Miten tässä nyt näin kävi, että musta tulikin opiskelija?

Yli kymmenen vuoden jälkeen takaisin opiskelemaan

Olen viimeksi ollut koulunpenkillä valmistuessani hammashoitajaksi vuonna 2009. Jokunen tovi on siis vierähtänyt opiskelusta. Valmistuessani hammashoitajaksi tärkeintä minulle oli, että saisin vakituisen päivätyön työpaikasta jossa viihdyn. 

Tein perushammashoitajan töitä eri paikoissa vuoteen 2016 saakka, jonka jälkeen hain töihin opetushammashoitolaan. Pidän työstäni opetushammashoitolassa, koska siellä työnkuva on hyvin erilainen kuin ns. normaali hammashoitajan työ. Opetushammashoitolassa opiskelee hammaslääketieteen kanditaatteja ja hoitajan tärkein työnkuva on opiskelijoiden ohjaaminen yhdessä erikoishammaslääkäreiden kanssa. Meillä on tosi kiva työporukka ja työ on erittäin vaihtelevaa. Joka vuosi tulee uusia opiskelijoita ja työssäni saan olla tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa. Viihdyn työssäni hyvin ja tykkään siitä, että työnkuva on laaja ja myös hoitajalle annetaan paljon vastuuta opetuksessa. 

Vaikka työni on mukavaa ja pidän siitä olen silti haaveillut välillä tekeväni jotain muuta työtä joskus. En välttämättä halua kokonaan lähteä hammashoitoalalta ainakaan vielä, mutta haluaisin tehdä esim. osa-aikaisesti töitä hyvinvointi- ja liikunta-alalla. Ei myöskään ole poissuljettu vaihtoehto, että vaihdan kokonaan alaa tai sitten huomaan, että parempi pysyä kokoaikaisesti vain hammashoitoalalla. Aika näyttää!

Minulla ei ole kilpaurheilutaustaa, mutta olen tehnyt omin voimin yli 30-kilon painonpudotuksen. Omat opit eivät kuitenkaan riitä työskentelemään vakuuttavasti hyvinvointi- ja liikuntalalla, joten haluan saada kattavan koulutuksen ja tutkinnon tälle alalle. Niinpä päädyin hakemaan Virpiniemen Liikuntaopistoon liikuntaneuvojaksi ja pääsin kouluun! Hakeminen tapahtui verkossa, johon kerrottiin aiemmista koulutuksista ja vastattiin muutamiin kysymyksiin. Papereiden perusteella kutsuttiin haastatteluun (tai ei kutsuttu) ja haastattelun jälkeen sai odotella viikon tietoa pääseekö kouluun vai ei.

Liikuntaneuvojan tutkinnosta saa ammattitutkinnon ja koulutus kestää monimuotokoulutuksena 1.5 vuotta. Itse suoritan koulun töiden ohella, joten ainakaan vapaa-ajan ongelmia ei tule olemaan seuraavan 1.5 vuoden aikana. Koulua on pääsääntöisesti iltaisin muutaman kerran kuussa, sekä viikonloppuisin. Käsittääkseni koulupäivät ovat pääasiassa toiminnallisia, joten teorian opiskelu jää suurimmaksi osaksi omalle ajalle. Koulutukseen sisältyy myös työharjoittelua ja näyttöjä. 

Liikuntaneuvojan työnkuva on laaja. Liikuntaneuvojana voi työskennellä julkisella tai yksityisellä puolella ja tietenkin toimia yrittäjänä. Liikuntaneuvoja voi työskennellä liikunnan suunnittelu- ja ohjaustehtävissä, liikunnan ja hyvinvointialaan liittyvissä tehtävissä, urheiluseuroissa, sekä liikunta- ja urheilujärjestöissä.

En varmaan ikinä ole ollut näin innoissani menossa kouluun. Motivaatio opiskella aikuisiällä alaa, joka oikeasti kiinnostaa on kova ja haluan saada kaiken mahdollisen opin irti koulusta. Tiedän, että seuraavat 1.5 vuotta tulee varmasti olemaan rankka, koska käyn kokopäivätöissä opiskelujen ohella ja asumme tyttäreni kanssa kahdestaan. Onneksi minulla on laaja tukiverkko ja saan lapsenhoitoapua, joten uskon  selviytyväni tästä rutistuksesta hyvin! Motivaatio ainakin on kova. En osaa vielä sanoa opiskelenko tämän tutkinnon jälkeen lisää, mutta mahdollisesti Personal Trainerin opinnot voisivat olla seuraava etappi. Haluan kuitenkin käydä liikuntaneuvojan tutkinnon ennen PT-opintoja, koska liikuntaneuvojana saa  ihan oikean ammattitutkinnon. Maanantaina suuntaan töiden jälkeen Virpiniemeen ensimmäiseen koulupäivään (tai no iltaan.) Sitä ennen kuitenkin viikonlopun viettoon <3

-V-