko) olemme helppouden vuoksi kuitenkin tehneet ruokaostokset tuttuun tapaan lähikaupassa. Päätimme, että tämä pieni muutos riittää tässä kohtaa, kun pelkkä ruokakauppaan ehtiminen on verrattain hankalaa. Muutos ei saa tuntua liian työläältä, jottei siitä tulisi luovuttua heti tai liian kevyin perustein. Uskon ostoskäyttäytymisemme muuttuvan jatkossa varmasti kohti jätteettömämpiä vaihtoehtoja.

Olemme taas kunnostautuneet eväiden töihin mukaan ottamisessa niinä päivinä, kun emme syystä tai toisesta ehdi istua lounasravintolaan syömään. Näin vältämme take away -annoksista koituvat muoviroskat. Eväsrasioina meillä on jo kaapista valmiiksi löytyvät lasiset rasiat sekä purkit. Rasioissa kuljetamme salaatit ja risotot ym. kiinteät ruoat, kun taas lasipurkit on paras vaihtoehto keittojen ja smoothieiden kuljettamiseen. Lasiset eväsrasiamme olen ostanut viime vuonna Granitista ja Ikeasta ja ne kestävät sekä astianpesukoneen, uunin, mikron että pakastamisen. Lasipurkkimme on pääsääntöisesti vanhoja omenasose- ja hillopurkkeja, joista on pesty etiketit ja liimat pois. Myös muutamia säilöntään tarkoitettuja lasipurkkeja ja pulloja löytyy kaapeistamme jo vuosien takaa. Eväsrasioista ei ole vaivaa, kun ne pesee heti ruokailun päätteeksi ja repusta ei tarvitse kaivella illalla (tai minun tapauksessani seuraavana aamuna) likaisia astioita. Toimiston taukotilasta löytyy mukavasti metallisia aterimia ja lautasia, joita voi käyttää omia eväitä syödessä.

Olen erittäin tyytyväinen siitä, että en ole ostanut mitään uutta tuotetta jätteiden vähentämisen nimissä. Minimalistiset pyrkimykseni elävät kaiken tämän keskellä yhä vahvoina ja koen zero wasten ja minimalismin kulkevan iloisesti käsikädessä samaan suuntaan. Meidän uudet kangashedelmäpussit syntyivät ohuista verhoista, jotka makasivat käyttämättöminä kaapissa ja eväsrasiatkin löytyivät jo valmiina. Vaikka minulla onkin käytössäni ompelukone, joka mahdollisti verhojen muuttamisen pusseiksi, voi hedelmäpussin tehdä yhtä hyvin vanhasta tyynyliinasta ilman ompelukonettakin tai käyttää hedelmien keräilyyn isompaa kangaskassia. Tyynyliinan tai ison kangaskassin kanssa kannattaa hedelmät ja vihannekset punnita vaa’alla sellaisenaan ja kerätä ne sekaisin pussiin. Eväsrasiaakaan ei ole pakko ostaa erikseen, kun voi pestä tyhjenevän hillopurkin tai muun elintarvikkeiden mukana tulleen lasipurkin. Meille purkkeja on kertynyt esim oliiveista, salsakastikkeista, kookosöljystä, pähkinävoista yms. Hillot ja omenasoseen ostan yleensä jo valmiiksi sopivaa purkkia silmällä pitäen, esim. Urtekramin omenasosepurkki on loistavan kokoinen itsetehdylle hummukselle tai keittoeväälle ja useimmat hillopurkit toimii erinomaisesti tuorepuuron valmistuksessa ja smoothie-eväiden kuljetukseen.

Ensi viikolla tarkoitukseni on kiinnittää huomiota hieman enemmän kosmetiikkaan ja pesuaineisiin. Siihen mitä niille muovipurkeille on mahdollista tehdä, tai pikemminkin siihen, miten voin jatkossa välttää näiden muovipurkkien lisääntymisen.

* Lainaus: Yle 17.11.2016

Kommentit (6)
  1. Kosmetiikassa on helppo vähentää muovin määrää pesutuotteiden osalta palasaippuoiden avulla! Itse käytän nykyään palasaippuaa niin suihkusaippuana, kasvojenpuhdistajana kuin shampoonakin. Saippuapalat kun on yleensä pakattu vain ohueen pahviin, eikä muovijätettä synny. 🙂

    https://astuharhaan.wordpress.com/2017/11/24/konjac-spongesta/ tässä postauksessa on ihan konkreettinen esimerkki siitä, kuinka siirtyminen luonnollisempaan kosmetiikkaan vähensi omalla kohdalla jätteen määrää huomattavasti. 🙂

    1. Kiitos vinkeistä! Täytyy käydä pikimmiten lukemassa sun teksti 🙂

  2. Eikö hedelmäpussi pitäisi kuitenkin olla mahdollisimman läpinäkyvä, jotta myyjä tarvittaessa näkee helposti, että pussissa on sitä mistä on maksettu? Näitä läpinäkyviä kestopussejahan on myynnissäkin ja tietenkin niitä voi tehdä itsekin. Sinällään tarpeettoman tavaran hyödyntäminen uudessa tarpeessa on fiksua.
    Palasaippuat tai isot pakkaukset/täyttöpussit on helppo tapa vähentää muovia. Ja myös sen miettiminen mitä kaikkea kosmetiikkaa tarvitsee. 🙂 Muovin korvikkeita/biohajoavaa muovia saisi kyllä olla enemmän pakkausmateriaaleissa. Esim. vitamiinit pakataan useimmiten muovipurkkiin ja itse tarvitsen joitakin vitamiini/rasvalisiä sen takia, että syön niin kasvipainotteisesti.

    1. Tähän mennessä ei ole tullut vastaan tilannetta, että joku huomautaisi pussin läpinäkyvyydestä. Meidän pussit on kyllä läpikuultavia (ohutta puuvillakangasta), muttei läpinäkyviä. Monissa kaupoissa on hedelmäosastoilla tarjolla myös ruskeita paperipusseja, joista ei niistäkään näe läpi, joten en usko läpinäkyvyyden olevan mitenkään velvollista. Kyllähän sinne pussiin näkee myös siitä pussin suulta, jos tuntuu siltä, että sinne täytyy kurkata.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *