Olin ala-asteella 5-luokalla kun aloin käymään tallilla. Asuimme silloin lapsuudenkodissani Jäälissä ja Jäälin talli sijaitsi aivan kotimme lähellä. Siihen aikaan ei ainakaan Jäälin tallilla ollut mitään varsinaisia ratsastustunteja eikä vanhempani niitä olisi minulle kustantaneet, mutta kaverini houkuttelemana lähdin kerran tallille ja sille tielle jäin. Muistan kun ekan kerran kävin tallilla ja sain siitä pistävästä hevosen pissan ja lannan hajusta niin kovan migreenin, että oksensin kun tulin tallilta kotiin. Äitini oli varma etten menisi enää ikinä tallille, mutta oli väärässä 😉

Alkuun olin kaverini mukana tallilla ja opettelin hoitamaan hänen opastuksella pieniä shetlanninponeja. Ei mennyt kauaa kun sain oman hoitoponin, jota hoitamalla ja muita tallitöitä tekemällä ”tienasin” niin, että sain ratsastaa välillä. Myöhemmin minua pyydetiin Viki-hevosen hoitajaksi, jota hoidin pitemmän aikaa. Vikiä hoitamalla sain vastineeksi ratsastaa! Oli ihan huippua ja käytännössä asuin tallilla.

Hevoshommat kuitenkin jossain vaiheessa jäivät ja en ole aikuisena käynyt kuin muutaman kerran ratsastamassa kunnes…Halusin viedä tyttäreni Helmiinan kokeilemaan ratsastusta tänä keväänä, koska hän on puhunut monesti, että haluaa kokeilla lajia. Meillä ei todellakaan ollut tarkoitus käydä kuin yhdesti kokeilemassa ratsastusta, mutta niinhän siinä kävi, että pian tämän yhden kokeilun jälkeen kolusin netistä läpi kaikki Oulun ratsastuskoulut ja etsin tietoa mikä hevostalli olisi sopiva meille molemmille. Seuraavaksi olinkin jo varannut kokeilutunnin itselleni ja Helmiinalle Hietasaaren ponipihalle. Hietasaaren ponipiha sijaitsee suht lähellä meitä, siellä on sopivan tasoisia ohjattuja ratsastustunteja meille molemmille, hyvä kenttä&maneesi, osaavat ratsastuksenopettajat ja ihanat hevoset! Hevoskärpänen puraisi niin kovasti meitä molempia ja minua uudestaan, että seuraavaksi hommasin meille kymmenen kerran ratsastuskortit.

Käymme molemmat ratsastamassa kerran viikossa eri tunneilla ja eri päivinä. Helmiina on aina mukana myös minun tunnilla ja minä hänen. Pääsemme molemmat siis kaksi kertaa viikossa heppahommiin! Helmiina on aivan innoissaan tästä uudesta harrastuksesta eikä meillä paljoa muusta olla puhuttu viime viikkoina kuin hevosista. Itselleni tästä on tullut myös tämän kaiken muun rumban keskellä tärkeä keino unohtaa hetkeksi kaikki muu. Voisin sanoa hevosten kanssa touhuamisen olevan minulle kuin terapiakeino rentoutua ja saada ajatukset muista hommista ihan muualle. Mikä parasta tämä on yhteinen juttu minulle ja Helmiinalle ja luulen, että se vahvistaa entisestään meidän äiti-tytär-suhdetta ❤ Kävimme viime sunnuntaina myös auttelemassa aamutallissa ja siinä Helmiinakin pääsi näkemään, että hevosenhoito on muutakin kuin ratsastusta. Ruokimme hevosia, veimme niitä ulos ja puhdistimme karsinoita neljä tuntia! 

En keksi mitään muuta negatiivista sanottavaa hevoshommista kuin rahanmeno. Ratsastustunnit ovat yllättävän kalliita ja meidän täytyi myös hankkia molemmille varusteet. Uskottelen kuitenkin itselleni, että tämä on kaiken sen arvoista ja antaa meille niin paljon ❤ Odotan innolla tulevaa hevoskesää ja Helmiina odottaa tulevan kesän heppaleiriä, joka kestää neljä päivää. Harmi kun äiti ei pääse sinne!