Zero waste -haaste, vko 3/4

zw3.jpg

Tällä viikolla olen keskittynyt kosmetiikkaan ja siitä syntyvään jätteeseen. Koska en usko käyttökelpoisten tuotteiden pois heittämisen ajavan asiaa, olen päättänyt käyttää loppuun nyt käytössä olevat tuotteet ja korvata niitä kun sen aika on. Olen vaihtanut luonnonkosmetiikkaan jo vuosia sitten, joten käyttämäni tuotteet itsessään eivät sisällä pääsääntöisesti mitään kohtuuttomia määriä ympäristöä kuormittavia aineita. Minimalismiin tutustumisen myötä myös purnukkameri on muuttunut pikkuruiseksi lammeksi, sillä olen viime vuosien aikana karsinut käyttämieni kosmetiikkatuotteiden määrää reilusti. Tästä nykyisestäkin määrästä on vielä tilaa vähentää ja luotan tässä asiassa itseeni. Yksinkertainen on kaunista. Ikävä kyllä monet luonnonkosmetiikankin tuotteet pakataan muovipurkkeihin, joiden määrää haluan jatkossa kaapeistani vähentää. Aivan meikittömäksi tai villiksi luonnonlapseksi en voi enkä halua ryhtyä, vaan haluan löytää omaan elämääni sopivimmat tavat ja tuotteet. Onneksi on olemassa myös muovittomia vaihtoehtoja, kun hieman astuu pois tutuilta urilta.

Tällä hetkellä myös kiinnostus DIY-kosmetiikkaa kohtaan on kovasti nostamasa päätään sisälläni. Aiemmin olen lähinnä kokeillut erilaisia keittiön raaka-aineista valmistuvia kasvo- ja hiusnaamioita. Nyt haluan mennä vähän pidemmälle. Ainakin vartalovoidetta haluan valmistaa itse, kun nykyinen loppuu! Olen lueskellut mm. Virpi Mikkosen ja Katja Kokon ohjeita heidän kirjoistaan ja blogeiltaan sekä katsonut Lauren Singerin YouTube-tutoriaaleja. Mutta DIY-kosmetiikallakaan ei kai päästä kokonaan eroon roskasta, sillä oman huomioni mukaan monet DIY-tuotteisiin tarvittat ainesosat, kuten sheavoi, myydään muoviin käärittynä. Jos sinulla on DIY-kosmetiikan raaka-aineiden pakkaamisesta enemmän tietoa, niin kuulen mielelläni!

Myös monitoimituotteet kiinnostavat. Mikä olisikaan sen ihanampi tilanne kuin se, että sama tuote palvelee monessa eri tarkoituksessa. Silloin yksi purkki voisi korvata kaksi tai jopa useammankin purkin. Ja jos tuo monitoimituote olisi vielä kaiken lisäksi pakattu johonkin muuhun kuin muovin, niin vielä parempi. Luin jostain, että Bea Johnsson käyttää (raaka)kaakaojauhetta aurinkopuuterina. Ajatus on houkutteleva. Ehkä uskallan joku päivä kokeilla tätä, kun oma aurinkopuuterini seuraavan kerran loppuu.

Tässä muutamia ideoita, jotka olen jo ehtinyt ottaa käyttöön:

Kangaslaput vanulappujen korvaajina. Totta puhuen pohdin kangaslappuihin siirtymistä jo joskus vuosikausia sitten (ehkä 2010-2012 aikoihin?), kun luin Ylen sivuilla ollutta Uusi mustaa, jonka taustalla vaikuttii mm. Kemikaalicocktailista tuttu Nora Shingler. Silloin en vielä saanut aikaiseksi tarttua ompelukoneeseen, vaikka asiaa mielessäni paljon pyörittelinkin. Lopullinen vaihto tapahtui vasta 2014. Silloin syntyi kuopukseni, joka vain kahden kuukauden ikäisenä sai vakavan allergiareaktion vauvojen puhdistuspyyhkeistä. Miustan järkytykseni ja miten syytin itseäni tyhmyydestä. Olin ajatellut, että ostamalla mahdollisimman hellävaraisia ja luonnonmukaisen oloisia vauvoille tarkoitettuja puhdistuspyyhkeitä, oli lapseni turvassa. No ei ollut. Kertaheitolla jäljelle jääneet puhdistuspyyhkeet siirtyivät siivouskäyttöön (toimivat siihen todella hyvin vessan siivoamisessa) ja hankimme lasta varten kankaisia pesulappuja. Ensihätään leikkasin vanhasta flanellin palasta lappuja sellaisenaan käytettäväksi, niiden laidat rispaantuivat nopeasti eikä minulla ollut aikaa huolitella lappujen reunoja tarvitsevan pikkuisen kanssa. Tilasimme nettikaupasta lisää samanlaisia pesulappuja kuin olimme saaneet äitiyspakkauksen mukana ja mieheni sisko ompeli meille flanellista vanulaput korvaavia pikkulappuja. Laput ovat käytössä edelleen! Käytön jälkeen keräämme laput pesupusiin ja sopivassa välissä pesen laput joko 60 tai 95 asteessa muun pyykin mukana. Pesupussi pitää huolen siitä, etteivät laput jää pesukoneen tiivisteiden väliin. Vaikka lappujen ripustamiseen menee hetki, kuivuvat ne nopeasti taas uudelleen käytettäväksi. Olemme käyttäneet lappuja paitsi lasten pesuihin myös kasvojen ja meikin puhdistukseen, haavojen puhdistukseen yms. eli mihin vanulappuja ja puhdistuspyyhkeitä yleensäkin käytetään. Enää en vaihtaisi pois!

Metallirasiaan pakattu deodorantti eli dödö. Dödöni loppui ja löysin tilalle metallirasiaan pakatun We love the planet -merkin dödön. Koska kainaloni ovat erityisen herkät (iho ärtyy ja rikkoutuu herkästi deodoranteista – ongelma joka seurasi perusdödöistä myös luonnonkosmetiikanpuolelle), tein ärsytystestin ensin kaupan testerillä. Kun ranteeseeni ei ollut tullut mitään reaktiota koko päivän aikana sen jälkeen kun hieroin siihen tuotetta, kävin iltamyöhään ostamassa omani. Olen ollut todella tyytyväinen! Ensin dödön lisääminen kainaloon sormilla tuntui roll-oneihin tottuneesta oudolta, mutta uuden tavan oppi päivittäisessä käytössä nopeasti. Dödön tuoksu on purkista nuuhkaistessa melko voimakas, mutta se on käytettäessä hyvin mieto, lähes huomaamaton. Tuote on kainaloille hellävarainen ja tähän asti kokeilemista luononnkosmetiikan deodoranteista ehdottomasti toimivin. Ikäviä hajuyllätyksiä ei ole tullut kertaakaan tähän uuteen tuotteeseen vaihdettuani. Saman merkin dödöt löysivät tiensä myös puolisoni ja esiteini-ikäisen esikoisen käyttöön, myös he ovat olleet tyytyväisiä. Minulla on käytössä suloinen kukkaistuoksu nimeltä sweet serenity ja miehen ja pojan käytöstä löytyvät tuoksut forever fresh sekä original orange.

Maatuva hammasharja. Yksi merkittävin tekijä minulle muovin vähentämiseen ja zero waste -haasteeseen ryhtymisessä oli sen tajuaminen, että jokainen koskaan valmistettu muovinen hammasharja on yhä edelleen olemassa. Jokaikinen! Jokainen minun käyttämäni hammasharja ja jokainen minun isoäitini käyttämä hammasharja makaa yhä jossain. Kammottavaa. Onneksi meillä on mahdollisuus valita jopa useammasta eri maatuvasta hammasharjavaihtoehdosta se meille sopivin. Olemme kokeilleet maatuvia harjoja satunnaisesti jo aiemminkin, mutta vuoden alusta päätimme ottaa ne pysyvästi käyttöön. Siinä missä olemme maksaneet muovisesta hammasharjasta keskimäärin 3-4€/kpl, maksaa bambuinen hammasharja noin 5€/kpl. Ero hinnassa ei ole niin suuri, etteikö sitä maksaisi. Jos hammasharjaa vaihtaa suositusten mukaan kolmen kuukauden välein, maksaa meidän koko nelihenkisen perheen hammasharjat vuodessa noin 80€. Samalla säästämme luontoa 16 maatumattoman muoviroskan verran. Sen summan, jonka hammasharjoissa häviää saa helposti takaisin monessa muussa luontoa kunnioittavassa kestokäyttöisessä tuotteessa, jotka mahdollisesti lopettavat jatkossa tuotteen ostamisen kokonaan (esim kantamalla kauppakassia mukana muovipussien ostamisen sijaan tai tekemällä vanhasta pyjamasta vanulappujen korvaajat). Meille on päätyneet käyttöön ruotsalaista suunnittelua olevat Humble Brush -hammasharjat, joita saa sekä aikuisten että lasten koossa. Kiva lisä näin perheellisen näkökulmasta on myös se, että harjoissa on useampia eri värivaihtoehtoja, mikä auttaa erottamaan eri perheenjäsenten hammasharjat toisistaan, jos ne jostain syystä eksyisivät pois omista mukeistaan. Minulla, miehellä ja esikoisella on käytössä aikuisten koko ja kuopuksella lasten koko. Mukavasti kaikille löytyi harjoista omat suosikkivärit; minulle valkoinen, miehelle musta, esikoiselle sininen ja kuopukselle keltainen.

Palamuotoinen kasvoputsari ja konjakkisieni + musliiniliinat. Kasvoputsarini loppui tällä viikolla, joten vanhan tutun Pain sijaan edessä oli uuden luottotuotteen etsiminen. Kasvoni ovat pintakuivat ja talvisin iho alkaa herkästi jopa hilseillä, kun pakkanen kiristyy. Tavoittenani oli siis löytää mahdollisimman hellävarainen tuote. Olin jo aiemmin testannut konjakkisientä, mutta koin tarvitsevani sen lisäksi myös kasvoputsaria silloin tällöin. Matkoille konjakkisieni on kyllä ollut ihan ykkösvalinta – syyt voi päätellä kuka tahansa, joka on joskus tuskaillut lentokoneen nesterajoitusten ja ylitäytöstä repeilevien pussien kanssa (palasaippuaakaan ei muuten tarvitse tuonne nestepussukkaan tunkea!). Kasvot voi puhdistaa myös öljyllä, mutta päivittäin käytettynä se on minun iholleni liian raskasta ja ihohuokoset tukkeutuvat, siksi säästän öljypuhdistuksen vain harvoin käytetäväksi. Pain putsarin kanssa olen tottunut puhdistamaan kasvoni musliini/frotee-liinalla tai pesulapulla. Samaa tapaa olen jatkanut myös palasaippuan kanssa. Tutkituani hieman kasvopaloista käytyjä keskusteluja Facebookissa, päädyin ostamaan Mádaran herkälle iholle tarkoitetun koivu-merilevä-kasvopalan (vaihtoehtona oli Flown puolukka-kasvopala). Kasvopalaani säilytän vanhassa metallisessa pastillirasiassa, jonka kannen jätän siksi aikaa auki, että pala on kuivunut täysin. Viikon kokeilun perusteella olen tyytyväinen. Käytän saippuaa vähän kerrallaan ja vain silloin, kun olen käyttänyt meikkiä. Meikittöminä päivinä puhdistan kasvoni pelkällä konjakkisienellä. Ja kun suihkusaippuamme seuraavan kerran loppuu, tulee senkin itseoikeutetusti korvaamaan palamuotoinen saippua.

Kuivaharjaus kuorintana. Rakastan kuorinnan jälkeistä tunnetta iholla ja sitä miten iho imee kosteusvoiteen ahnaasti, näyttää kauniimmalta ja tuntuu pehmeältä. Kuopusta odottaessani (ja raskausarpia pelätessäni) tutustuin kuivaharjaukseen. Yksinkertaisuudessaan kuivaharjaamisessa on kyse siitä, että kuivaa ihoa harjataan ennen peseytymistä. Harjatessa kuollut iho hilseilee pois ja pintaverenkierto vilkastuu. Harjaamisella kerrotaan olevan vaikutuksia myös kehon lymfakiertoon. Odostusaikana harjaaminen oli osa päivittäisiä rutiinejani ennen aamusuihkua, mutta vauva-aikana se unohtui (kuten moni muukin itsesni huolehtimiseen liittynyt vähäänkään aikaa vienyt rituaali). Kuivaharjauksen jälkeen iholla on sama ihana tunne kuin kuorinnankin jälkeen ja mikä parasta mitään muoviroskaa ei puisesta luonnonharjaksisesta kuivaharjasta tule. Minulla on toistaiseksi ollut myös purkki kuorintavoidetta siltä varalta, että saan inspiraation kesken suihkun (kuivaharjausta ei voi tehdä kuin täysin kuivalle iholle), mutta tämän nykyisen purkin tyhjentyessä jää uusi ostamatta ja siirryn takaisin pelkkään kuivaharjaamiseen. Neljä vuotta sitten San Franciscon matkalta ostin Mujista myös pienen kasvoille soveltuvan pehmeän harjan, joten edes kasvokuorintaa ei tarvita. Kasvojen kuorintaan voi hyvin käyttää myös musliiniliinaa.

Kuukautiskuppi. Siirryin käyttämään kuukuppia opiskeluaikoinani (ehkä joskus vuoden 2008 tienoilla?). Paitsi, että se on ympäristön kannalta kertakäyttöisiä siteitä ja tamponeja parempi valinta, se on myös kokemukseni mukaan huomattavasti mukavampi käyttää. Päädyin aikoinaan ostamaan kotimaisen Lunetten kupin ja sen jälkeen en ole edes muita kokeillut. Väitän, että olen kuppia käyttämällä myös säästänyt valtavasti rahaa. Vaikka kuppi kertaostona onkin siteitä tai tamponeja hinnakkaampi, maksaa se itsensä nopeasti takaisin. Jos et ole vielä kokeillut kuukuppia, niin kannattaa antaa sille mahdollisuus.

Vaikka monessa kohtaa onkin verrattain helppo löytää tuotteille zero waste -vaihtoehto, niin ihan joka tuotteessa näin ei ole ainakaan minulle ollut. Joillekin tuotteille voi olla vaikeaa löytää vastaavan laatuisia korvaajia, vaikka muuten korvaajia olisikin tarjolla. Esimerkiksi shampoo ja hoitoaine on tuotteneet minulle päänvaivaa. Luonnonkiharat hiukseni ovat jo itsessään taipuvaiset kuivumaan ja vaativat näin ollen shampoolta ja hoitoaineelta paljon. Olin enemmän kuin onnellinen, kun löysin muutamia vuosia sitten luonnonkosmetiikan puolelta kampaamosarjan, joka pelasti hiukseni. Mikäli käyttämänituoteet eivät kosteuta hiustani riittävästi alan pian näyttää hapsottavinen latvoineni lähinnä Rauli Badding Somerjoelta, mitä en pidä ainakaan itseäni pukevana tyylinä. En myöskään halua pitää lyhyttä kampausta vain siksi, ettei sopivaa tuotetta hiuksilleni löydy. Shampoopaloista ja etikkahuuhteluista olen kuullut sekä positiivisia että negatiivisia kokemuksia ja ikävä kyllä ne negatiiviset kokemukset tuntuvat tulevan hieman samantyylisiltä hiuslaaduilta kuin omani. Ainakaan näin työvuoden aikana (ja kesken hiustenkasvatusprojektin) ei tee mieli kokeilla jotain uutta, josta seurauksena voi olla töhnäinen liimaletti tai kuivasta hapertuvat hiukset tai päänahka. Eli jos tiedät jonkin loistavan zero waste -luonnonkosmetiikkatuotteen, joka sopii erinomaisesti kuiville luonnonkiharoille hiuksille ja toimii yhtä hyvin ja on yhtä laadukas kuin Less is moren -tuotteet, paljasta tietosi toki minullekin!

Kuva: Joitakin minulla käytössä olevia zero waste -tuotteita.

Kommentit (12)
  1. Hyviä vinkkejä, useat näistä ovat jo itselläkin käytössä 🙂 minulla on myös hyvä palashampoo ostoslistalla, kunhan muovipulloissa olevat saan ensin käytettyä loppuun. Olen kokeillu flow-kosmetiikan paloja, mutta hiushuuhteista huolimatta tukka tuntui tahmealta. Olen aikeissa kokeilla seuraavaksi kotimaisia Famo-shampoopaloja, ostin nimittäin saman merkin hoitoaineen joka on todella hyvä, tehokas eikä tahmaa! Sivelen sitä vain hiusten latvoihin ja annan vaikuttaa. Famo-tuotteita myy ainakin sinunapteekki-verkkokauppa.

    1. Kiitos vinkistä. Jos jaksat kertoa kokemuksiasi kokeiltuasi Famoa, niin kuulisin tosi mielelläni! Onko Famo luonnonkosmetiikkaa? Merkki ei ole minulle tuttu. Täytyy ottaa selvää asiasta 🙂

      1. Ovat luonnonkosmetiikkaa! En itsekään ollut kuullut tästä merkistä aiemmin, mutta löysin sen sattumalta kun googletin palashampoita ja -hoitoaineita. Voi mennä vielä hetki ennen kuin pääsee testaamaan, jemmoissa löytyy vielä yksi lähes täysi shmapoopullo nyt käytössäni olevan lisäksi… T. Edellinen vierailija

        1. Mun täytyy siis vähän googletella tätä itsekin 🙂 Kiitos vinkistä!

  2. Olen nähnyt netissä videon, jossa tehdään koko meikki keittiökaapin raaka-aineilla, mutta se vaatii jo osaamista enkä tiedä miten sellainen meikki oikeasti kestää. 🙂
    Itse teen kuorintavoiteen itse ja kookosöljyä käytän talvisin ihon kosteutukseen (joskus myös hiusten latvojen).

    Muovia olisi hyvä korvata muilla materiaaleilla, mutta onko sekään aina ympäristöystävällisempää ellei kyseessä ole palasaippuan tyyliset tuotteet, jotka on pakattu paperiin. Lasipurkin tai alumiinipakkauksen tuottaminen aiheuttaa sekin päästöjä. Voiko alumiinidödön pakkauksen laittaa metallikeräykseen?
    Itse olen deodorantin suhteen tehnyt sellaisen huikean oivalluksen, ettei minun tarvitse joka päivä käyttää dödöä, jos en viivy pitkiä aikoja ihmisten ilmoilla tai tee fyysisesti rasittavia juttuja, jolloin hikoilen. Tällä tavalla vuodessa tulee varmaan ostettu ainakin yksi deodorantti vähemmän. Alumiinidödöä käytän silloin kun haluan varman pitävyyden, muulloin olen ilman tai käytän luonnonkosmetiikan dödöä, jolla ei aina ole niin varma pito. Alumiinin korvaaja on kuitenkin etsinnässä.

    1. Metallisen suihkepullon voi laittaa metallinkeräykseen, jos se on täysin tyhjä. Muovisen roll-on dödön voi laittaa ainakin energiajätteeseen, en tiedä kävisikö muovinkeräykseen? Lasipakkauksista kannattaa muistaa, että usein lasiset kosmetiikkapakkaukset on valmistettu erikoislasista (sellaista himmeää), jolloin ne eivät kelpaa lasinkeräykseen. V. 2016 luonnonkosmetiikkamessuilla Joutsenmerkin asiantuntija Terhi Uusitalo piti luennon kosmetiikan ympäristövaikutuksista ja hän myös muistutti, että tuotteet kannattaa käyttää viimeistä pisaraa myöten loppuun, muuten tuotteen valmistuksessa on aivan turhaan syntynyt päästöjä. Muistaakseni hän myös mainitsi luennolla lasi- ja metallipakkausten valmistukseen kuluvasta energiasta johtuvat päästöt, jolloin niiden valmistukseen voi kulua enemmän energiaa kuin muovipakkausten. Häneltä kysyttiin myös, minkä pakkauksen hän mieluiten valitsisi tuotteelle, hän vastasi muovituubi, koska siihen kuluu aika vähän muovia, se on hygieeninen käytössä eikä tuote pääse pilaantumaan, ja sen voi lopuksi vielä leikata auki jotta saa kaikki viimeisetkin pisarat ulos. Lisäksi muovilla on öljypohjaisena tuotteena hyvä lämpöarvo, jolloin elinkaarenaikaisia päästöjä hieman kompensoi se, että käytetty muovipakkaus voi korvata jotakin toista polttoainetta voimalaitoksella, jos muovi siis päätyy käytön jälkeen poltettavaksi. Mielenkiintoista oli myös se, että esim. shampoon ja muiden huuhdeltavien tuotteiden kohdalla suurin osa tuotteen elinkaaren aikaisista ympäristövaikutuksista syntyy tuotteen käyttövaiheessa, kun käytämme paljon lämmintä vettä niiden huuhtomiseen.

      1. Onpa mielenkiintoista! Ihanaa, kun voin oppia täällä uutta teiltä. Tuo muovituubinäkökulma kyllä antaisi mulle synninpäästön mun lempi kasvovoiteen osalta siihen asti, että löydä/keksi täysin roskattoman vaihtoehdon.

        Mä ajattelin, että ainakin kokeilisin saada tuon dödöni purkin uusiokäyttöön jatkossa esim. DIY-dödölle (jos tuo purkissa oleva on tehty lähinnä jostain shea/kookosöljystä, ruokasoodasta ja hajusteista, niin voisin hyvinkin kokeilla esim Lauren Singerin DIY-dödön ohjetta, kun siinä taisi olla aikalailla samoja aineita. Näin purkki ei muuttuisi tuotteen loppuessa roskaksi. Mulla esim ikivanha L’Occittanen sheahuulivoiteen metallirasia yhä käytössä. Nyt siinä on meikkisiveltimien putsaripalasaippua ja aiemmin olen kuskannut siinä mm. pinnejä.

        Tunnen syyllisyyden piston sydämessäni noista shampoista ja hoitoaineista. Olen useimmiten todella hidas suihkussa kävijä ja nautin siitä, kun vesi valuu päähäni. Nyt ihan ensimmäinen ekoteko pitäisikin varmasti olla nopeiden suihkujen ottamisen opetteleminen.

    2. Oon ehkä just niin hullu, että kokeilisin DIY-eikkejä oitin, jos asiaan paneutumiseen olisi enemmän aikaa. Ehkä vielä joku päivä sen teenkin, kuka tietää?

      Mulla ei ole ollut käytössä alumiinillista tai ns. peruskosmetiikan dödöä enää ainakaan 6 vuoteen. Muistan, että alkuun kaunaloissa tuntui jatkuvasti olevan järkyttävät hikiläikät ja alumiinin ja ehkä muunkin moskan poistuessa kehosta hiki haisi välillä ihan kamalalle. Ei erityisen miellyttävä vaihe siis. Se kuitenkin meni ainakin minulla nopeasti ohi (työskentelin silloin tanssijana ja akrobatiaopettajana, joten hikoilin päivittäin paljon). Sittemmin hikoilu väheni tai rauhoittui ja jossain välissä kuljin toisinaan han ilman dödöä, kun hiki ei haissut miltään. Tämä muuttui taas raskauden ja vauva-ajan hormonivaihteluiden aikana ja myöhemmin olen huomannut stressin vaikuttavan paljon siihen miten hikoilen. Aika harvoin kuitenkaan enää kuljen kainalot näkyvästi märkinä (ellei minulla ole erityisen kuuma) ja hikoiluun tai ainain siihen miten se näkyy paidassa voi helposti vaikuttaa myös vaatevalinnoilla. Tuo uusi dödöni on nyt tähän mennessä kyllä ollut ihan pettämätön hajujen kannalta. Mun mielstä kannattaa kokeilla, jossain välissä päästä irti alumiinista, jos se houkuttaa. Esim. joku lomaviikko metsässä tai muualla ei niin väliä kuinka märkä paita tai mikä on haju -osastolla?

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *